sunnuntai 19. marraskuuta 2023

Viitasaari! Tuulivoiman rakentaminen lähelle asuinalueita on estettävä!


Näin Viitasaarella kuntavaalien alla v. 2016,  kaupungintalon rappusilla oli tuulivoiman vastustajia pitkä rivistö. Saa nähdä onko samat mielenosoittajat kyltteineen nyt 20.11.2023 vastustamassa tuulivoiman rakentamisesta Löytänän Karhukorpeen. Epäilen, koska nyt ei ole myllyjä tulossa omille nurkille. Alla juttu josta osan julkaisin jo viime vuosikymmenellä. 


https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPx1fLwr8S1swtbY6Hgm3955TdvTJhrB3xLV1bG3A7Fx_9tBNkP-I266uECAFD0Y-5vNHLdEgGFJgc98CmtGqOkBGMYGk6_HPJtYbwqoKgrjmz64wO6nNAFv0YM9eYB0QatWRxTTx7GA52/s1600/mielenosoitus.jpg


 

Suomen suurimmalla yritystukien saajalla ei ole ketään töissä

Lukijalta 

(Lehdessä Maaseudun Tulevaisuus 17.10.) julkaistussa vihreiden ilmasto- ja energiatyöryhmän kannanotossa kaivataan perusteluja tuulivoimakritiikkiin. Tässä joitakin:
Suomi on jo saavuttanut etuajassa uusiutuvan energian kulutuksen tavoitteet ja meillä on maailman puhtain ilmasto.
Tuulivoimalla tuotetulla sähköllä ei ole kansantalouden, energiahuollon eikä ilmaston muutoksen kannalta Suomessa juuri merkitystä. Sen osuus sähkön tuotannosta on marginaalinen kaksi prosenttia.
Mitä enemmän tuulivoimaa rakennetaan, sitä riippuvaisemmaksi tulemme varavoimasta ja sitä kautta tuontienergiasta, kun varavoimaksi sopivimmasta puhtaasta vesivoimasta tulee pulaa.
Mikään muu energian­tuotanto ei vaadi sellaisia maapinta-aloja ja ilmatilaa kuin ailahteleva tuulivoima. Jo nyt rakennetut tuuli­voimalat ovat muuttaneet maamme maisemia ja voima­loiden ympäristöt ennen kokemattomalla tavalla.
Suomeen rakennetaan ja suunnitellaan maailman korkeimpia ja suurimpia maatuulivoimaloita. Niitä ei sallita missään muussa maassa. Saksan ja Tanskan tuulivoimaloiden keskimääräinen teho on vain neljäsosa näistä.
Yksi esimerkki tuulialan erikoisuuksista on helsinki­läinen Tuuliwatti Oy -niminen tuulivoimayritys. Yhtiö sai viime vuonna eniten yritys­tukea Suomessa, 57 miljoonaa. Yrityksen yksi pääomistaja on S-ryhmä.
Tilinpäätöstietojen mukaan Tuuliwatti on liikevaihdoltaan 70 miljoonan euron yhtiö, jolla ei ole lainkaan henkilöstöä ja osakepääoma on 3 000 euroa. Yhtiö ei myöskään maksanut vuonna 2015 lainkaan veroja.
Tämä on varoittava kritiikki siitä, millaiseen yrittäjyyteen ammattitaidottomien poliitikkojen toimet voivat johtaa ilmastonmuutoksen nimissä. Tuulisähköyrityksille on jo sovittu Suomessa noin neljän miljardin yritystuet syöttö­tariffimaksuina. Tämän lisäksi ne vaativat vielä lisää tukia verovaroistamme, mihin ei pidä suostua.
Ei juuri tullut pysyviä työpaikkoja, ei luvattuja verotuloja eikä vientiteollisuutta. Tuli epävarmaa sähkön tuotantoa, ympäristötuhoja, miljardilasku veronmaksajille sekä meluhaitat terveys­riskeineen.

Hannu Heinonen

metsänhoitaja


Korpilahden tuulivoimalahankkeelle tuli takaisku korkeimmasta hallinto-oikeudesta

Suunnittelutarveratkaisu ei riitä, vaan voimaloiden rakentaminen edellyttää kaavan laatimista. Tuuliwatti Oy harkitsee luopumista koko hankkeesta
Korpilahden Maatianvuorelle suunnitellut tuulivoimalat ovat vankassa vastatuulessa. Tuuliwatti Oy:n suunnittelema tuulivoimalapuisto Maatianvuoreen on vaarassa jäädä toteutumatta, koska yhtiö ei saanut lupaa rakentaa alueelle pelkällä suunnittelutarveratkaisulla.
Asiaan haettiin ratkaisu korkeimmasta oikeudesta. Korkein hallinto-oikeus (KHO) päätti pitää voimassa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisun.
Oikeuden päätös tarkoittaa, että Tuuliwatti Oy ei voi rakentaa neljän turbiinin tuulivoimalapuistoa Korpilahden Maatianvuoreen pelkällä suunnittelutarveratkaisulla, vaan voimalarakentaminen edellyttää kaavan laatimista.
KHO toteaa päätöksessään, että TuuliWatti Oy:n hakemukseen suostuminen aiheuttaisi haittaa alueiden käytön muulle järjestämiselle.
Tuuliwatti Oy:n on nyt ratkaistava ryhtyykö se hakemaan kaavoitusta kaupungilta vai ei.
– Joko teemme kaavoitusaloitteen Jyväskylän kaupungille tai sitten luovumme koko hankkeesta. Saimme tiedon KHO:n ratkaisusta vasta tänään (keskiviikkona), ja teemme päätöksen jatkosta lähipäivinä, kertoi tuulivoimapäällikkö Antti Kettunen.
– Kaavoitusprosessi vaatii tietyt selvitykset ja vie aikaa vähintään vuoden, Kettunen pohtii.
Neljän napakorkeudeltaan 140-metrisen ja enintään viiden megawatin ”tuulimyllyn” rakentaminen piti alunperin käynnistyä viime vuonna.
– Jos päätämme luopua hankkeesta, on se takaisku ja pettymys, mutta meillä on menossa paljon muitakin hankkeita, sanoi Kettunen.
Hanke tuulivoimaloiden rakentamiseksi Maatianvuoreen on kestänyt pari vuotta. Jyväskylän kaupunkirakennelautakunta hylkäsi elokuussa 2014 Jyväskylän kaupungin kiinteistönmuodostuksen päällikön päätöksestä tehdyn oikaisuvaatimuksen. Kiinteistönmuodostuksen päällikkö oli hyväksynyt TuuliWatti Oy:n suunnittelutarveratkaisua koskevan hakemuksen tuulivoimapuiston rakentamiseksi.
Asiasta valitettiin Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen, joka kumosi lautakunnan päätöksen ja hylkäsi TuuliWatti Oy:n suunnittelutarveratkaisua koskevan hakemuksen. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden toukokuussa 2015 tekemästä päätöksestä valitettiin edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

 Suomessa rehottaa laajamittainen korruptio

Me suomalaiset olemme herkkiä osoittelemaan muualle sormella kunkin maan rakenteellisiin epäkohtiin erityisesti ihmisoikeuksiin ja demokraattiseen päätöksentekoon liittyen. Olemme häkellyttävän sokeita, kun vastaavanalainen epäkohta asuu ja voi paksusti omassa keskuudessamme.

Olen seurannut tuulivoima-alaa noin 15 vuotta vaihtelevalla intensiteetillä. Viimeisen vuoden aikana olen kerännyt sosiaalisen median avulla suuren aineiston liittyen Suomen syöttötariffin aiheuttamaan kilpajuoksuun ja sen lieveilmiöihin. Olen seurannut osaa hankkeita lähempää, osaa kauempaa, ja verkostoitunut some-yhteisön kautta ympäri Suomea. Kiitän kaikkia kiinnostuneita ja aiheen parissa vaivaa nähneitä kiinnostavista näkökulmista.

Kasasin lomaillessani aineistoa yhteen ja mietin eri paloja. Luin yleisiä määritelmiä sanoille korruptio ja lahjonta sekä minkälaisia piirteitä on korruptoituneessa toiminnassa. Mielestäni tuulivoimaprojekteissa kaikki palat loksahtavat kohdalleen. Kyse on suomalaisesta variantista lahjonnalle ja korruptiolle.

Tuulivoimaprojekteja on valmisteilla nyt noin 300 kappaletta. Aluksi ajattelin, että hämäräpeli koskettaa vain pienimpiä hankkeita. Mitä enemmän aineistoa kertyy, sitä laajamittaisemmalta toiminta vaikuttaa. Kyseessä saattaa olla Suomen taloushistorian laajimpia lahjontaan ja korruptioon liittyviä kokonaisuuksia.

Ikävintä asiassa on se, että kyseessä ei ole pelkkä taloudellisen edun tavoittelu, vaan samalla jaetaan haittavaikutuksia satunnaisille ihmisille. Suomessa ei ole ammattimaista riippumatonta tahoa, joka arvioisi tuulivoimahankkeen kokonaisuutena. Haitat uusilla teollisen mittaluokan tuulivoimaloilla on tutkittu huonosti ja niitä vähätellään hankkeita ajavien toimesta systemaattisesti. On syntymässä kokonainen terveys- ja haittavähättelyn toimiala, jossa konsultti saa kaupaksi sen laskelman, joka vähättelee aihetta eniten. Kokonaisuus sisältää hyvinvointiyhteiskunnalle vieraita piirteitä.

Yksittäisen tuulivoimahankkeen vaikutuspiiri on helposti useita tuhansia hehtaareja. Tästä syystä hanke koskettaa helposti satoja ja joskus tuhansia ihmisiä. Yhteensä hankkeiden vaikutuspiirissä on kymmeniä tuhansia tai yli sata tuhatta suomalaista.


Miksi kyseessä on korruptio ja lahjonta

Olemme kasanneet listan julkaisuista joissa käsitellään rahan ja hyödykkeiden jakamista kuntien alueelle tuulivoimahankkeiden yhteydessä. Nähdäkseni tuulivoimapäätös ostetaan sarjalla kytköksiä. Tarina alkaa täysin tahallisella hankkeen hyötyjen liioittelusta kunnan tai kaupungin kannalta. Samalla systemaattisesti vähätellään haittoja. Yhteisvaikutuksiltaan edut liioitellaan joissain projekteissa kymmenkertaisina. Jotkut kunnat ja kaupungit sokeutuvat myyntimiehen puheista ja runnovat päätöksen lävitse.

Osa kunnista ja kaupungeista jää hieman pohtimaan ja aidosti kuulee lähiasukkaiden mielipiteitä. Tällöin tulevat peliin erilaiset kytkyt, joilla päätös ostetaan. Kytkyjä tarjotaan niin yksittäisille ihmisille, kyläyhteisöille kuin satunnaisiin rahaa tarvitsemiin hankkeisiin kunnissa. Mitään yhtä toimintamallia ei ole, vaan kytkyjen tarjoaminen liittyy aina paikallisiin olosuhteisiin. Tuulivoimahankkeeseen ei nähdäkseni liity mitenkään pyörätien rahoitus, hirvitornien rakentaminen, uimarannan tekeminen, satunnaisen tien kunnostaminen, kyläseuran rahoittaminen yli 100 000 eurolla, järven hapetus, jne. Suurin ongelma näissä kytkyissä on salailu - kukaan ei tiedä kenelle luvattiin mitäkin. Sopimuksissa on sailailupykäliä ja pahimmillaan uhkasakkoja.

Tämän rahankäytön syy on nähdäkseni ostaa päätökselle tuki kunnasta tai kaupungista. Toisinaan maksuihin liittyy suoria ehtoja: "Jos saamme rakennusluvan - saatte asian X." Ostaminen ei välttämättä tapahdu suoraan päätöksentekijöiltä, mutta salama osuu välillä häkellyttävän lähelle ydintä. Päättäjillä ja heidän lähipiirillään on yrityksiä ja maita joiden kautta hyötyjä voi näppärästi kanavoida. Toisinaan luottamushenkilöt ja päättäjät ovat suoraan edunsaajina tuulipäätöksissä.

Kun päätös on alustavasti ostettu, ympäröiviä maanomistajia, lähellä asuvia tai muitakaan hankkeesta mahdollisesti haittaa kokevia ei ole laajemmin kuultu. Tästä huolimatta kunta tai kaupunki saattaa kirjoittaa sopimuksen, jossa se tukee ja edistää tuulivoimaa tai jopa sitoutuu olemaan tekemättä mitään, mikä voisi vaarantaa tuulivoimaloiden rakentamiseen. Riippumatonta tietoa ei ole saatu eikä pyydetty. Sellainen ei ketään oikeastaan kiinnosta, koska tarina on kytkyineen niin hieno ja edut kiinnostavia.

Jos vertaa korruption tunnusmerkkeihin tai lukee aiheesta luonteenpiirteitä niin monessa tuulivoimahankkeessa lähes kaikki osat täsmäävät. Ummistetaanko yhä porukalla silmät? Ei sitä meillä tapahdu.


Rakenteellinen väkivalta

Mitä pidemmälle mitään hanketta viedään, sitä vaikeampi hankkeesta on kääntyä takaisin. Jos kunta tai kaupunki järjestää virallisia kuulemistilaisuuksia, hankkeeseen on jo sitouduttu edellä mainitulla tavalla. Lähialueen asukkaat ja intressiryhmät on jätetty yksin tuulivoimayhtiötä vastaan. Myös näennäisen demokraattinen päätöksentekojärjestelmä on pääosin heitä vastaan. Kunnat ja kaupungit suorastaan hylkivät riippumatonta tietoa. Systemaattisen yksipuolisen ilmiselvän väärän tiedon preferointi riippumattoman tiedon yli selittyy helpoiten kytkyillä, joista ei avoimesti kerrota.

Olemme synnyttäneet pääosin epädemokraattisen prosessin seurauksena järjestelmän, jossa yksittäinen kansalainen joutuu ottamaan kaikesta mahdollisesta selvää itse. Monet ihmiset ovat kertoneet ahdistuksesta ja stressistä jonka tuulivoimahankkeiden päätöksenteko on heissä aiheuttanut. Valehtelua, salaisia sopimuksia, uhkailua, vähättelyä, tiedon pimittämistä, pykälien taakse piiloutumista, jne. Maksuja saaneet kyläyhteisöt ovat myös kääntyneet yksilöitä vastaan.

Korruptoituneen päätöksentekojärjestelmän aiheuttamista stressireaktioista ja ahdistuksesta ei tietääkseni ole Suomessa yhtäkään julkaisua. Terveysviranomaisemme ovat keskittyneet mahdollisten rakennettujen tuulivoimaloiden haittavaikutuksiin. Kallis julkinen järjestelmämme on liian hidas suojelemaan omia kansalaisiaan tältä ilmiöltä. Jokainen julkinen taho katselee aihetta vain omasta sektoristaan. Tuulivoimateollisuus lobbaa samalla kaikkia raja-aitoja alemmas ja valittelee "turhaa" byrokratiaa.

Alustava myönteinen tuulivoimapäätös ja siihen liittyvät sitoumukset on tehty yksipuolisen ja monelta osin väärän tai puutteellisen tiedon pohjalta kytkykaupalla. Toisinaan nämä sitoumukset on myös kirjoitettu sopimukseksi vaikka haitoista ei ole kuultu myyntimiehiltä. Tästä alkaa tapahtumaketju, jonka lieveilmiöitä Yleisradion Kirsi Skön kuvasi ohjelmassaan 24.11.2014. Itse käytän tästä prosessista termiä rakenteellinen väkivalta.


Tuulivoiman haittavaikutukset

Teollisen mittaluokan tuulivoimassa on haittavaikutuksia. Maisema muuttuu, alue muuttuu teolliseksi voimatuotannoksi, meluhaitat ovat yllättäneet Suomen kunnat laajalti, talvisin voimaloista voi paiskautua jäätä, yhdestä kotkasta tuleekin kaksi puolikasta kotkaa, jne. Haittoja uusista jättivoimaloista on tutkittu vähän. Myöhemmin puhutaan "yllätyksistä", mutta ne eivät ole yllätyksiä riippumattomille tietolähteille. Yllätyksiä tulee lähinnä henkilöille, jotka ovat kuunnelleet systemaattisesti kaupallisen intressin sävyttämää yksipuolista tietoa. Sellaiseen ei luottamushenkilön tai virkamiehen pitäisi koskaan syyllistyä. Puolueettomuus on heidän tärkein tehtävänsä.


Erityisesti vapaa-ajan ja lomakiinteistöjen osalta maisemavaikutuksen ja muiden haittojen aiheuttama arvonaleneminen on nyt julkinen salaisuus Suomessa. Kunnat ja kaupungit hylkivät rakennuslupien antamista mahdollisesti tuleville tuulivoima-alueille. Tuulivoimayhtiöt ostavat törkeimmin kärsineitä kiinteistöjä ja sopivat salaa korvauksista. Lukija voi vastata ihan rehellisesti seuraavaan kyselyyn. Kuten on suoraan johdettavissa aiemmista tutkimuksista, suuri osa ostajista katoaa kokonaan ja lähes kaikki arvioivat maisemahaitalle taloudellisia seuraamuksia.
Ikävin asia on, että näitä haittoja ei jaeta tasan, vaan ne jaetaan lähes satunnaisesti. Ei siis täysin satunnaisesti. Tuulivoimaprojektien paikkoja kannattaa tutkia tarkasti. Kuka valitusta paikasta hyötyi missäkin tapauksessa.

Kun tuulivoima-alue on rakennettu

Kun tuulivoima-alue on rakennettu, alkaa yllätysten sarja. Kiinteistövero olikin kolme kertaa pienempi, yhteisöveroa tullutkaan yhtään, tuulivoima-alue ei työllistänytkään ketään, budjetti olikin paljon pienempi, paikallisia hanke työllistikin todella vähän, jne. Tarkoitukseni ei ole sanoa, että hanke oli täysin olematon, mutta lupauksia ei lunastettu likimainkaan. Yritysmaailmassa vastaavan mittaluokan virhearviosta olisi todennäköisesti seurauksena potkut asiasta päättäneelle johtajalle. Kerroit tarinan kultakaivoksesta ja annoit rakentaa talvivaaran!
Sitten alkaa valjeta ongelmat. Herranjestas nuo ovat isoja laitoksia. Eihän havainnekuvista käynyt ilmi lainkaan se todellisuus, joka kunnassamme nyt rehottaa. Kas kun asukkaat valittavat melusta. Kiinteistöt lähellä eivät käy enää kaupaksi. Virkistyskäyttömahdollisuudet on pilattu. Uskaltaako tuonne enää viileällä ilmalla mennä jos jää voi irrota siivestä 300 km/h nopeudella ja lentää kohti. Mitä tapahtuu linnuille. Kaikkoavatko hirvet ja riista? Entä lähialueen maatilat ja ihmiset? Ongelmat eivät koske jokaista hanketta, mutta esimerkkejä on liikaa.

Mitäs nyt pitäisi tehdä? Piilotetaan kaikki dokumentit syvälle kunnan arkistoihin eikä kerrota mitään. Ei kerrota, että melumallin laatikin viemärisuunnittelija. Ei kerrota, että lintu- ja lepakkoselvityksen teki vihersuunnittelija. Ei kerrota, että maisema-arviota ei allekirjoittanut mikään yritys vaan yksityishenkilö. Ei myöskään kerrota, mikä jättiyllätys taloudellinen puoli oli. Ei kerrota kiinteistöveron määrää, ei kerrota yhteisöveroista mitään ja ollaan hiljaa kaikesta muustakin.
Hyssssss! Ollaan nyt vaan ihan hiljaa. Kukaan ei saa tietää kytkyistä joita me saatiin. Kukaan ei saa tietää mistä tuli rahat pyörätiehen. Tai metsästysseuran hirvitorneihin. Ollaan hiljaa ja leikitään ihan yhdessä, että meillä ei ole korruptiota. 
Meillä on vain...

Maan tapa?

Onko tämä Suomessa maan tapa? Näinkö kaikki päätökset tehdään?
En ota siihen kantaa. Terveyshaittojen ja muun vahingon satunnainen jako yksittäisille ihmisille yhdistettynä korruptioon ei ole kuitenkaan sitä Suomea, josta me muulle maailmalle tarinaa kerromme. Meillä on ihan toinen tarina siitä, mitkä ovat yhteiskuntamme arvot.
Tuulivoiman yritystukien aiheuttama kilpajuoksu polkee niiden arvojen päälle.

Miten palauttaa luottamus?

Luottamus on helppo palauttaa: jokainen tuulivoimayritys julkaisee avoimena tietona kaikki jakamansa tuet ja lupaamansa sitoumukset tuulivoima-alueen elinkaaren aikana. Mukaan kuuluvat kaikki yritykset, jotka hankkeen valmisteluun ovat osallistuneet.
Aineistojen tulee kattaa kaikki maksut ja sitoumukset tuulivoimakuntien alueille.
Tuulivoimahankkeita ajavien yritysten tulisi itsesäädellä toimintaansa nykyistä voimakkaammin ja priorisoida hankkeita. Ei ole uskottavaa nykytilanteessa vaatia lisää tukea alalle, jonka toimintamalleissa on tämänkaltaisia piirteitä. Vaalien jälkeen on syytä leikata syöttötariffi järkevälle tasolle. Suunniteltu 2500 MW nimellisteho tulee rakentaa harkiten ilman villin lännen toimintatapoja.

Tämäkin asia on nyt Suomessa johtamisesta kiinni. Johtajiien on aika sanoa, että keisarilla ei nyt ole vaatteita. Ei anneta hyveellisten ilmastoon ja ympäristöön liittyvien käsitteiden sotkeutua kilpajuoksun liejuun. Palautetaan yhteys puheiden ja tekojen välille.

Tapio Pitkäranta

tapio.pitkaranta@iki.fi

DI, TkL
15 vuotta kokemusta kansainvälisistä hankkeista tutkimus- ja yrityspuolella johtotehtävistä

perjantai 9. heinäkuuta 2021

KHO kumosi Viitasaaren kaupungin päätöksen de minimis -tuesta K-S Valokuituverkolle!

 

Viimeisin Viitasaaren kaupungin tekemä rahoituspäätös 200 000 €:n de minimis-tuesta K-S Valokuituverkoille kumottiin KHO:ssa 7.7.2021.Tämä rahoitusasia päätettiin kaupunginhallituksessa ensin pykälänä eriävän mielipiteen kera ja seuraavassa kokouksessa valittajien oikaisuvaatimuksen hylkäyksen kautta. Hallitus ei noteerannut oikaisuvaatimukseen oikeastaan lainkaan. Oikaisuvaatimuksen hylkääminen näin heppoisin keinoin viittaa suoraan tahallisuuteen. Joten oli ainoa tapa tässäkin tapauksessa viedä asia hallinto-oikeuksien ratkaistavaksi. Tässä on oiva esimerkki kuntien hallinnosta ja tietämyksestä. Tässäkin oltaisiin säästytty monelta harmilta, jos oikaisuvaatimus olisi tarkasti tutkittu ja se olisi hyväksytty. Tämän jutun viimeisenä on Hannu Luotolan kirjoitus korruptiosta kunnissa. Tämäkin Viitasaaren juttu liittyy nimenomaan siihen, ettei viranomaiset kunnissa viitsi tarkistaa päätöksiensä lainmukaisuuksia. Jotenkin päätöksiä esittelevien virkamiesten ylimielisyys kuntien luottamusmiesten tietämykseen päätöksien teossa paistaa tänä päivänä hyvin voimakkaasti. Tälle asialle tulisi tehdä jotakin.Yksi keino olisi, että esittelijälle annettaisiin ensimmäisestä virheellisestä esittelystä varoitus ja seuraavasta potkut ilman minkäänlaisia johtajasopimuksen korvauksia.

 
 
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 7.7.2021


Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Hallinto-oikeuden päätös 15.11.2019 ja Viitasaaren kaupunginhallituk-
sen päätökset 9.4.2018 (§ 86) ja 23.4.2018 (§ 103) kumotaan.

Viitasaaren kaupunki velvoitetaan korvaamaan muutoksenhakijoiden oi-
keudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa 250 eurolla.

Ote KHO:n päätöksestä:

Perustelut
Valtiontuki
1. Sovellettavat oikeusohjeet
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107 artiklan
1 kohdan mukaan, jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion
myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki,
joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai
tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jä-
senvaltioiden väliseen kauppaan.

SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaan komissiolle on annettava tieto tuen
myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että
7 (15) se voi esittää huomautuksensa.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan
soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 18.12.2013 annetussa komis-
sion asetuksessa (EU) N:o 1407/2013 säädetään edellytyksistä, joiden
täyttyessä tukitoimenpidettä on pidettävä vähämerkityksisenä tukena eli
niin kutsuttuna de minimis -tukena. Asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mu-
kaan tukitoimenpiteiden ei katsota täyttävän kaikkia perussopimuksen
107 artiklan 1 kohdan perusteita eikä niihin sen vuoksi sovelleta perus-
sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvollisuutta, jos
ne täyttävät mainitussa asetuksessa vahvistetut edellytykset.

 4. Johtopäätös ja lopputulos

Kaupunginhallituksen päätöstä tehtäessä ei näin ollen ole noudatettu ko-
mission asetuksessa N:o 1407/2013 säädettyjä edellytyksiä, joiden täyt-
tyessä SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvollisuutta ei ole.

Tuen myöntämisestä ei ole myöskään tehty ilmoitusta komissiolle.
Näin ollen kaupunginhallituksen päätös on syntynyt kuntalain 135 §:n
2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla virheellisessä järjestyksessä.

Näillä perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeu-
dessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden ja
kaupunginhallituksen päätökset on kumottava.

  

Kunnianhimoinen laajakaistahanke vei osan Suomesta kriisin partaalle: ”Tätä ei voi millään tavalla kertoa onnistuneeksi tarinaksi”, sanoo entinen ministeri Mauri Pekkarinen.

Laajakaistarakentamiseen on mennyt julkista tukea jo 90 miljoonaa euroa. Tulevina vuosina rahaa aiotaan käyttää taas kymmeniä miljoonia.



Keski-Suomen Valokuituverkkojen tietoliikenneasentaja Mikko Turunen on huoltokäynnillä Toivakan konesalissa. Viestintä- ja liikenneministeriön valokuituverkkohanke kaatui kuntien niskaan. Kuva: Petteri Kivimäki

Samuel Nyroos HS

25.6.2021

Tuettu laajakaistaliittymien rakentaminen on Suomessa taitekohdassa. 

Yli kymmenen vuotta sitten aloitetun laajakaistatukiohjelman kunnianhimoisena tavoitteena oli, että tukimiljoonilla saadaan nopeat ja kiinteät internetyhteydet ympäri maan vuoteen 2015 mennessä. 

Tavoite ei toteutunut. Sen sijaan seurauksena oli pikkukuntien talousvaikeuksia ja rikosepäilyjä

Tulevina vuosina laajakaistarakentamiseen aiotaan kanavoida jälleen tukea yli 70 miljoonaa euroa. Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitusohjelman mukaan Suomi on sitoutunut EU:n tavoitteeseen, jonka mukaan nopea laajakaista on jokaisen ulottuvilla vuoteen 2025 mennessä.

Laajakaista kaikille. Se oli pääministeri Matti Vanhasen (kesk) toisen hallituksen aloittaman tukiohjelman nimi.

Tavoitteena oli, että lähes jokaisella suomalaisella kotitaloudella ja yrityksellä olisi enintään kahden kilometrin päässä 100 megabitin verkkoyhteys vuoteen 2015 mennessä. 

Kyse oli aluepolitiikasta: haluttiin tukea laajakaistayhteyksiä alueilla, joille niitä ei rakenneta markkinaehtoisesti.

Laajakaistahankkeita rahoitettiin valtion, EU:n, kuntien, kaupallisten toimijoiden ja kiinteistöjen omistajien kesken. Arvioitiin, että tukiohjelma toisi laajakaistan piiriin 130 000 uutta kotitaloutta ja yritystä.

Laajakaista kaikille -hankkeen nimeksi vaihdettiin Nopea laajakaista.

Vuonna 2010 EU:n tavoite oli, että vuoteen 2020 mennessä puolet eurooppalaisista kotitalouksista olisi 100 megabitin laajakaistan piirissä.

Suomen tavoite osoittautui liian kunnianhimoiseksi. Matkan varrella Laajakaista kaikille -hankkeen nimeksi vaihdettiin Nopea laajakaista.

Yksi ongelma oli, että suuret kaupalliset toimijat eivät kiinnostuneet valokuitukaapelin kaivamisesta peräkylille. Ne keskittyivät mobiililaitteiden 3g- ja 4g-verkkoihin. 

Kunnat ryhtyivät perustamaan hankkeita varten yrityksiä ja osuuskuntia. Kallis valokuiturakentaminen ei ollut monille kannattavaa. 

Valtiontalouden tarkastusviraston vuosi sitten julkaisemassa jälkiseurantaraportissa todetaan, että useiden kuntien talous on heikentynyt, kun ne ovat osallistuneet hankkeisiin suuremmalla taloudellisella panostuksella kuin lain mukaan oli tarkoitus.

Yksi surullisimmista tapauksista löytyy Keski-Suomesta. Kymmenen kunnan yhteisomistuksessa oleva yhtiö Keski-Suomen Verkkoholding joutui viime vuonna velkasaneeraukseen. 

Yrityksen omistavat Konnevesi, Kannonkoski, Toivakka, Kyyjärvi, Karstula, Multia, Luhanka, Pihtipudas, Kivijärvi ja Petäjävesi.

Yhtiön noin 30 miljoonan euron lainat lankesivat omistajakuntien maksettavaksi. Yhtiön on määrä maksaa kunnille velkoja viisi miljoonaa euroa seuraavien 18 vuoden aikana. 

Esimerkiksi Kyyjärven kriisikunnassa 2,3 miljoonan euron takausvastuun uskottiin olevan kunnan itsenäisyyden kannalta viimeinen naula arkkuun. Kunta välttää kuitenkin pakkoliitoksen ainakin toistaiseksi. 

Operatiivista toimintaa pyörittää holdingyhtiön omistama yhtiö Keski-Suomen Valokuituverkot. Sen toimitusjohtaja Janne Paunonen sanoo, että tilanne on nyt rauhoittunut. 

”Emoyhtiö on tervehdytetty siinä mielessä, että nyt velka suhteessa liiketoiminnan kokoon on oikealla tasolla.”

”Rakennetaan kallis navetta, mutta ei ole varaa ostaa lehmiä.”

Ennen Keski-Suomen Valokuituverkkoja alueella rakensi laajakaistoja julkisen tuen voimin eteläpohjalainen osuuskunta Kuuskaista. Kun se ajautui rahoitusvaikeuksiin, kunnat päättivät perustaa yhteisomisteisen yhtiön jatkamaan hankkeita. 

Kuuskaistalta ostettiin jo valmiit sekä keskeneräiset valokuituverkot. Odotuksena oli, että valtiolta saadaan tukea vajaat viisi miljoonaa euroa. 

Rahoitus törmäsi valtiontukisääntöihin: silloinen Viestintävirasto arvioi, että kuntien tekemät takauspäätökset eivät ole markkinaehtoisia. 

Katse käännettiin omistajakuntiin, jotka saivat kokoon noin kolme miljoonaa euroa. Kuntiin rakennettiin runkoverkkoja, mutta liittymiä ei pystytty liittämään verkkoihin.

”Rakennetaan kallis navetta, mutta ei ole varaa ostaa lehmiä”, Paunonen vertaa.

”Meiltä jäi 1900 tilausta toimittamatta sen takia, että rahoituspohja hävisi alta.”

Keski-Suomessa laajakaistan rakentamiseen liittyy myös rikosepäily. Kesäkuussa keskusrikospoliisi sai valmiiksi esitutkinnan, jonka kohteena on ollut kunnan johtohenkilön toiminta. 

Henkilö toimi esittelijänä kunnan tekemissä tukipäätöksissä. Rikosepäilyssä on kyse siitä, oliko hankkeeseen liittyvät riskit arvioitu.

Keskusrikospoliisi ei ole yksilöinyt, minkä kunnan johtohenkilöä sen esitutkinta on koskenut. Epäiltynä rikosnimikkeenä on virkavelvollisuuden rikkominen, mikä viittaa tahalliseen tekoon.

Poliisi sai valmiiksi virkarikostutkinnan Keski-Suomen kuntien laajakaistahankkeesta – oikeus arvioi aiemmin kikkailua valtionavun saamiseksi

Keskustan keskisuomalainen konkaripoliitikko, europarlamentaarikko Mauri Pekkarinen oli elinkeinoministeri, kun tukiohjelma käynnistettiin.

”Tätä ei voi millään tavalla kertoa onnistuneeksi tarinaksi”, Pekkarinen sanoo nyt.

Hänen mukaansa hyvää tarkoittanut hanke lähti väärille urille heti alussa, kun suuria teleyrityksiä ei saatu toteuttamaan hankkeita.

Laajakaistahanke kuuluu liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle. Pekkarisen mukaan valtion olisi pitänyt patistaa yhtiöitä lähtemään mukaan. Yksi tapa olisi voinut olla kilpailuttaa hankealueita esimerkiksi maakunnan kokoisina alueina. Tällöin yritykset olisivat joutuneet tekemään tarjouksen, johon sisältyvät sekä kaupallisesti kannattavat alueet että julkista tukea tarvitsevat alueet.

”Tässä olisi ehkä käynyt niin, että kovin pienet toimijat eivät olisi päässeet alun alkaenkaan mukaan. Mutta kovin pienten ja kovin heikoin eväin liikkeellä olevien ei ehkä olisi tarvinnutkaan päästä.”

Keskustan Mauri Pekkarinen on harmissaan, että laajakaistarakentamisesta on koitunut talousvaikeuksia hänen kotimaakunnassaan Keski-Suomessa. Kuva: Jukka Gröndahl / HS

Talousvaikeuksiin ajautuneita kuntia olisi pitänyt tukea, Pekkarinen sanoo. EU:n valtiontukisäännöt olisivat joustaneet tarvittaessa. 

”Tämä olisi ollut helppoa ajaa läpi Brysselissä, uskon näin.”

Tukea Nopea laajakaista -hankkeen piirissä myönnettiin vuoteen 2019 asti. Tukien maksaminen jatkuu vielä ensi vuodelle.

Liikenne- ja viestintäviraston (Traficom) mukaan tukiohjelmassa on parhaillaan 140 valmistunutta hanketta. Rakennettuja kilometrejä valmiissa hankkeissa on 22 500. Valmiiksi rakennettuja liittymiä on 39 000, joista 32 000 on käytössä.

Julkista tukea valmiille hankkeille on maksettu yhteensä 90 miljoonaa euroa, josta valtiontuen osuus on 46 miljoonaa euroa. 

Lisäksi ely-keskukset ovat maksaneet EU:n maaseudun kehittämisrahaa 18 miljoonaa euroa ja kunnat omaa lakisääteistä maksuosuuttaan yhteensä 26 miljoonaa euroa.

Yhteen valmiiseen verkkokilometriin on siis kulunut noin 4 000 euroa. Käytössä olevan liittymän hinnaksi tulee noin 2 800 euroa.

Kaikkiaan valtio myönsi tukiohjelman yhteydessä rahaa 76 miljoonaa euroa. 

Traficomin viestintämarkkina-asiantuntija Essi Hytti arvioi, että jos vielä keskeneräiset hankkeet toteutuvat suunnitelmien mukaisesti, toteutuu myös alkuperäinen tavoite: 130 000 uutta kotitaloutta ja yritystä nopean laajakaistayhteyden piirissä. 

Se olisi kuitenkin vuosia myöhässä. 

Tämän vuoden alussa tuli voimaan uusi laajakaistatukilaki. Merkittävä muutos on se, että nyt valokuidun lisäksi voidaan tukea 5g-teknologiaan perustuvaa kiinteää langatonta yhteyttä. Tukea voi saada myös vapaa-ajan asuntoihin.

Tukiehdoista on poistettu symmetrisyysvaatimus, eli valokuidun lisäksi voidaan tukea mobiiliteknologiaa. 

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliiton Ficomin toimitusjohtaja Elina Ussa pitää uudistusta hyvänä. Ficom edustaa valtakunnallisia ja paikallisia teleyrityksiä. 

”Annetaan teknologioille mahdollisuus kilpailla keskenään”, Ussa sanoo.

Valtion rahaa uuteen ohjelmaan on varattu viisi miljoonaa euroa. Lisäksi EU:n elpymisrahastosta halutaan suunnata laajakaistoihin rahaa 50 miljoonaa euroa, ja Maaseuturahastosta elpymisrahaa tulisi vielä 16 miljoonaa euroa.

Kun päätös elpymisrahoista lopulta saadaan, 50 miljoonaa euroa jaettaisiin kansallisen tukiohjelman kautta. Tällöin tukiehtoihin tulisi todennäköisesti jälleen EU:n asetuksen vuoksi symmetrisyysvaatimus, joten käytännössä varat suuntautuisivat valokuituun.

Hallitusohjelman mukaan kaikilla kotitalouksilla tulisi olla mahdollisuus käyttää vähintään 100 megabitin yhteyksiä vuonna 2025. 

Uuden tukiohjelman yhteydessä toistaiseksi vain Satakunnan sekä Pohjois- ja Etelä-Savon maakuntaliitot ovat käynnistäneet hakumenettelyn laajakaistatukien saamiseksi. 

Keski-Suomen Valokuituverkkojen Paunonen ei usko, että ainakaan Keski-Suomessa olisi kiinnostusta tukiohjelmaan. 

”Minulla on vähän sellainen tuntuma, että täällä ei kukaan uskalla lähteä siihen. Sen verran on tullut takkiin.”

Maaseuturahaston kautta tuleviin 16 miljoonaan euroon sen sijaan on kiinnostusta, sillä saamisen ehtona ei ole kunnan maksuosuutta. 

Hallitusohjelman mukaan kaikilla kotitalouksilla tulisi olla mahdollisuus käyttää vähintään 100 megabitin yhteyksiä vuonna 2025. 

Viime vuoden lopussa Suomen kotitalouksissa oli 100 megabitin kiinteä laajakaistayhteys 65 prosentissa, langaton 4g-yhteys 93 prosentissa ja 5g-yhteys 66,5 prosentissa.

Liikenne- ja viestintäministeriö sekä suuret teleyritykset tekivät viime vuonna sitoumuksen, jonka mukaan osapuolet vauhdittavat huippunopeiden laajakaistayhteyksien rakentamista. 

Ficomin Ussan mukaan viestintäverkkojen kehitys on nyt niin nopeaa, että tavoite saavutetaan.

”Kaikki syy on uskoa, että kehityksen vauhti jatkuu.” 

Traficomin Hytti on arviossaan varovaisempi. 

”Haastavaa se on, kun otetaan huomioon, miten hajallaan maaseudulla asutaan.” 

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008020747.html



Pääkirjoitus & mielipide 5:05 Keskisuomalainen 8.7.2021

Mielipide: Onko tutkintaviranomaisilla kykyä selvittää korruptiota?

Hannu Luotola

Keskisuomalaiskuntien laajakaistan rikostutkinta valmistuu (KSML 16.6.). Miksi vain yhden kunnan johtohenkilöä epäillään virkarikoksesta, kun mukana on kymmenen kuntaa?

Keskusrikospoliisin mukaan esitutkinta oli haastava. Tässä ei ihmeellistä ole, koska tutkinta aloitettiin kovin myöhään.

Laajakaista-asiassa on toimittu vastuuttomasti vuodesta 2010 alkaen, ja vuodesta 2011 hankkeen toteutusta on kritisoitu. Asiasta on tehty ainakin kaksi tutkintapyyntöä poliisille, turhaan.

Asiaperusteisia arvostelijoita on pyritty monin tavoin halveksimaan ja käytetty monia salaamisen, harhauttamisen ja kunnallispoliittisen kikkailun menetelmiä. Valtionhallinnon valmistelijoita on pyritty kytkemään hankkeen tukemiseen kyseenalaisin menetelmin jopa lainmuutosten valmistelussa.

Kunnille on langennut maksettavaksi 30 miljoonan euron takausvastuut kokonaiskustannusten ollessa 50–60 miljoonaa euroa.

Jutussa haastateltiin entistä kunnanjohtaja Teppo Sirniötä, joka toimi hankkeen aktiivisena puuhamiehenä. Sirniö kertoi, että hanketta ohjasi valtiovallan ja EU:n lainsäädäntö. Velvoittavan lainsäädännön hän lausuu oikein, mutta jättää kertomatta, että kummankin lainsäädäntöä pyrittiin kiertämään.

Kysymys on kunnissa rehottavasta rakenteellisesta korruptiosta.

Tässä ei menestytty, mitä kertovat lainvoimaiset parisenkymmentä oikeudenpäätöstä ja Traficomin kielteiset tukipäätökset. Valtiontalouden tarkastusvirasto on kritisoinut ankarasti menettelyä ja edellyttänyt väärin perustein saatuja tukia perittäväksi takaisin.

Laki 1186/22.12.2009 antoi perustan haja-asutusalueen laajakaistarakentamiselle. Se esti tuen saannin, jos hankkeeseen oli aiemmin myönnetty tukea. Näin kävi Pohjoisen Keski-Suomen Verkkopalvelut Oy:n valokuituverkon (1999–2007) hyödyntämiselle.

Niinpä rakentamiseen valjastettiin vuonna 2011 Verkko-osuuskunta Kuuskaista, joka ei tehtävään kyennyt tiedossa olleen (!) puuttuvan omarahoitusosuutensa vuoksi. Osuuskunnan saneerausohjelma vahvistettiin joulukuussa 2017.

”Maakuntaan päätettiin valtiovallan, kuntien ja viranomaisten yhteistyöllä perustaa yhtiömuotoinen toimintamalli,” Sirniö kertoi. Yhteistyö tarkoitti holdingyhtiötä, jolla olisi kierretty EU:n tukisäännöksiä. Vuonna 2014 perustettu kuntien omistama Keski-Suomen Verkkoholding Oy/Keski-Suomen Valokuituverkot Oy on nyt yrityssaneerauksessa. Valtiovallalla Sirniö tarkoittanee kahta silloista keskisuomalaista kansanedustajaa?

Lisäksi Verkko-osuuskunta Kuuskaistan kanssa kehnoja sopimuksia tehneet Uuraisten Valokuituverkot Oy ja Kuhmoisten Laajakaista Oy ovat taloudellisissa vaikeuksissa.

Kysymys on laajakaistakorruptiosta ja siitä, että hyvää tarkoittava hanke käännettiin itseään vastaan. Kysymys on myös kunnissa rehottavasta rakenteellisesta korruptiosta, missä tarkoitus pyhittää keinot (lakeja ei noudateta).

Kysymys on lisäksi oikeusjärjestelmän kaksijakoisuudesta, jossa hallintotuomioin mahdollistetaan kuntien lainvastaisen toiminnan jatkuminen.

Miksi tutkintaviranomaisten toiminta ei useinkaan johda kuntien viranhaltijoiden tai luottamushenkilöiden rikosoikeudelliseen käsittelyyn tuomioista puhumattakaan?

Perustellusti voidaan kysyä, onko tutkintaviranomaisilla riittävä ammattitaito ja halu selvittää poliittista korruptiota.

Suomen maine maailman vähiten korruptoituneena maata on kärsinyt viime aikoina (Korruptio on EU:ssa useimpien huoli, KSML 16.6.). Laajakaistahanke pilaa osaltaan tätä mainetta.

Kuntien päättäjille kysymyksessä on ollut vaikeasti hahmotettava kokonaisuus lainsäädännöllisine, oikeudellisine, kilpailullisine ja taloudellisine vaikutuksineen. Mahdotonta se ei ole ollut, sillä päätöksenteossa on ollut asiaperusteisia eriäviä mielipiteitä, joita ei kuitenkaan ole otettu huomioon. Tarvitaanko Suomeen myös poliitikkojen tekemisiin erikoistunut tutkintaviranomainen?

Hannu Luotola

Saarijärvi