Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan
HKL:n pitää luovuttaa toimittajalle tämän pyytämät asiakirjat. ”Avoimuus
ei voi olla pelkkä kiva sana. Sopimuksia on voitava tehdä niin, että
ongelmatilanteessa ei heti väitetä kaiken olevan liikesalaisuuksia”,
sanoo asiakirjoja vuosia vaatinut toimittaja Tommy Pohjola.
Korkein hallinto-oikeus (KHO) on 15. toukokuuta antamassaan vuosikirjapäätöksessä kumonnut pääosin Helsingin kaupungin liikennelaitoksen (HKL) johtokunnan tekemän päätöksen, jolla se salasi HKL:n ja Siemens Oy:n välistä kirjeenvaihtoa.
Vuosina 2011–2012 käyty kirjeenvaihto käsitteli Helsingin metron automatisointiprojektin kilpailutukseen liittyviä reklamaatioita. Siemens on pitänyt kaikkea HKL:n kanssa käymäänsä kirjeenvaihtoa salassa pidettävänä liikesalaisuuteen vedoten.
KHO:n päätös tarkoittaa sitä, että Hufvudstadsbladetin toimittajana aihetta pitkään seurannut Tommy Pohjola saa pyytämänsä asiakirjat lähes kokonaisuudessaan. Kirjeitä on yhteensä 74 kappaletta, joista vain neljä sisältää salassa pidettäviksi luokiteltuja tietoja.
KHO toteaa päätöksessään, että yrityksen salassapitotahdolla ei ollut ratkaisevaa asemaa arvioitaessa sitä, sisältääkö pyydetty asiakirja liikesalaisuuksia, vaan salassapidon perusteita oli arvioitava objektiivisesti.
Pohjola on tyytyväinen KHO:n päätökseen.
”Tämän päätöksen mukaan liikesalaisuuteen ei voikaan noin vaan vedota. Tästä päästäänkin vaikka Länsimetro Osakeyhtiöön ja ainoaan Helsingin ja Espoon metrohankkeesta tehtyyn selvitykseen. Tämä kokonaan salattu selvitys on tehty julkisella rahalla”, Pohjola muistuttaa.
Journalistiliiton lakimies Tytti Oras pitää päätöstä asiakirjajulkisuuden ja sananvapauden kannalta merkittävänä.
”KHO vahvistaa Helsingin hallinto-oikeuden aiemman päätöksen. Olennaista jutussa on se, että liikesalaisuuden käsitettä ja merkitystä on avattu suhteessa asiakirjajulkisuuteen”, Oras sanoo.
Liike- tai ammattisalaisuutta ei kuitenkaan ole laissa määritelty tarkemmin. Liikesalaisuudella tarkoitetaan yleensä taloudellisluonteisia kaupankäyntiin liittyviä salaisuuksia, teknisiä salaisuuksia tai yrityskokemusta eli tietotaitoa. Sen sijaan yrityksen imagon tai maineen kannalta kiusalliset tiedot eivät ole liikesalaisuuksia.
”Jos yritysten käymästä kirjeenvaihdosta käy ilmi yleisiä yritykseen liittyvä asioita, ne eivät kuulu liikesalaisuuden piiriin, vaikka yritys niin haluaisikin, Oras sanoo.
Helsingin hallinto-oikeus antoi asiassa vuonna 2015 päätöksen, jonka mukaan Pohjolan olisi pitänyt saada pyytämänsä asiakirjat. Journalistin uutisen asiasta voit lukea tästä.
Siemens valitti päätöksestä ja vaati hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista. Nyt KHO asettui Pohjolan kannalle. Pohjola muistuttaa tuoreen päätöksen laajemmasta merkityksestä.
”Mielestäni KHO:n päätöksellä on iso merkitys nyt kun erilaisia julkisen sektorin tehtäviä halutaan antaa yksityisille toimijoille. Avoimuus ei voi olla pelkkä kiva sana. Sopimuksia on voitava tehdä niin, että ongelmatilanteessa ei heti väitetä kaiken olevan liikesalaisuuksia. Ei se niin voi mennä.”
Pohjola toivoo, että päätöstä luettaisiin tarkoin eri puolilla Suomea.
”Helsingin hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus tekivät perusteellista työtä. Toivon että tämä KHO:n vuosikirjapäätös kannustaa toimittajia työssään ja toisaalta, että se luetaan huolella kaupungintaloissa ympäri maata.”
Vuosikirjapäätös tarkoittaa sellaista ratkaisua, jolla on merkitystä lain soveltamiselle tai on muuten yleisesti merkittävä.
Pohjola teki alun perin asiakirjapyynnön HKL:lle marraskuussa 2012, mutta HKL kieltäytyi antamasta asiakirjoja. HKL vastasi Pohjolan pyyntöön vasta maaliskuussa 2013 eli selvästi julkisuuslain 14 päivän mukaisen määräajan päättymisen jälkeen.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2015 HKL:n virkamiehet tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, koska eivät toimittaneet asiakirjoja ajoissa Pohjolalle.
Pohjola uusi alkuperäisen tietopyyntönsä viime viikolla ja liitti siihen KHO:n päätöksen. Vastaus tuli nopeasti ja HKL antaa Pohjolalle pyytämänsä asiakirjat.
Mitä aiot tehdä niillä?
"Kai tämä kaikki on vielä kerran lehteenkin laitettava. Kirjeet todistavat sen, minkä toin julkisuuteen jo vuosia sitten: automatisointihankkeen ongelmat olivat niin pahoja, että hanke olisi pitänyt keskeyttää jo pari vuotta aiemmin kuin nyt tehtiin. Kirjeistä on luettavissa myös se, että HKL:n turvallisuus- ja organisaatiokulttuuri oli vielä kesällä 2016 menneestä maailmasta. Tämän Onnettomuustutkintakeskuskin havaitsi 8. toukokuuta 2017," Pohjola sanoo.
Korkein hallinto-oikeus (KHO) on 15. toukokuuta antamassaan vuosikirjapäätöksessä kumonnut pääosin Helsingin kaupungin liikennelaitoksen (HKL) johtokunnan tekemän päätöksen, jolla se salasi HKL:n ja Siemens Oy:n välistä kirjeenvaihtoa.
Vuosina 2011–2012 käyty kirjeenvaihto käsitteli Helsingin metron automatisointiprojektin kilpailutukseen liittyviä reklamaatioita. Siemens on pitänyt kaikkea HKL:n kanssa käymäänsä kirjeenvaihtoa salassa pidettävänä liikesalaisuuteen vedoten.
KHO:n päätös tarkoittaa sitä, että Hufvudstadsbladetin toimittajana aihetta pitkään seurannut Tommy Pohjola saa pyytämänsä asiakirjat lähes kokonaisuudessaan. Kirjeitä on yhteensä 74 kappaletta, joista vain neljä sisältää salassa pidettäviksi luokiteltuja tietoja.
KHO toteaa päätöksessään, että yrityksen salassapitotahdolla ei ollut ratkaisevaa asemaa arvioitaessa sitä, sisältääkö pyydetty asiakirja liikesalaisuuksia, vaan salassapidon perusteita oli arvioitava objektiivisesti.
Pohjola on tyytyväinen KHO:n päätökseen.
”Tämän päätöksen mukaan liikesalaisuuteen ei voikaan noin vaan vedota. Tästä päästäänkin vaikka Länsimetro Osakeyhtiöön ja ainoaan Helsingin ja Espoon metrohankkeesta tehtyyn selvitykseen. Tämä kokonaan salattu selvitys on tehty julkisella rahalla”, Pohjola muistuttaa.
Journalistiliiton lakimies Tytti Oras pitää päätöstä asiakirjajulkisuuden ja sananvapauden kannalta merkittävänä.
”KHO vahvistaa Helsingin hallinto-oikeuden aiemman päätöksen. Olennaista jutussa on se, että liikesalaisuuden käsitettä ja merkitystä on avattu suhteessa asiakirjajulkisuuteen”, Oras sanoo.
Liike- tai ammattisalaisuutta ei kuitenkaan ole laissa määritelty tarkemmin. Liikesalaisuudella tarkoitetaan yleensä taloudellisluonteisia kaupankäyntiin liittyviä salaisuuksia, teknisiä salaisuuksia tai yrityskokemusta eli tietotaitoa. Sen sijaan yrityksen imagon tai maineen kannalta kiusalliset tiedot eivät ole liikesalaisuuksia.
”Jos yritysten käymästä kirjeenvaihdosta käy ilmi yleisiä yritykseen liittyvä asioita, ne eivät kuulu liikesalaisuuden piiriin, vaikka yritys niin haluaisikin, Oras sanoo.
Helsingin hallinto-oikeus antoi asiassa vuonna 2015 päätöksen, jonka mukaan Pohjolan olisi pitänyt saada pyytämänsä asiakirjat. Journalistin uutisen asiasta voit lukea tästä.
Siemens valitti päätöksestä ja vaati hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista. Nyt KHO asettui Pohjolan kannalle. Pohjola muistuttaa tuoreen päätöksen laajemmasta merkityksestä.
”Mielestäni KHO:n päätöksellä on iso merkitys nyt kun erilaisia julkisen sektorin tehtäviä halutaan antaa yksityisille toimijoille. Avoimuus ei voi olla pelkkä kiva sana. Sopimuksia on voitava tehdä niin, että ongelmatilanteessa ei heti väitetä kaiken olevan liikesalaisuuksia. Ei se niin voi mennä.”
Pohjola toivoo, että päätöstä luettaisiin tarkoin eri puolilla Suomea.
”Helsingin hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus tekivät perusteellista työtä. Toivon että tämä KHO:n vuosikirjapäätös kannustaa toimittajia työssään ja toisaalta, että se luetaan huolella kaupungintaloissa ympäri maata.”
Vuosikirjapäätös tarkoittaa sellaista ratkaisua, jolla on merkitystä lain soveltamiselle tai on muuten yleisesti merkittävä.
Pohjola teki alun perin asiakirjapyynnön HKL:lle marraskuussa 2012, mutta HKL kieltäytyi antamasta asiakirjoja. HKL vastasi Pohjolan pyyntöön vasta maaliskuussa 2013 eli selvästi julkisuuslain 14 päivän mukaisen määräajan päättymisen jälkeen.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2015 HKL:n virkamiehet tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, koska eivät toimittaneet asiakirjoja ajoissa Pohjolalle.
Pohjola uusi alkuperäisen tietopyyntönsä viime viikolla ja liitti siihen KHO:n päätöksen. Vastaus tuli nopeasti ja HKL antaa Pohjolalle pyytämänsä asiakirjat.
Mitä aiot tehdä niillä?
"Kai tämä kaikki on vielä kerran lehteenkin laitettava. Kirjeet todistavat sen, minkä toin julkisuuteen jo vuosia sitten: automatisointihankkeen ongelmat olivat niin pahoja, että hanke olisi pitänyt keskeyttää jo pari vuotta aiemmin kuin nyt tehtiin. Kirjeistä on luettavissa myös se, että HKL:n turvallisuus- ja organisaatiokulttuuri oli vielä kesällä 2016 menneestä maailmasta. Tämän Onnettomuustutkintakeskuskin havaitsi 8. toukokuuta 2017," Pohjola sanoo.
Viitasaarellakin paljon asiakirjojen salaamista?
Salassapidettävä tai ei julkinen merkinnällä tai suullisesti salaiseksi väitettyjä asiakirjoja on viimevuosien aikana tullut jostakin syystä kuntien päätöksien tekoon hyvin runsaasti. Myös Viitasaarella on tämä käytäntö tullut tavaksi piilottaa päätöksiä kuntalaisilta ja medialta sekä myös osittain päättäjiltäkin.
Avoimuus ja julkinen tiedottaminen kuuluvat kuntalaisten perusoikeuksiin, koska julkinen vallankäyttö perustuu verorahojen käyttöön. Julkinen tiedottaminen ja avoimuus tulisi kirjata päätöksinä kaikissa kuntien valtuustoissa.
Alla olevassa kirjoituksessa esitetään, että kuntalaisten tulisi päästä vaikuttamaan päätöksiin paljon aiemmin kuin vain silloin kun se on jo hallituksen tai lautakunnan käsittelyssä. Kyseinen tapa olisi erittäin tervetullut kuntalaisille tärkeiden päätösesitysten avaamiseksi jo varhaisessa vaiheessa.
Kuntien budjettiesityksissä on paljon isoja numeroita vailla mitään erittelyitä, ja juuri niiden sisältö tulisi avata. Monta kertaa nämä isot rahasummat siunataan lähes keskustelematta pöytään. Isojen numeroiden taakse on todella helppo piilottaa paljon kustannuseriä, joista ei varsinkaan valtuutetut tiedä yhtään mitään. Monesti valtuutetut eivät halua edes kysyä numeroiden perään,vaan luotetaan sokeasti viranhaltijan merkintöihin. Esimerkiksi kunnat käyttävät ulkoisia palveluita ja eri asiantuntijoita runsaasti, ja näiden käyttö maksaa maltaita. Kuntien ostolaskut tulisi myös ajoittain avata.
Jutun loppupuolella on myös kirjoitus kuntien osakeyhtiöiden toiminnasta. Varsinkin tytäryhtiöiden käyttö mahdollistaa toiminnan ja kustannusten piilottelun erittäin tehokkaasti kuntapäättäjiltä. Kuntapäättäjiä tarvitaan ainoastaan silloin kun yhtiö joutuu rahavaikeuksiin, ja tarvitaan lisää pääomaa. Tietoja yhtiöiden toiminnasta tippuu valtuutetuille todella vähän? Kirjoituksen lopussa vielä juttu: "Vantaa ulkoisti julkista vallankäyttöä, rikkoo ehkä perustuslakia".
Laki määrää julkisuuden :
Perustuslain ja julkisuuslain mukaan kaikki viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jos niitä ei ole erikseen säädetty salaisiksi.
Kuka tahansa saa pyytää valtion tai kunnan viranomaiselta tietoa mistä tahansa.
Tietopyyntö on käsiteltävä viipymättä, maksimissaan kuukaudessa.
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta luettelee runsaat 30 salassa pidettävää asiakirjatietoa, jotka liittyvät esim. ulkopolitiikkaan, rikosasioihin, liikesalaisuuksiin ja yksityisyyteen.
Myös salassa pidettävästä asiakirjasta pitäisi luovuttaa julkiset osat, jos se on mahdollista.
Jos viranomainen ei luovuta tietoa, syy pitää perustella. Päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen.
Kunnat piilottelevat edelleen julkisia tietoja – "Viranomaisilla on pitkä ja kivinen tie"
Julkisuuslakia ei toteuteta kaikissa
kunnissa niin kuin pitäisi. Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa
kolmannes kunnista ei vastannut lain mukaiseen tietopyyntöön.
Viestintätieteiden laitos lähetti 301 kunnalle
kolmiosaisen kyselyn. Siinä tiedusteltiin tietopyyntöjen hinnastoa,
ohjeistusta ja kolmea edellistä kunnan saamaa tietopyyntöä. Kunnista 96
ei vastannut ja 36 vastasi myöhässä.
Kuka saa pyytää tietoa ja mistä?
– Perustuslain ja julkisuuslain mukaan kaikki viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jos niitä ei ole erikseen säädetty salaisiksi.
-Kuka tahansa saa pyytää valtion tai kunnan viranomaiselta tietoa mistä tahansa.
– Tietopyyntö on käsiteltävä viipymättä, maksimissaan kuukaudessa.
– Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta luettelee runsaat 30 salassa pidettävää asiakirjatietoa, jotka liittyvät muun muassa ulkopolitiikkaan, rikosasioihin, liikesalaisuuksiin ja yksityisyyteen.
– Myös salassa pidettävästä asiakirjasta pitäisi luovuttaa julkiset osat, jos se on mahdollista.
– Asianosainen voi pyytää tietoa myös salassa pidettävän asiakirjan sisällöstä.
– Lakihankkeista sekä muista merkittävistä hankkeista on annettava tietoa jo keskeneräisenä.
– Jos viranomainen ei luovuta tietoa, syy pitää perustella. Päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen.
Helsinki lisää avoimuutta verkossa
Helsingin kaupunki pyrkii parantamaan asukkaiden tiedonsaantia. Kaupunki aikoo ryhtyä julkaisemaan tänä vuonna internetissä perustiedot kaikista sen käsiteltävinä olevista asioista, myös vireillä olevista.
Kansalaiset voivat tällöin lukea verkosta vapaasti kaupungin asianhallintajärjestelmän niin sanottuja diaaritietoja. Diaari tarkoittaa luetteloa, johon merkitään virastoihin tulleet ja niistä lähteneet asiakirjat.
Tavoitteena on vahvistaa demokratiaa ja lisätä kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia, määrittelee johtava asiantuntija Katja Räisänen Helsingin sähköisestä asianhallinnasta.
Tietojen tuominen verkkoon on mittava hanke. Räisäsen mukaan kaupungin kirjaamo avaa joka vuosi noin 15 000 asiaa. Palveluun pitää rakentaa muun muassa hakutoiminnot.
Kansalaiset kyselevät
tietoja monista asioista. Pyynnöt voivat koskea vaikkapa
pöytäkirjanotteita, niiden liitteitä tai tietoja julkisesta
viranhausta.
Tutkimuskoordinaattori Heikki Kuutin mukaan viranomainen jättää usein perustelematta, miksi tietoa ei luovuteta kysyjälle.
Ongelmana on myös osittaisjulkisuus.
–
Kysyjälle tarjotaan jotakin, ja oletetaan tämän olevan tyytyväinen.
Piiloon jäävät asiat, jotka voivat olla ongelmallisia viranomaisille.
Hinnat vaihtelevat rajusti
Myös
tietojen maksullisuus haittaa julkisuuden toteutumista. Lain mukaan
viranomainen voi laskuttaa, jos aineiston keräämisestä koituu paljon
työtä.
– Laskuttaminen on kuitenkin varsin
automaattista, kun kerran hinnasto on olemassa. Tämä jarruttaa
tavallisen pulliaisen tietopyyntöjä. Hänen pitää tilata sokkona
aineisto, ostaa tavallaan sika säkissä ja katsoa sitten, minkä kokoinen
se on, Heikki Kuutti kuvailee.
Hinnoittelussa on
myös suurta vaihtelua kuntien välillä. Paperikopiosta veloitetaan 0–6
euroa, tietojen etsimisestä 0–73 euroa tunnilta.
Projektitutkija Aleksi Koski muistuttaa, että tietopyytäjälläkin on oma vastuunsa perehtyä asiaan etukäteen.
Tutkijoiden
mukaan tiedon saamista ja viranomaistyötä helpottaisi, jos
asiakirjalistat eli diaarit sekä julkiset asiakirjat vietäisiin
avoimesti verkkoon.
Nykyinen julkisuuslaki
säädettiin vuonna 1999, mutta asiakirjojen julkisuusperiaate on ollut
voimassa jo 300 vuotta, Aleksi Koski huomauttaa. Silti tiedonsaanti
kangertelee.
Koski arvioi syiksi muun muassa
kuntien heikon lain tuntemuksen, kokemattomuuden tietopyynnöistä sekä
tietohallintajärjestelmien puutteen tai niiden vajaakäytön.
–
Viranomaisilla on pitkä ja kivinen tie oppia avoimuuteen ja
läpinäkyvyyteen. Viitteitä on kuitenkin siitä, että parempaan päin
ollaan menossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti