Tukia kalastelevat pienet kunnat maksumiehiksi laajakaistahankkeessa

 Ps. Olen tänään  lopettanut 30 vuoden jälkeen lehti Keskisuomalaisen kestotilauksen. Syy olen lopen kyllästynyt lehden puolueelliseen sisällön linjaan. Odotan jatkossa  koska Keski-Suomessa mediat ja ennenkaikkea päämediat alkavat julkaisemaan asioista todellisia ja tasapuolisia  julkaisuja. Maakunnassa odotetaan tasapuolista ja rehellistä tiedottamista. Muistutuksena, että median työnantajina toimivat tavalliset lukijat. Vain  yhden puolueen mielipiteet eivät ainakaan lisää  näiden medioiden kannatuslukemia.  Onneksi vielä kuitenkin julkaistaan aktiivisten lukijoiden omia kirjoituksia. Tässä pari kirjoitusta, jotka on vaikea varmasti osoittaa vääriksi? Ilpo

Tukia kalastelevat pienet kunnat maksumiehiksi laajakaistahankkeessa

Keski-Suomen laajakaistahanke on syytä laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Jopa professoritasoisten henkilöiden ottaessa asiaan kantaa näyttää, että kysymyksessä olisi Äänekosken uuden sellutehtaan suuruinen investointi ja Keski-Suomen jääminen kaiken kehityksen ulkopuolelle ilman juuri näitä valokuituja.

Verkko-osuuskunta Kuuskaistan "verkkoon" tarttuneista, nykyisin Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:n/Keski-Suomen Verkkoholding Oy:n "tartuttamien" kuntien (Pihtipudas, Karstula, Konnevesi, Toivakka, Multia, Kannonkoski, Kyyjärvi, Kivijärvi ja Luhanka) asukasmäärä on vain 8,7 prosenttia Keski-Suomen asukkaista. Näistäkin vain noin 10 prosentti on tilannut ”täysin” kiinteän laajakaistan.

Viestintäviraston päätös 16.6.2015 hylätä Verkko-osuuskunta Kuuskaistan tukihakemus Jyväskylään ja Saarijärvelle on perusteltu hyvin. Laajakaistatukilaki ei edellytä kunnan sitoutuvan hankkeeseen takaamalla lainaa tai ennakkomaksuin kuten muutamat Keski-Suomen kunnat Kuuskaistan vaatimuksesta osaamattomuuttaan päättivät. Virasto huomauttaa kunnan takauksen olevan jopa vahingollinen: "Valtionavustuslain määritelmän mukaanhan julkisella tuella tarkoitetaan muun muassa kunnan myöntämää takausta. Valtioavustuslain 6 §:n 3 momentin mukaan puolestaan valtionavustus ei saa yhdessä muiden julkisten tukien kanssa ylittää Euroopan yhteisön tai Suomen lainsäädännössä säädettyä valtionavustuksen tai muun julkisen tuen enimmäismäärää. Jyväskylä ja Saarijärvi-hankkeen tuki-intensiteetti on komission päätöksen mukaisesti 66 prosenttia, joka olisi täyttynyt jo pelkästään laajakaistatukilain mukaisesta valtiontuesta ja kuntaosuudesta." Loppu 34 prosenttia täytyy olla operaattorin pääomaa, jota Kuuskaistalla ei ole ollut.

Tämä sama peruste estänee muidenkin Kuuskaistakuntien tuen saamisen. Keski-Suomen Valokuituverkko -kunnissa julkisen tuen osuus on 100 prosenttia! Viranomainenhan ei tällä perusteella tukia voi myöntää, joten kunnat vastaavat kustannuksista yli 30 vuoden ajan. Tämäkö on kuntien tahtotila?

Verkon liikevaihto ja tuotto eivät tule riittämään lainojen maksuun. Korkojen ja lyhennysten maksu kiertyy kunnille verovaroilla maksettavaksi kokonaisuudessaan. Kuuskaista on ilman vastuita rahankerääjä ylihintaisen verkon rakentamissopimuksellaan.

Miksi koko laajakaistahanketta Keski-Suomessa edes lähdettiin viemään tällä tukikelvottomaksi osoittautuvalla tavalla? Uskottiinko, että viranomaiset eivät noudata lakeja?

Kalevi Kuorelahti

Jyväskylä

Toimittaja Kauppiselle laiskanläksyä laajakaistasta

Laajakaista kaikille 2015 laki laadittiin luomaan tasavertaisia edellytyksiä haja-asutusalueilla toimiville (viisi prosenttia väestöstä).

Valtio varasi 66 miljoonaa ja EU:lta saatiin 25 miljoonaa euroa koko maan hankkeisiin. Kuntien osuus on 40 miljoonaa euroa eli yhteensä 131 miljoonaa euroa.

Viestintävirasto (Vivi) on Kauppisen mukaan myöntänyt tai tukia on haettu 68 miljoonan euroa. Vivi jakaa valtion ja EU:n rahoja (91 Me). Kunnat päättävät rahoistaan itse (40 Me). Tämän Kauppinen kirjoitti väärin. Jäljellä on 23 miljoonaa.

Kantokyvyn mukaan kuntien rahoitusosuus on 8, 22 tai 33 %. Kunnat päättävät itse rahankäytöstään eivätkä saa ylittää tukensa ylärajaa. Jos kunta ylittää enimmäismäärän, tuki pienentyy.

Operaattorilla tulee AINA olla 34 %:n omarahoitus. Tämä on tuen saannin EHDOTON edellytys.

Osassa Keski-Suomea on toimittu vastoin lakia. Nämä kunnat ovat olleet valmiit takaamaan pääomatonta Kuuskaistaa sen omarahoituksen osalta.

Finnvera ei taannut Kuuskaistaa tämän vuoksi ja myös siksi, että takaus olisi aiheuttanut tukien hylkäyksen (tuki-intensiteetti yli 66 %:n).

Vivi antoi 16.6. päätöksensä Saarijärven ja Jyväskylän hankkeisiin. Kauppinen kirjoittaa väärin, että tukikelvottomuus johtuu kaupunkien sitoutumattomuudesta hankkeeseen. Vivi hylkäsi hankkeet Kuuskaistan tukikelvottomuuden vuoksi. Saarijärven kohdalla maksimi tuki (66 %) täyttyi pelkästään kuntaosuuden (33%) etumaksulla, kuten Viitasaarella. Näin myös muissakin ”Kuuskaistakunnissa”.

Jos Saarijärvi olisi lain vastaisesti taannut Kuuskaistan OMARAHOITUSOSUUTTA, tuki olisi hylätty. Rakennusaikaisia lainoja kunnat olisivat voineet periaatteessa taata, jos taattava olisi ollut maksukykyinen.

Kuuskaista on ilmoittanut kunnille ja Viville, ettei se ole saanut omarahoitustaan järjestymään edes jälkikäteen. Tästä syystä osa kunnista keskeytti etumaksujen maksamisen.

Viitasaari yritti ajaa läpi lainatakauksia. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen lain vastaisena.

Hankkeen kaatuminen ei johdu valittajista tai kunnista, vaan Kuuskaistan rahoituksen puutteesta. Ovatko hankkeen ”puuhamiehet” tienneet tämän koko ajan?

Vahinkoa on syntynyt yli 10 miljoonaa euroa. Lisäksi Keski-Suomen Ely-keskuksen myöntämät tuet 22 %:n kuntiin (5,4 Me EU:n tukea) on peruttu laittomina. Viitasaaren osuus on 2,2 miljoonaa euroa.

Kauppisen kirjoituksissa syyttömistä tehdään syyllisiä. Vivin päätöksen arvostelu on sallittua, jos perustelut ja rahkeet siihen riittävät. Lakien noudattajia ei pidä syyllistää.

Asko Hackzell

Saarijärvi

Laajakaistahanke olikin floppi: "Amatöörit puuhamiehet asialla"

Keskiviikko 17.6.2015 klo 07.28

Laajakaista kaikille -hanke viivästyy useita vuosia aikataulustaan, eivätkä määrärahat riitä laajakaistaverkon ulottamiseen koko maahan.

Laajakaista -hankkeessa valokuitukaapelin piti kattaa koko Suomi. Nyt kiinteä laajakaista on tarjolla vajaaseen puoleen kotitalouksista. (LAPIN KANSA)

Alkuperäisen tavoitteen mukaan tämän vuoden loppuun mennessä 99 prosentilla suomalaisista olisi pitänyt olla huippunopea 100 megabitin yhteys kahden kilometrin päässä, josta se olisi viety kotitalouteen pääosin kuidulla.
- Tavoitteeseen ei päästä. Määrärahat alkavat olla loppua, eikä lisää ole tiedossa, toteaa liikenne- ja viestintäministeriön ylijohtaja Juhapekka Ristola.
Hankkeen piti tuoda kiinteä laajakaista 130 000 kotitalouteen haja-asutusalueilla. Viestintäviraston arvion mukaan vuoden lopussa ollaan päästy reiluun puoleen tavoitteesta.
Hankkeita on käynnistetty noin 220, mutta vasta 70 on saatu päätökseen. Lähes 30 uutta hanketta jonottaa aloituslupaa, ja niitä tulee jatkuvasti lisää.
Valtio rahoitti hanketta 66 miljoonalla, EU 25 miljoonalla ja kunnat noin 40 miljoonalla. Hanke sai tänä vuonna 5,5 miljoonaa lisärahoitusta.
- Tarvittaisiin vielä ainakin 45 miljoonaa lisärahaa, että päästäisiin lähelle tavoitetta. Mitään ei ole kuitenkaan luvattu, kertoo laajakaista-ryhmän päällikkö Päivi Peltola-Ojala viestintävirastosta.
Uusi rakennusaikataulu hankkeille on vuoden 2017 loppuun.

Amatöörit puuhamiehet asialla

Ristolan mukaan Laajakaista kaikille -hanke eteni katastrofaalisesti. Teleyrityksien oletettiin maksavan hankkeen kustannuksista vähintään kolmanneksen, mutta ne eivät rahoituksesta innostuneet: kaupallisesti hankkeet eivät olisi olleet kannattavia.
- Hankkeita yritettiin saada käyntiin kunnissa amatöörivoimin. Paikalliset puuhamiehet lähtivät toteuttamaan hankkeita, mutta vain osa heistä oli teleinsinöörejä, Ristola kuvailee.
Viestintävirasto joutui pyytämään lähes kaikilta hankkeiden järjestäjiltä lisäselvityksiä.
- Lisätyötä tuli merkittävästi. Monet hankkeiden käynnistäjät olivat tavallisia kuntalaisia, jotka halusivat laajakaistan omalle kotipaikalleen. Kirjava joukko ihmisiä, joilla ei ollut riittävää asiantuntemusta. He tarvitsivat paljon lisäopastusta, Peltola-Ojala sanoo.
Osassa kunnissa myös todettiin, ettei niillä ollut varaa lähteä taloustilanteensa vuoksi mukaan hankkeeseen.

Tarvitaan kiinteää ja mobiilia

Operaattorit perustelevat nihkeää innostustaan kiinteään verkon rahoittamiseen sillä, että ne panostavat voimakkaammin mobiiliyhteyksiin. DNA jätti muutamia tarjouksia hankkeisiin, mutta sillä edellytyksellä, että loppuosa liittymästä toteutettaisiin mobiilisti.
- Tällaista ratkaisua ei hyväksytty, vaikka mobiilisti päästäisiin alhaisempaan hintatasoon kuluttajalle. Kuituverkkojen rakentaminen maksaa tuhansia, mobiililiittymä alle 20 euroa, toteaa DNA:n kuluttajaliiketoiminnan johtaja Pekka Väisänen.

Kuluttajavirasto pitää tärkeänä laajentaa sekä kiinteää että mobiiliverkkoa koko maahan.
- Mobiiliverkon tukiasemat on kytketty kiinteään verkkoon, joten molempia tarvitaan. Varsinkin tulevaisuudessa, kun 5G-verkkoja päästään ottamaan käyttöön, huomauttaa viestintävekkoyksikön johtaja Laura Vilkkonen liikenne- ja viestintäministeriöstä.

HANNA GRÅSTEN

 

VAUHTIA VALOKUIDUN RAKENTAMISEEN 

(Ksml 1.9.2015)

Lakiesitys: Valokuituhankkeet laitetaan yhteen muun infrarakentamisen kanssa.

Valokuituverkkoa saatetaan ensi vuoden alusta alkaen ryhtyä rakentamaan yhteistyössä sähköverkon ja muun infrarakentamisen kanssa. Hallituksen lakiesitys yhteisrakentamisesta ja yhteiskäytöstä pyrkii yhdistämään valokuidun rakentamisen sähköverkkojen ja liikenneverkkojen rakentamiseen.

Yhteisrakentamista koskevan lakiesityksen lausuntoaika on päättynyt, ja lakiesitys on menossa eduskunnan ratkaistavaksi tänä syksynä. Laki tulisi voimaan tammikuussa 2016.

Liikenne- ja viestintäministerön hallitussihteeri Janne Mänttärin mukaan lakiesitys sopii hyvin yhteen viime vuonna voimaan tulleen sähkömarkkinalain kanssa. Uuden sähkömarkkinalain mukaan suuri määrä ilmajohtoja on siirrettävä maan alle. 

- Seuraavina vuosina on joka tapauksessa alkamassa massiivinen määrä rakennustöitä sähkölinjojen vuoksi. Olisi järkevää, jos valokuitua voitaisiin rakentaa samaan kaivantoon, Mänttäri sanoo.

Yhteisrakentamislaki velvoittaisi tietyin edellytyksin sähkö-, vesihuolto- ja liikenneverkkoja rakentavia yrityksiä suostumaan teleoperaattorin esittämään pyyntöön yhteisrakentamisesta.

Ministeriössä toivotaan, että laki edistää valokuituverkon leviämistä sekä valokuidun rakentamista uusiin ja peruskorjattaviin taloihin. Lakiesitys perustuu viime kesänä annettuun EU-direktiiviin.

Valokuidun rakentaminen ei ole edennyt Suomessa niin nopeasti kuin valtiovalta olisi halunnut. Vuonna 2008 asetetun Laajakaista 2015 -hankkeen oli tarkoitus tuoda valokuitu lähes kaikkien suomalaisten ulottuville. 

Hankkeen oli määrä päättyä tänä vuonna, mutta Viestintäviraston viestintäverkkoasiantuntijan Harri Grönroosin mukaan hanketta jatketaan niin kauan kuin siihen jyvitettyä rahaa on jäljellä. Hankkeeseen varattiin valtion rahaa 66 miljoonaa euroa. Grönroos arvioi, että siitä on vielä 20 miljoonaa euroa käyttämättä.

Hankesuunnitelmassa oletettiin, että valokuidun rakentaminen etenee 95 prosentin väestöpeittoon markkinaehtoisesti, eli teleoperaattorit rakentaisivat taajama-alueet ilman tukirahaa. 

Sen jälkeen tuetulla rakentamisella oli tarkoitus nostaa valokuidun peittoprosentti 99:ään. Tukikelpoisilla alueilla rakentamisen kustannukset jakautuvat valtion, kunnan ja operaattorin välille niin, että jokainen maksaa kolmasosan. 

Tukirahaa on siis ollut tarjolla, mutta rakentaminen on hyytynyt projektin toteuttajiin, eli kuntiin ja operaattoreihin. Valokuituverkoston rakentaminen taajamiin on oleellisessa osassa, jos tavoitellaan 99 prosentin väestöpeittoa.

Operaattorit eivät ole lähteneet rakentamaan markkinaehtoisia taajamia odotetun aktiivisesti, joten peittoprosentti on jäänyt kauas tavoitellusta.

Toinen syypää tavoitteista jäämiseen on kuntien säästöpaine, jonka vuoksi tukikelpoisiakaan alueita ei ole rakennettu.

Suuret teleoperaattorit ovat viime vuosina keskittyneet mobiililaajakaistan rakentamiseen, koska siihen suuntaan yhteyksien kysyntä on operaattoreiden mukaan kehittynyt. Valokuidun rakentaminen on huomattavasti kalliimpaa kuin mobiililaajakaistan.

Mobiiliverkkoa voidaan laajentaa pystyttämällä tukiasemia, joiden kantama on maastosta riippuen sadoista metreistä 20 kilometriin. Valokuitu on vedettävä erikseen joka kiinteistöön.

Janne Mänttärin mukaan yhteisrakentamislaki voi edistää valokuidun rakentamista alueilla, joissa siihen eivät ole tähän mennessä ryhtyneet teleoperaattorit tai kunnat. Lakiesitys saattaa tosin vielä muuttua lausuntokierroksen jälkeen.

Lakiesityksessä ehdotetaan, että perustetaan keskitetty tietopalvelu, johon operaattorit ovat velvollisia toimittamaan tiedot olemassa olevista verkoista sekä käynnissä olevista rakennushankkeista. Tietopalvelun toimijaksi ehdotetaan Johtotieto Oy:tä, joka kuuluu valtion täysin omistamaan Suomen Erillisverkostot -konserniin.

Useat lausunnon antajat vastustavat ehdostusta. Esimerkiksi Tietoliikenteen- ja tietotekniikan keskusliitto FiComin mukaan Johtotiedon nimittäminen tietopalvelun toteuttajaksi aiheuttaisi markkinahäiriön ja kilpailuoikeudellisen ongelman.

Toinen tärkeä ratkaistava asia on lain vastavuoroisuus, eli ovatko valokuitua rakentavat operaattorit velvollisia suostumaan muuta infrastruktuuria rakentavien toimijoiden yhteisrakentamispyyntöihin. 

- Uskon, että yhteisymmärrykseen päästään. Lain tavoitteena on kaikkien osapuolten kustannusten alentaminen, Mänttäri sanoo.

Kirjoittanut: Tuomas Koukkunen