KHO kumosi Viitasaaren kaupungin päätöksen de minimis -tuesta K-S Valokuituverkolle!

 

Viimeisin Viitasaaren kaupungin tekemä rahoituspäätös 200 000 €:n de minimis-tuesta K-S Valokuituverkoille kumottiin KHO:ssa 7.7.2021.Tämä rahoitusasia päätettiin kaupunginhallituksessa ensin pykälänä eriävän mielipiteen kera ja seuraavassa kokouksessa valittajien oikaisuvaatimuksen hylkäyksen kautta. Hallitus ei noteerannut oikaisuvaatimukseen oikeastaan lainkaan. Oikaisuvaatimuksen hylkääminen näin heppoisin keinoin viittaa suoraan tahallisuuteen. Joten oli ainoa tapa tässäkin tapauksessa viedä asia hallinto-oikeuksien ratkaistavaksi. Tässä on oiva esimerkki kuntien hallinnosta ja tietämyksestä. Tässäkin oltaisiin säästytty monelta harmilta, jos oikaisuvaatimus olisi tarkasti tutkittu ja se olisi hyväksytty. Tämän jutun viimeisenä on Hannu Luotolan kirjoitus korruptiosta kunnissa. Tämäkin Viitasaaren juttu liittyy nimenomaan siihen, ettei viranomaiset kunnissa viitsi tarkistaa päätöksiensä lainmukaisuuksia. Jotenkin päätöksiä esittelevien virkamiesten ylimielisyys kuntien luottamusmiesten tietämykseen päätöksien teossa paistaa tänä päivänä hyvin voimakkaasti. Tälle asialle tulisi tehdä jotakin.Yksi keino olisi, että esittelijälle annettaisiin ensimmäisestä virheellisestä esittelystä varoitus ja seuraavasta potkut ilman minkäänlaisia johtajasopimuksen korvauksia.

 

 

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 7.7.2021

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Hallinto-oikeuden päätös 15.11.2019 ja Viitasaaren kaupunginhallituk-
sen päätökset 9.4.2018 (§ 86) ja 23.4.2018 (§ 103) kumotaan.

Viitasaaren kaupunki velvoitetaan korvaamaan muutoksenhakijoiden oi-
keudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa 250 eurolla.

Ote KHO:n päätöksestä:

Perustelut
Valtiontuki
1. Sovellettavat oikeusohjeet
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107 artiklan
1 kohdan mukaan, jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion
myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki,
joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai
tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jä-
senvaltioiden väliseen kauppaan.

SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaan komissiolle on annettava tieto tuen
myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että
7 (15) se voi esittää huomautuksensa.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan
soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 18.12.2013 annetussa komis-
sion asetuksessa (EU) N:o 1407/2013 säädetään edellytyksistä, joiden
täyttyessä tukitoimenpidettä on pidettävä vähämerkityksisenä tukena eli
niin kutsuttuna de minimis -tukena. Asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mu-
kaan tukitoimenpiteiden ei katsota täyttävän kaikkia perussopimuksen
107 artiklan 1 kohdan perusteita eikä niihin sen vuoksi sovelleta perus-
sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvollisuutta, jos
ne täyttävät mainitussa asetuksessa vahvistetut edellytykset.

 4. Johtopäätös ja lopputulos

Kaupunginhallituksen päätöstä tehtäessä ei näin ollen ole noudatettu ko-
mission asetuksessa N:o 1407/2013 säädettyjä edellytyksiä, joiden täyt-
tyessä SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvollisuutta ei ole.

Tuen myöntämisestä ei ole myöskään tehty ilmoitusta komissiolle.
Näin ollen kaupunginhallituksen päätös on syntynyt kuntalain 135 §:n
2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla virheellisessä järjestyksessä.

Näillä perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeu-
dessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden ja
kaupunginhallituksen päätökset on kumottava.

  

Kunnianhimoinen laajakaistahanke vei osan Suomesta kriisin partaalle: ”Tätä ei voi millään tavalla kertoa onnistuneeksi tarinaksi”, sanoo entinen ministeri Mauri Pekkarinen.

Laajakaistarakentamiseen on mennyt julkista tukea jo 90 miljoonaa euroa. Tulevina vuosina rahaa aiotaan käyttää taas kymmeniä miljoonia.

Keski-Suomen Valokuituverkkojen tietoliikenneasentaja Mikko Turunen on huoltokäynnillä Toivakan konesalissa. Viestintä- ja liikenneministeriön valokuituverkkohanke kaatui kuntien niskaan. Kuva: Petteri Kivimäki

Samuel Nyroos HS

25.6.2021

Tuettu laajakaistaliittymien rakentaminen on Suomessa taitekohdassa. 

Yli kymmenen vuotta sitten aloitetun laajakaistatukiohjelman kunnianhimoisena tavoitteena oli, että tukimiljoonilla saadaan nopeat ja kiinteät internetyhteydet ympäri maan vuoteen 2015 mennessä. 

Tavoite ei toteutunut. Sen sijaan seurauksena oli pikkukuntien talousvaikeuksia ja rikosepäilyjä. 

Tulevina vuosina laajakaistarakentamiseen aiotaan kanavoida jälleen tukea yli 70 miljoonaa euroa. Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitusohjelman mukaan Suomi on sitoutunut EU:n tavoitteeseen, jonka mukaan nopea laajakaista on jokaisen ulottuvilla vuoteen 2025 mennessä.

Laajakaista kaikille. Se oli pääministeri Matti Vanhasen (kesk) toisen hallituksen aloittaman tukiohjelman nimi.

Tavoitteena oli, että lähes jokaisella suomalaisella kotitaloudella ja yrityksellä olisi enintään kahden kilometrin päässä 100 megabitin verkkoyhteys vuoteen 2015 mennessä. 

Kyse oli aluepolitiikasta: haluttiin tukea laajakaistayhteyksiä alueilla, joille niitä ei rakenneta markkinaehtoisesti.

Laajakaistahankkeita rahoitettiin valtion, EU:n, kuntien, kaupallisten toimijoiden ja kiinteistöjen omistajien kesken. Arvioitiin, että tukiohjelma toisi laajakaistan piiriin 130 000 uutta kotitaloutta ja yritystä.

Laajakaista kaikille -hankkeen nimeksi vaihdettiin Nopea laajakaista.

Vuonna 2010 EU:n tavoite oli, että vuoteen 2020 mennessä puolet eurooppalaisista kotitalouksista olisi 100 megabitin laajakaistan piirissä.

Suomen tavoite osoittautui liian kunnianhimoiseksi. Matkan varrella Laajakaista kaikille -hankkeen nimeksi vaihdettiin Nopea laajakaista.

Yksi ongelma oli, että suuret kaupalliset toimijat eivät kiinnostuneet valokuitukaapelin kaivamisesta peräkylille. Ne keskittyivät mobiililaitteiden 3g- ja 4g-verkkoihin. 

Kunnat ryhtyivät perustamaan hankkeita varten yrityksiä ja osuuskuntia. Kallis valokuiturakentaminen ei ollut monille kannattavaa. 

Valtiontalouden tarkastusviraston vuosi sitten julkaisemassa jälkiseurantaraportissa todetaan, että useiden kuntien talous on heikentynyt, kun ne ovat osallistuneet hankkeisiin suuremmalla taloudellisella panostuksella kuin lain mukaan oli tarkoitus.

Yksi surullisimmista tapauksista löytyy Keski-Suomesta. Kymmenen kunnan yhteisomistuksessa oleva yhtiö Keski-Suomen Verkkoholding joutui viime vuonna velkasaneeraukseen. 

Yrityksen omistavat Konnevesi, Kannonkoski, Toivakka, Kyyjärvi, Karstula, Multia, Luhanka, Pihtipudas, Kivijärvi ja Petäjävesi.

Yhtiön noin 30 miljoonan euron lainat lankesivat omistajakuntien maksettavaksi. Yhtiön on määrä maksaa kunnille velkoja viisi miljoonaa euroa seuraavien 18 vuoden aikana. 

Esimerkiksi Kyyjärven kriisikunnassa 2,3 miljoonan euron takausvastuun uskottiin olevan kunnan itsenäisyyden kannalta viimeinen naula arkkuun. Kunta välttää kuitenkin pakkoliitoksen ainakin toistaiseksi. 

Operatiivista toimintaa pyörittää holdingyhtiön omistama yhtiö Keski-Suomen Valokuituverkot. Sen toimitusjohtaja Janne Paunonen sanoo, että tilanne on nyt rauhoittunut. 

”Emoyhtiö on tervehdytetty siinä mielessä, että nyt velka suhteessa liiketoiminnan kokoon on oikealla tasolla.”

”Rakennetaan kallis navetta, mutta ei ole varaa ostaa lehmiä.”

Ennen Keski-Suomen Valokuituverkkoja alueella rakensi laajakaistoja julkisen tuen voimin eteläpohjalainen osuuskunta Kuuskaista. Kun se ajautui rahoitusvaikeuksiin, kunnat päättivät perustaa yhteisomisteisen yhtiön jatkamaan hankkeita. 

Kuuskaistalta ostettiin jo valmiit sekä keskeneräiset valokuituverkot. Odotuksena oli, että valtiolta saadaan tukea vajaat viisi miljoonaa euroa. 

Rahoitus törmäsi valtiontukisääntöihin: silloinen Viestintävirasto arvioi, että kuntien tekemät takauspäätökset eivät ole markkinaehtoisia. 

Katse käännettiin omistajakuntiin, jotka saivat kokoon noin kolme miljoonaa euroa. Kuntiin rakennettiin runkoverkkoja, mutta liittymiä ei pystytty liittämään verkkoihin.

”Rakennetaan kallis navetta, mutta ei ole varaa ostaa lehmiä”, Paunonen vertaa.

”Meiltä jäi 1900 tilausta toimittamatta sen takia, että rahoituspohja hävisi alta.”

Keski-Suomessa laajakaistan rakentamiseen liittyy myös rikosepäily. Kesäkuussa keskusrikospoliisi sai valmiiksi esitutkinnan, jonka kohteena on ollut kunnan johtohenkilön toiminta. 

Henkilö toimi esittelijänä kunnan tekemissä tukipäätöksissä. Rikosepäilyssä on kyse siitä, oliko hankkeeseen liittyvät riskit arvioitu.

Keskusrikospoliisi ei ole yksilöinyt, minkä kunnan johtohenkilöä sen esitutkinta on koskenut. Epäiltynä rikosnimikkeenä on virkavelvollisuuden rikkominen, mikä viittaa tahalliseen tekoon.

Poliisi sai valmiiksi virkarikostutkinnan Keski-Suomen kuntien laajakaistahankkeesta – oikeus arvioi aiemmin kikkailua valtionavun saamiseksi

Keskustan keskisuomalainen konkaripoliitikko, europarlamentaarikko Mauri Pekkarinen oli elinkeinoministeri, kun tukiohjelma käynnistettiin.

”Tätä ei voi millään tavalla kertoa onnistuneeksi tarinaksi”, Pekkarinen sanoo nyt.

Hänen mukaansa hyvää tarkoittanut hanke lähti väärille urille heti alussa, kun suuria teleyrityksiä ei saatu toteuttamaan hankkeita.

Laajakaistahanke kuuluu liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle. Pekkarisen mukaan valtion olisi pitänyt patistaa yhtiöitä lähtemään mukaan. Yksi tapa olisi voinut olla kilpailuttaa hankealueita esimerkiksi maakunnan kokoisina alueina. Tällöin yritykset olisivat joutuneet tekemään tarjouksen, johon sisältyvät sekä kaupallisesti kannattavat alueet että julkista tukea tarvitsevat alueet.

”Tässä olisi ehkä käynyt niin, että kovin pienet toimijat eivät olisi päässeet alun alkaenkaan mukaan. Mutta kovin pienten ja kovin heikoin eväin liikkeellä olevien ei ehkä olisi tarvinnutkaan päästä.”

Keskustan Mauri Pekkarinen on harmissaan, että laajakaistarakentamisesta on koitunut talousvaikeuksia hänen kotimaakunnassaan Keski-Suomessa. Kuva: Jukka Gröndahl / HS

Talousvaikeuksiin ajautuneita kuntia olisi pitänyt tukea, Pekkarinen sanoo. EU:n valtiontukisäännöt olisivat joustaneet tarvittaessa. 

”Tämä olisi ollut helppoa ajaa läpi Brysselissä, uskon näin.”

Tukea Nopea laajakaista -hankkeen piirissä myönnettiin vuoteen 2019 asti. Tukien maksaminen jatkuu vielä ensi vuodelle.

Liikenne- ja viestintäviraston (Traficom) mukaan tukiohjelmassa on parhaillaan 140 valmistunutta hanketta. Rakennettuja kilometrejä valmiissa hankkeissa on 22 500. Valmiiksi rakennettuja liittymiä on 39 000, joista 32 000 on käytössä.

Julkista tukea valmiille hankkeille on maksettu yhteensä 90 miljoonaa euroa, josta valtiontuen osuus on 46 miljoonaa euroa. 

Lisäksi ely-keskukset ovat maksaneet EU:n maaseudun kehittämisrahaa 18 miljoonaa euroa ja kunnat omaa lakisääteistä maksuosuuttaan yhteensä 26 miljoonaa euroa.

Yhteen valmiiseen verkkokilometriin on siis kulunut noin 4 000 euroa. Käytössä olevan liittymän hinnaksi tulee noin 2 800 euroa.

Kaikkiaan valtio myönsi tukiohjelman yhteydessä rahaa 76 miljoonaa euroa. 

Traficomin viestintämarkkina-asiantuntija Essi Hytti arvioi, että jos vielä keskeneräiset hankkeet toteutuvat suunnitelmien mukaisesti, toteutuu myös alkuperäinen tavoite: 130 000 uutta kotitaloutta ja yritystä nopean laajakaistayhteyden piirissä. 

Se olisi kuitenkin vuosia myöhässä. 

Tämän vuoden alussa tuli voimaan uusi laajakaistatukilaki. Merkittävä muutos on se, että nyt valokuidun lisäksi voidaan tukea 5g-teknologiaan perustuvaa kiinteää langatonta yhteyttä. Tukea voi saada myös vapaa-ajan asuntoihin.

Tukiehdoista on poistettu symmetrisyysvaatimus, eli valokuidun lisäksi voidaan tukea mobiiliteknologiaa. 

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliiton Ficomin toimitusjohtaja Elina Ussa pitää uudistusta hyvänä. Ficom edustaa valtakunnallisia ja paikallisia teleyrityksiä. 

”Annetaan teknologioille mahdollisuus kilpailla keskenään”, Ussa sanoo.

Valtion rahaa uuteen ohjelmaan on varattu viisi miljoonaa euroa. Lisäksi EU:n elpymisrahastosta halutaan suunnata laajakaistoihin rahaa 50 miljoonaa euroa, ja Maaseuturahastosta elpymisrahaa tulisi vielä 16 miljoonaa euroa.

Kun päätös elpymisrahoista lopulta saadaan, 50 miljoonaa euroa jaettaisiin kansallisen tukiohjelman kautta. Tällöin tukiehtoihin tulisi todennäköisesti jälleen EU:n asetuksen vuoksi symmetrisyysvaatimus, joten käytännössä varat suuntautuisivat valokuituun.

Hallitusohjelman mukaan kaikilla kotitalouksilla tulisi olla mahdollisuus käyttää vähintään 100 megabitin yhteyksiä vuonna 2025. 

Uuden tukiohjelman yhteydessä toistaiseksi vain Satakunnan sekä Pohjois- ja Etelä-Savon maakuntaliitot ovat käynnistäneet hakumenettelyn laajakaistatukien saamiseksi. 

Keski-Suomen Valokuituverkkojen Paunonen ei usko, että ainakaan Keski-Suomessa olisi kiinnostusta tukiohjelmaan. 

”Minulla on vähän sellainen tuntuma, että täällä ei kukaan uskalla lähteä siihen. Sen verran on tullut takkiin.”

Maaseuturahaston kautta tuleviin 16 miljoonaan euroon sen sijaan on kiinnostusta, sillä saamisen ehtona ei ole kunnan maksuosuutta. 

Hallitusohjelman mukaan kaikilla kotitalouksilla tulisi olla mahdollisuus käyttää vähintään 100 megabitin yhteyksiä vuonna 2025. 

Viime vuoden lopussa Suomen kotitalouksissa oli 100 megabitin kiinteä laajakaistayhteys 65 prosentissa, langaton 4g-yhteys 93 prosentissa ja 5g-yhteys 66,5 prosentissa.

Liikenne- ja viestintäministeriö sekä suuret teleyritykset tekivät viime vuonna sitoumuksen, jonka mukaan osapuolet vauhdittavat huippunopeiden laajakaistayhteyksien rakentamista. 

Ficomin Ussan mukaan viestintäverkkojen kehitys on nyt niin nopeaa, että tavoite saavutetaan.

”Kaikki syy on uskoa, että kehityksen vauhti jatkuu.” 

Traficomin Hytti on arviossaan varovaisempi. 

”Haastavaa se on, kun otetaan huomioon, miten hajallaan maaseudulla asutaan.” 

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008020747.html

Pääkirjoitus & mielipide 5:05 Keskisuomalainen 8.7.2021

Mielipide: Onko tutkintaviranomaisilla kykyä selvittää korruptiota?

Hannu Luotola

Keskisuomalaiskuntien laajakaistan rikostutkinta valmistuu (KSML 16.6.). Miksi vain yhden kunnan johtohenkilöä epäillään virkarikoksesta, kun mukana on kymmenen kuntaa?

Keskusrikospoliisin mukaan esitutkinta oli haastava. Tässä ei ihmeellistä ole, koska tutkinta aloitettiin kovin myöhään.

Laajakaista-asiassa on toimittu vastuuttomasti vuodesta 2010 alkaen, ja vuodesta 2011 hankkeen toteutusta on kritisoitu. Asiasta on tehty ainakin kaksi tutkintapyyntöä poliisille, turhaan.

Asiaperusteisia arvostelijoita on pyritty monin tavoin halveksimaan ja käytetty monia salaamisen, harhauttamisen ja kunnallispoliittisen kikkailun menetelmiä. Valtionhallinnon valmistelijoita on pyritty kytkemään hankkeen tukemiseen kyseenalaisin menetelmin jopa lainmuutosten valmistelussa.

Kunnille on langennut maksettavaksi 30 miljoonan euron takausvastuut kokonaiskustannusten ollessa 50–60 miljoonaa euroa.

Jutussa haastateltiin entistä kunnanjohtaja Teppo Sirniötä, joka toimi hankkeen aktiivisena puuhamiehenä. Sirniö kertoi, että hanketta ohjasi valtiovallan ja EU:n lainsäädäntö. Velvoittavan lainsäädännön hän lausuu oikein, mutta jättää kertomatta, että kummankin lainsäädäntöä pyrittiin kiertämään.

Kysymys on kunnissa rehottavasta rakenteellisesta korruptiosta.

Tässä ei menestytty, mitä kertovat lainvoimaiset parisenkymmentä oikeudenpäätöstä ja Traficomin kielteiset tukipäätökset. Valtiontalouden tarkastusvirasto on kritisoinut ankarasti menettelyä ja edellyttänyt väärin perustein saatuja tukia perittäväksi takaisin.

Laki 1186/22.12.2009 antoi perustan haja-asutusalueen laajakaistarakentamiselle. Se esti tuen saannin, jos hankkeeseen oli aiemmin myönnetty tukea. Näin kävi Pohjoisen Keski-Suomen Verkkopalvelut Oy:n valokuituverkon (1999–2007) hyödyntämiselle.

Niinpä rakentamiseen valjastettiin vuonna 2011 Verkko-osuuskunta Kuuskaista, joka ei tehtävään kyennyt tiedossa olleen (!) puuttuvan omarahoitusosuutensa vuoksi. Osuuskunnan saneerausohjelma vahvistettiin joulukuussa 2017.

”Maakuntaan päätettiin valtiovallan, kuntien ja viranomaisten yhteistyöllä perustaa yhtiömuotoinen toimintamalli,” Sirniö kertoi. Yhteistyö tarkoitti holdingyhtiötä, jolla olisi kierretty EU:n tukisäännöksiä. Vuonna 2014 perustettu kuntien omistama Keski-Suomen Verkkoholding Oy/Keski-Suomen Valokuituverkot Oy on nyt yrityssaneerauksessa. Valtiovallalla Sirniö tarkoittanee kahta silloista keskisuomalaista kansanedustajaa?

Lisäksi Verkko-osuuskunta Kuuskaistan kanssa kehnoja sopimuksia tehneet Uuraisten Valokuituverkot Oy ja Kuhmoisten Laajakaista Oy ovat taloudellisissa vaikeuksissa.

Kysymys on laajakaistakorruptiosta ja siitä, että hyvää tarkoittava hanke käännettiin itseään vastaan. Kysymys on myös kunnissa rehottavasta rakenteellisesta korruptiosta, missä tarkoitus pyhittää keinot (lakeja ei noudateta).

Kysymys on lisäksi oikeusjärjestelmän kaksijakoisuudesta, jossa hallintotuomioin mahdollistetaan kuntien lainvastaisen toiminnan jatkuminen.

Miksi tutkintaviranomaisten toiminta ei useinkaan johda kuntien viranhaltijoiden tai luottamushenkilöiden rikosoikeudelliseen käsittelyyn tuomioista puhumattakaan?

Perustellusti voidaan kysyä, onko tutkintaviranomaisilla riittävä ammattitaito ja halu selvittää poliittista korruptiota.

Suomen maine maailman vähiten korruptoituneena maata on kärsinyt viime aikoina (Korruptio on EU:ssa useimpien huoli, KSML 16.6.). Laajakaistahanke pilaa osaltaan tätä mainetta.

Kuntien päättäjille kysymyksessä on ollut vaikeasti hahmotettava kokonaisuus lainsäädännöllisine, oikeudellisine, kilpailullisine ja taloudellisine vaikutuksineen. Mahdotonta se ei ole ollut, sillä päätöksenteossa on ollut asiaperusteisia eriäviä mielipiteitä, joita ei kuitenkaan ole otettu huomioon. Tarvitaanko Suomeen myös poliitikkojen tekemisiin erikoistunut tutkintaviranomainen?

Hannu Luotola

Saarijärvi

Minne verkkoyhtiö Kuuskaistalle annetut viitasaarelaisten ennakkomaksut menivät?

Vieläkö tätä hanketta viedään väkisin eteenpäin? Kymmenen Keski-Suomen pikkukuntaa on laajakaistahankkeen takia taloutensa kanssa konkurssissa,ja osa kunnista on häipymässä kokonaan kuntakartalta. Keskustapuolue ei näköjään välitä yhtään miten kuntien talouksien käy, koska tämä laajakaistahanke tuntuu olevan keskustalle jonkinlainen pakkomielle toteutettavaksi. Tämä hanke on jo nähty, ja se menee jatkossakin aivan varmasti yhtä huonosti, koska lakimuutokset ovat tässä uudessakin versiossa lähes samat kuin aiemmissakin laajakaistalaissa. Joskus on vain annettava periksi, ja todettava hanke vesiperäksi, jottei enää tulisi enempää kunnille vahinkoa.

 

Kertausta alkumetreiltä verkkoyhtiö Kuuskaista seikkailuista, hommat alkoivat Viitasaarellakin vuonna 2012:

Viimeisessä 13.11. 2020 annetussa KHO:n päätöksessä todetaan, että Multian takaukset ovat olleet kuntakohtaisia. Tähän asti on esitetty, että eri kuntien laajakaistan lainojen takaukset ovat olleet yhteisiä, ja ne on voitu käyttää myös muiden yhtiön omistajakuntien alueilla kuiturakentamisiin. KHO:n päätös tarkoittaa, että Viitasaarenkin 1,2 milj.euroa olisi pitänyt käyttää ainoastaan Viitasaaren verkon rakentamiseen. Rahat olisi pitänyt olla talletettuna ainoastaan Viitasaarta varten. Nythän saatiin tällä rahalla kuituverkkoa 15 km 77-tien reunalle, ja sekin on nostettu jo ylös penkalle. Sijoitetut rahat kumminkin käytettiin täysimääräisesti jonnekin muualle.

Tämä kohta viimeisessä KHO:n päätöksessä( päätös löytyy seuraavalta blogisivuiltani) pistää myös Viitasaaren kuntalaisten etumaksut 400 000€ ja kaupungin 800 000€ eli yht.1,2 milj. euron menetykset verkkoyhtiö Kuuskaistalle aivan toisenlaiseen tilanteeseen. Myös samoin Jyväskylän ja Saarijärvenkin menetykset. 

Viitasaaren Perussuomalaiset tekivät aloitteen, että sopimusrikkomuksesta Kuuskaista on saatava vastuuseen. Tätäkään ei noteerattu mitenkään Viitasaaren päättävissä elimissä. Sitten vasta kun Saarijärvi ja Jyväskylä tekivät tutkintapyynnön asiasta, liittyi Viitasaarikin viimein mukaan tutkintapyyntöön. Verkkoyhtiö Kuuskaista tuomittiin maksamaan käräjillä sopimusrikkomuksesta kaikille kolmelle kunnalle sijoittamansa rahat täysimääräisesti takaisin. Viitasaaren osuus oli 1,2 milj.€, vähennettynä 15 km rakennettua kuituverkkoa. Käräjille olivat Kuuskaistan haastaneet Jyväskylä, Saarijärvi sekä Viitasaari. 12 muuta verkkoyhtiön osakaskuntaa ei osallistunut kyseiseen käräjöintiin. Kyseisillä kolmella kunnilla oli palkattuna yhteinen asianajaja, ja ilmeisesti kuntien johtajatkin olivat mukana käräjillä. Viitasaaren käräjille lähtöäkin yritettiin viimeiseen saakka jopa estää. Siinä yhteydessä kaupunginhallituksessa istui  Seppo Ijäs Ps, joka sai kaupunginjohtajan ja keskustapuolueen enemmistön tuella tehdyllä tutkintapyynnöllä 8 kuukauden hyllytyksen valtuustotyöskentelystä, kun toi julkisuuteen tämän estämisasian.Tämä oli mielestämme puhdas kosto perussuomalaisiille, kun vastustimme koko hanketta.

Verkkoyhtiö Kuuskaista luikerteli kuitenkin käräjäoikeudessa saamansa tuomion jälkeen välittömästi velkasaneeraukseen, jossa velat leikattiin kolmasosaan. Velkasaneerauksessa oli kaupungin edustajana kaupunginjohtaja Kinnunen. Silloin olisi pitänyt Viitasaaren estää velkasaneeraus, äänet olisivat riittäneet kaatamaan velkasaneerauksen yhdessä Saarijärven ja Jyväskylän kanssa. Esitimme kirjallisesti perussuomalaisten esityksenä Viitasaaren kaupunginhallituksessa ettei velkasaneerausta hyväksytä, mutta jäimme asiamme kanssa taas kerran yksin.Tällöin olisi ollut pieni mahdollisuus saada rahat kokonaisuudessaan takaisin.Tämä todistaa, että kunnanjohtajat halusivat vain pelastaa yhtiön, eikä ajaneet kuntiensa etua. Velkasaneerauksessa leikattiin kaikkien mukana olleiden kuntien saatavat kolmasosaan. Samassa yhteydessä myös Viitasaarenkin saatavat. Rippeitä rahoista on tippunut takaisin vähitellen, joten niidenkin saaminen kestää vielä monta vuotta.

Alla verkkoyhtiö Kuuskaistan historiaa Keski-Suomesta, vuosi on 2012-13 jolloin tämä kuituverkkoasia alkoi, kuntia mukana oli silloin 15 kpl. Summat on poimittu Maaseudun Tulevaisuus lehdestä 17.3.2014.

Lähes ilman omaa rahoitusta valittiin rakentamaan Keski-Suomessa 15 kunnassa kuituverkkoa verkkoyhtiö Kuuskaista. Kuuskaista ehti rakentaa 750 km kuituverkkoa, eli vain käytännössä Multian verkon. Hinta-arvio noin 3 milj.€. Lisäksi joihinkin kuntiin alettiin samoihin aikoihin rakentamaan ja ainakin suunnittelemaan myös kuituverkkoja, mutta Multian verkko rakennettiin pisimmälle. Kunnilta kerättiin etukäteen yht. 6,5 milj.€ ja kuntalaisilta 2,5 milj.€, eli yhteensä 9 milj.€, joka laitettiin kokonaan yhteiseen pottiin. Viitasaaren rahallinen panostus oli 1,2 milj.euroa. Näiden kuntalaisilta ja veroilla kerättyjen rahojen perään ei kaupunki pitänyt riittävää valvontaa, koska ei tiedetä tänä päivänäkään minne Viitasaaren rahat menivät.

Loppupelissä vaikka rahaa oli ollut käytössä se 9 milj.€, jäi vielä yhtiöltä lopussa maksamattomia kaivuu velkoja 4 milj.€. Lisäksi oli vielä aiempia käräjöintitappioita noin 800 000€. Tase oli v. 2013 tappiolla noin -11,5 milj.€ lisättynä tuo edellinen käräjä tappio. Laskuopin mukaan rahaa oli mennyt aivan muualle kuin Keski-Suomen kuituverkojen rakentamiseen. Kuuskaista ilmoitti v. 2013, että verkon rakentaminen päättyy, koska rahat ovat loppuneet. Asian sinetöi lopullisesti valtionlaitos finnveran pois jääminen rahoituksesta.

Kuuskaista möi yhdellä eurolla velkoineen liiketoimintansa uudelle perustetulle käytännössä pelkästään kuntien lainarahoilla pyörivälle verkkoyhtiölle Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:lle.Kuuskaistalta jäi vielä tähän uuteenkin yhtiöön siivu eli Kuuskaistan Palveluyhtiö. Keski-Suomen pikkukuntia lähti jatkossa enää kymmenen mukaan tähän uuteen viritykseen.

Viitasaari saatiin pelastettua lähtemästä mukaan tähän Kuuskaistan raunioille perustettuun yhtiöön kolmella eri kerralla tehdyillä perussuomalaisten kunnallisvalituksella. Viitasaarenkin maksuosuus olisi ollut 13 milj.euroa ja lisäksi jo menetetyt rahat. Nyt tämäkin verkkoyhtiö Keski-Suomen Valokuituverkot Oy on velkasaneerauksessa, ja kymmenen kuntaa joutui maksamaan 30 milj.euroa kuntarahoitukselle lainatakauksia ottamalla uutta velkaa. 

Nyt tutkii KRP kunnanjohtajien esittelyitä hallituksille ja valtuustoille, onko annettu oikeata tietoa päätösten tueksi?  Eiköhän tässä ole jo tarpeeksi tosiasioita, ettei näin voida hoitaa kuntien asioita.

Näin jälkikäteen voi vain todeta, että hulluuteen lähdettiin torvet soiden.Viitasaari sai torjunta voiton.Harmi vain, että kuntalaiset hävisivät rahansa.

Tässä lainaus viimeisestä KHO:n päätöksestä edellä kerrotusta asiasta: Valitus koski  Multiata, mutta koskee kaikkia yhtiössä olevia kuntia.

Kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen päätöksistä ja niiden perusteluista käy selvästi ilmi halu toteuttaa kesken jäänyt laajakaistahanke loppuun. Missään vaiheessa Multian kunnan tarkoituksena ei ole ollut lähteä rahoittamaan KSVV:n valtakunnallista liiketoimintaa. Multian kunta on antanut omavelkaisen takauksen koko KSVH:n lainamäärälle, mutta rajannut vastuunsa muihin takaajiin nähden siten, että rahoituksen voidaan katsoa kohdistuneen vain nyt puheena olevaan Multian laajakaistahankkeeseen.

Tässä alla aika erikoinen esitys Pihtiputaan viime kunnanhallituksen esityslistalta, kertoo että Keski-Suomen Valokuituverkkojen rahat on todellakin käytetty joka kolikkoa myöten, kun ei edes yhtiön kokouspalkkioita enää pystytä maksamaan:

Osana Keski-Suomen verkkoholding Oy:n tervehdyttämistä on linjattu, että jatkossa yhtiön hallituksen jäsenten kokouspalkkiot ohjautuvat omistajakunnille. Tällä hetkellä hallituksen jäsenille ei makseta erillistä kokous palkkiota, vaan kuukausikorvausta, joka on hallituksen jäsenten osalta 200 €/kk. Kuukausi palkan lisäksi hallituksen jäsenyydestä voi syntyä matkakuluja.

 

Keski-Suomen Verkkoholdingin jälkipyykki jatkuu: KRP:n rikostutkinta voi keväällä laajentua useampiin kuntiin

Keskusrikospoliisin esitutkinta koskee nyt yhtä kuntaa, ja keväällä selviää, laajeneeko rikostutkimus muihin laajakaistakuntiin.

poliisitutkinta

17.2. 15:08Keskusrikospoliisi selvittää nyt keskisuomalaisen valokuituverkon vyyhtiä.Antti Seppälä / Yle

Keskusrikospoliisi on syksystä lähtien tutkinut yhden keskisuomalaisen kunnan laajakaistarakentamiseen liittyvää rikosepäilyä.

Rikostarkastaja Mikko Kiiski KRP:n talousrikostutkinnasta vahvistaa, että meneillään on esitutkinta, joka koskee virkavelvollisuuden rikkomista ja luottamusaseman väärinkäyttöä. Rikosepäily liittyy keskisuomalaisen kunnan laajakaistahankkeeseen ja siihen liittyviin päätöksiin.

Tapauksen taustalla on valtakunnallisen laajakaistahankkeen aikana kunnissa käynnistetty valokuiturakentaminen, ja kymmenen kunnan perustama Keski-Suomen Verkkoholding-yhtiö.

Epäonnisen Verkkoholdingyhtiön lainantakaukset ovat ajaneet pienten kuntien talouden ahdinkoon, mikä on herättänyt kritiikkiä ja keskustelua virkamiesten ja luottamushenkilöiden vastuusta – ja vastuusta laajemmminkin, sillä tapahtumien taustalla on valtion aloittama Laajakaista kaikille -hanke.

KRP ei kerro vielä tarkempia tietoja esimerkiksi rikosepäilyn kohteena olevasta kunnasta tai henkilöistä.

Kunnista kerätty aineistoa

Poliisi on syksyllä kerännyt tutkimusaineistoa Verkkoholding-kunnista. Esimerkiksi Multian kunnanjohtaja Noora Pajari ja Pihtiputaan kunnanjohtaja Ari Kinnunen kertovat, että kunta on toimittanut poliisille sen pyytämää aineistoa laajakaistarakentamisesta.

Pajarilla ja Kinnusella ei ole tutkinnasta muuta tietoa, mutta heidän käsityksensä mukaan aineistoa on pyydetty kaikista osakaskunnista.

Huolestuttaako tutkinta johtavia virkamiehiä?

Pihtiputaan kunnanjohtaja Ari Kinnunen sanoo, että kyseessä on uudenlainen ilmiö.

– Tavallisesti hallinnossa havaitut virheet korjataan hallinnollisella menettelyllä. Uudenlainen ilmiö on se, että hallinnollisia asioita käsitellään rikosasioina, Kinnunen pohtii.

Multian kunnanjohtaja Noora Pajari toteaa, että hän ei ollut virassaan tutkintaan johtaneiden tapahtumien aikana.

Tutkintapyyntö tehtiin KRP:lle

Asiaa tutkii keskusrikospoliisi, sillä tutkintapyyntö jätettiin suoraan KRP:lle, joka esiselvityksen jälkeen päätyi tekemään rikosilmoituksen.

Rikostarkastaja Kiiski kertoo esitutkinnan kuuluvan KRP:lle myös siksi, että kyseessä on hyvin laaja asiakokonaisuus, johon liittyy muun muassa paljon asiakirjoja sekä kansallista ja kansainvälistä lainsäädäntöä..

– Kevään mittaan pystytään arvioimaan, laajeneeko tutkinta muihin kuntiin, Mikko Kiiski toteaa.

Voiko esitutkinta kohdistua kaikkiin Verkkoholding-kuntiin?

Kiisken mukaan sitä on liian aikaista arvioida. Hän sanoo kuitenkin, että kaikki kunnat eivät ole menetelleet esitutkinnan alla olevassa laajakaistahankkeessa samoin. Jos esitutkintaperusteita ilmenee, KRP kirjaa rikosilmoituksia myös muista kunnista.

Tässä vaiheessa keskusrikospoliisilla ei ole mitään arviota siitä, milloin esitutkinta voisi johtaa syyteharkintaan. Kiisken tiedossa ei ole ennakkotapauksia tämäntyyppisistä rikosepäilyistä, mikä asettaa tutkinnalle omat haasteensa.

poliisitutkintalaajakaistaToivakka

Surullisenkuuluisa laajakaistahanke taas tapetilla, keskustapoliitikot haluavat käyttää siihen EU:n elvytysrahaa

 

Useat pienet kunnat ovat joutuneet talousvaikeuksiin laajakaistaprojektiensa takia. Jatkossa julkista tukea voi saada myös vapaa-ajan asuntojen verkkoyhteyksiin.

Politiikka 27.1.2021 

Samuel Nyroos

Suomessa valmistellaan suunnitelmaa EU:n koronaelpymisrahojen käytöstä. Vajaan kolmen miljardin euron tukipotilla pitäisi uudistaa talouden rakenteita. Rahaa aiotaan suunnata muun muassa vihreään siirtymään ja digitalisaatioon.

Valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk) totesi syksyllä, että rahoja ei aiota käyttää alueiden liikennehankkeisiin. Alustavana suunnitelmana on, että perinteisten tie- ja siltahankkeiden sijaan varoja suunnataan infrassa muun muassa nopean verkkoyhteyden rakentamiseen koko Suomeen. Se tarkoittaa sekä 5g-mobiiliyhteyksiä että valokuituyhteyksiä.

Hallituksen selonteossa elpymisrahojen käytöstä kerrotaan näin:

”Investointi- ja uudistuskokonaisuudella tavoitellaan huippunopeiden yhteyksien saavutettavuuden lisäämistä koko maassa sekä viestintäverkkojen kestävyyden ja tehokkuuden parantamista. Tavoitteena on, että Suomesta tulee ensimmäinen maa jossa 5G tavoittaa kaikki taloudet. Lisäksi kehitetään toimivarmaa teknologiainfrastruktuuria ja uudistetaan julkisen hallinnon yhteyksien toimintavarmuutta. Tavoitteena on myös edistää etätyön tekemistä sekä paikkariippumatonta työtä.”

Painotus on ollut erityisesti keskustan toivelistalla. Puolueen puheenjohtaja Annika Saarikko totesi Iltalehdelle viime joulukuussa, että nettiyhteyttä voi pitää kansalaisen perusoikeutena.

”Meidän mielestämme EU:n elvytyspaketin ykkössatsauksen pitää olla toimivat ja nopeat nettiyhteydet koko maassa. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että me emme usko siihen, että ongelma ratkeaisi markkinaehtoisesti. Tähän pitää valtion tulla mukaan”, hän sanoi.

 

Elpymisrahojen käyttöä suunnitellaan hallitusohjelmaa silmällä pitäen.

Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitusohjelman mukaan Suomi on sitoutunut EU:n tavoitteeseen, jonka mukaan nopea laajakaista on jokaisen ulottuvilla vuoteen 2025 mennessä.

Tämän vuoden alussa astui voimaan laki, joka mahdollistaa laajakaistarakentamisen julkisen tuen.

Tukiohjelmaa varten tämän vuoden budjettiin on varattu viisi miljoonaa euroa. Tukea suunnataan alueille, joille kaupallista laajakaistaa ei ole tulossa ennen vuotta 2025. Tavoitteena on saada 10 000 uutta kotitaloutta nopeiden laajakaistayhteyksien piiriin.

Tukikelpoisen laajakaistayhteyden vähimmäisnopeudesta sekä kunnan maksuosuudesta laajakaistahankkeessa säädetään valtioneuvoston asetuksella, joka on tarkoitus antaa alkuvuodesta 2021. Tukea hankkeille voidaan myöntää vuoden 2023 loppuun asti.

 

MAINOS

  

Lue lisää

Nopeiden laajakaistojen julkisesta tuesta syrjäseuduille on muodostunut yli vuosikymmenen kestänyt rahanreikä. Hankkeet ovat aiheuttaneet joillekin kunnille vakavia talousongelmia. Esimerkiksi Multia ilmoitti loppuvuodesta 2020 käynnistävänsä yt-neuvottelut miljoonasäästöjen saamiseksi.

Nyt alkava ohjelma on jatkoa Nopea laajakaista -hankkeelle, josta myönnettiin tukia 2010–2019. Alun perin se tunnettiin nimellä Laajakaista kaikille 2015.

Vanhasen toisen hallituksen käynnistämän hankkeen tavoitteena oli tuoda 100 megabitin kiinteä yhteys jokaisen suomalaisen ulottuville eli enintään kahden kilometrin päähän kiinteistöistä vuoteen 2015 mennessä.

Ideana oli, että laajakaistahankkeet rahoitetaan EU:n, kuntien, kaupallisten toimijoiden ja kiinteistöjen omistajien kesken. Arvioitiin, että hankkeen myötä 130 000 uutta kotitaloutta tulee laajakaistan piiriin.

Tavoite oli kunnianhimoinen, kun sitä vertaa EU:n komission vuonna 2010 esittämään tavoitteeseen: yli sadan megan liittymä vähintään puolella eurooppalaisista vuoteen 2020 mennessä.

Suuret teleoperaattorit eivät kuitenkaan kiinnostuneet valokuituyhteyksien kaivamisesta peräkylille. Yhtiöt keskittyivät markkinoimaan nopeasti yleistyneitä langattomia laajakaistoja.

Hankkeita lähtivät toteuttamaan pääasiassa pienet alueelliset yhtiöt, joille toiminta oli tappiollista. Kaikille hankkeille ei löytynyt lainkaan toteuttajaa tarjouskilpailuissa.

Jo alkumetreillä vuonna 2010 keskustalainen elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen reagoi tilanteeseen lupaamalla, että nopea laajakaista saadaan kaikille tarvittaessa valtion rahoilla.

 

Vuonna 2015 hankkeen nimeksi vaihdettiin Nopea laajakaista. Suomi sai EU:n komissiolta neljä vuotta lisäaikaa tukien maksamiselle.

Juha Sipilän (kesk) hallitus joutui nostamaan julkisen tuen määrää. Tukipolitiikan muuttuessa kuitenkin osa jo laajakaistan hankkineista jäi ilman tukea.

Vuonna 2016 vain puolella kotitalouksista oli tarjolla vähintään 100 megan kiinteä laajakaistayhteys. Vuoden 2019 lopussa lukema oli 64 prosenttia.

Valtiontalouden tarkastusviraston vuosi sitten julkaisemassa jälkiseurantaraportissa todetaan, että useiden kuntien talous on heikentynyt, kun ne ovat osallistuneet hankkeisiin suuremmalla taloudellisella panostuksella kuin lain mukaan oli tarkoitus.

Valtion tukea myönnettiin kaikkiaan 76 miljoonaa euroa. Hankkeiden rahoitus jatkuu vuoteen 2022 asti.

 

Liikenne- ja viestintäministeriön yksikön johtaja Maija Ahokas kertoo, että uusi laajakaistatukilaki vastaa pitkälti vanhaa lakia. Muutoksiakin on.

”Keskeinen muutos on, että kuidun lisäksi tuetaan 5g-teknologiaan perustuvaa kiinteää langatonta yhteyttä.”

Toinen iso muutos on se, että nyt tukea voidaan myöntää myös vapaa-ajan asuntoihin.

Tukiohjelman ollessa lausuntokierroksella useat tahot huomauttivat, että budjettiin varatulla viidellä miljoonalla eurolla ei päästä pitkälle.

Myös kuntien heikko taloudellinen tilanne huoletti. Esimerkiksi Suur-Savon Sähkö ehdotti lausunnossaan, että velvoite kuntarahoituksesta poistettaisiin kokonaan.

Ahokas on samaa mieltä: viisi miljoonaa euroa ei ole paljon, varsinkin kun se jakautuu kotitalouksien lisäksi vapaa-ajan asuntoihin. Hän ei kuitenkaan halua spekuloida sillä, kuinka paljon EU:n elpymisrahaa hankkeelle voisi tulla.

Jakoon tulevista elpymismiljardeista kestävän infrastruktuurin ja digitalisaation vahvistamiseen on alustavassa suunnitelmassa osoitettu 0,2–0,4 miljardia euroa.

Yleisenä periaatteena Suomen kestävän kasvun ohjelmaksi nimetyssä suunnitelmassa on, että EU-miljardit olisivat vain osa käynnistettävien hankkeiden rahoitusta, ja suurin osa rahoista tulisi esimerkiksi yrityksiltä.

 

Valtiontalouden tarkastusviraston Laajakaista kaikille -hanketta koskeva vuoden 2016 jälkiseurantaraportti kiinnitti huomiota laajakaistahankkeen raportoinnin puutteisiin.

Hankkeen yhtä osaa johdettiin Viestintävirastosta ja toista Maaseutuvirastosta käsin. Seurauksena oli päällekkäisyyksiä ja epäyhtenäisyyttä viranomaistoiminnassa. Byrokraattiseksi koettu toiminta aiheutti tyytymättömyyttä tuensaajissa.

EU-elpymisrahojen saannin edellytyksenä on niihin liittyvien tavoitteiden ja välitavoitteiden saavuttaminen, mitä valvotaan sekä kotimaassa että EU-tasolla.

Valtiovarainministeriön finanssineuvos Laura Vartia kertoo, että jäsenmaiden pitää puolen vuoden välein raportoida hankkeiden etenemisestä EU:n komissiolle. Jos hankkeet eivät saavuta niille asetettuja tavoitteita, jäävät kustannukset valtioiden kontolle.