Ps. Olen tänään lopettanut 30 vuoden
jälkeen lehti Keskisuomalaisen kestotilauksen. Syy olen lopen
kyllästynyt lehden puolueelliseen sisällön linjaan. Odotan jatkossa
koska Keski-Suomessa mediat ja ennenkaikkea päämediat alkavat
julkaisemaan asioista todellisia ja tasapuolisia julkaisuja.
Maakunnassa odotetaan tasapuolista ja rehellistä tiedottamista.
Muistutuksena, että median työnantajina toimivat tavalliset lukijat.
Vain yhden puolueen mielipiteet eivät ainakaan lisää näiden medioiden
kannatuslukemia. Onneksi vielä kuitenkin julkaistaan aktiivisten
lukijoiden omia kirjoituksia. Tässä pari kirjoitusta, jotka on vaikea
varmasti osoittaa vääriksi? Ilpo
Tukia kalastelevat pienet kunnat maksumiehiksi
laajakaistahankkeessa
Keski-Suomen laajakaistahanke on syytä laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Jopa
professoritasoisten henkilöiden ottaessa asiaan kantaa näyttää, että
kysymyksessä olisi Äänekosken uuden sellutehtaan suuruinen investointi ja
Keski-Suomen jääminen kaiken kehityksen ulkopuolelle ilman juuri näitä
valokuituja.
Verkko-osuuskunta Kuuskaistan "verkkoon" tarttuneista, nykyisin
Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:n/Keski-Suomen Verkkoholding Oy:n "tartuttamien"
kuntien (Pihtipudas, Karstula, Konnevesi, Toivakka, Multia, Kannonkoski,
Kyyjärvi, Kivijärvi ja Luhanka) asukasmäärä on vain 8,7 prosenttia Keski-Suomen
asukkaista. Näistäkin vain noin 10 prosentti on tilannut ”täysin” kiinteän
laajakaistan.
Viestintäviraston päätös 16.6.2015 hylätä Verkko-osuuskunta Kuuskaistan tukihakemus
Jyväskylään ja Saarijärvelle on perusteltu hyvin. Laajakaistatukilaki ei
edellytä kunnan sitoutuvan hankkeeseen takaamalla lainaa tai ennakkomaksuin
kuten muutamat Keski-Suomen kunnat Kuuskaistan vaatimuksesta osaamattomuuttaan päättivät.
Virasto huomauttaa kunnan takauksen olevan jopa vahingollinen:
"Valtionavustuslain määritelmän mukaanhan julkisella tuella tarkoitetaan
muun muassa kunnan myöntämää takausta. Valtioavustuslain 6 §:n 3 momentin
mukaan puolestaan valtionavustus ei saa yhdessä muiden julkisten tukien kanssa
ylittää Euroopan yhteisön tai Suomen lainsäädännössä säädettyä
valtionavustuksen tai muun julkisen tuen enimmäismäärää. Jyväskylä ja Saarijärvi-hankkeen
tuki-intensiteetti on komission päätöksen mukaisesti 66 prosenttia, joka olisi
täyttynyt jo pelkästään laajakaistatukilain mukaisesta valtiontuesta ja
kuntaosuudesta." Loppu 34 prosenttia täytyy olla operaattorin pääomaa,
jota Kuuskaistalla ei ole ollut.
Tämä sama peruste estänee muidenkin Kuuskaistakuntien tuen saamisen.
Keski-Suomen Valokuituverkko -kunnissa julkisen tuen osuus on 100 prosenttia!
Viranomainenhan ei tällä perusteella tukia voi myöntää, joten kunnat vastaavat
kustannuksista yli 30 vuoden ajan. Tämäkö on kuntien tahtotila?
Verkon liikevaihto ja tuotto eivät tule riittämään lainojen maksuun. Korkojen
ja lyhennysten maksu kiertyy kunnille verovaroilla maksettavaksi
kokonaisuudessaan. Kuuskaista on ilman vastuita rahankerääjä ylihintaisen
verkon rakentamissopimuksellaan.
Miksi koko laajakaistahanketta Keski-Suomessa edes lähdettiin viemään tällä
tukikelvottomaksi osoittautuvalla tavalla? Uskottiinko, että viranomaiset eivät
noudata lakeja?
Kalevi Kuorelahti
Jyväskylä
Toimittaja
Kauppiselle laiskanläksyä laajakaistasta
Laajakaista
kaikille 2015 laki laadittiin luomaan tasavertaisia edellytyksiä
haja-asutusalueilla toimiville (viisi prosenttia väestöstä).
Valtio
varasi 66 miljoonaa ja EU:lta saatiin 25 miljoonaa euroa koko maan hankkeisiin.
Kuntien osuus on 40 miljoonaa euroa eli yhteensä 131 miljoonaa euroa.
Viestintävirasto
(Vivi) on Kauppisen mukaan myöntänyt tai tukia on haettu 68 miljoonan euroa.
Vivi jakaa valtion ja EU:n rahoja (91 Me). Kunnat päättävät rahoistaan itse (40
Me). Tämän Kauppinen kirjoitti väärin. Jäljellä on 23 miljoonaa.
Kantokyvyn
mukaan kuntien rahoitusosuus on 8, 22 tai 33 %. Kunnat päättävät itse
rahankäytöstään eivätkä saa ylittää tukensa ylärajaa. Jos kunta ylittää
enimmäismäärän, tuki pienentyy.
Operaattorilla
tulee AINA olla 34 %:n omarahoitus. Tämä on tuen saannin EHDOTON edellytys.
Osassa
Keski-Suomea on toimittu vastoin lakia. Nämä kunnat ovat olleet valmiit
takaamaan pääomatonta Kuuskaistaa sen omarahoituksen osalta.
Finnvera
ei taannut Kuuskaistaa tämän vuoksi ja myös siksi, että takaus olisi
aiheuttanut tukien hylkäyksen (tuki-intensiteetti yli 66 %:n).
Vivi
antoi 16.6. päätöksensä Saarijärven ja Jyväskylän hankkeisiin. Kauppinen
kirjoittaa väärin, että tukikelvottomuus johtuu kaupunkien sitoutumattomuudesta
hankkeeseen. Vivi hylkäsi hankkeet Kuuskaistan tukikelvottomuuden vuoksi.
Saarijärven kohdalla maksimi tuki (66 %) täyttyi pelkästään kuntaosuuden (33%)
etumaksulla, kuten Viitasaarella. Näin myös muissakin ”Kuuskaistakunnissa”.
Jos
Saarijärvi olisi lain vastaisesti taannut Kuuskaistan OMARAHOITUSOSUUTTA, tuki
olisi hylätty. Rakennusaikaisia lainoja kunnat olisivat voineet periaatteessa
taata, jos taattava olisi ollut maksukykyinen.
Kuuskaista
on ilmoittanut kunnille ja Viville, ettei se ole saanut omarahoitustaan
järjestymään edes jälkikäteen. Tästä syystä osa kunnista keskeytti etumaksujen
maksamisen.
Viitasaari
yritti ajaa läpi lainatakauksia. Hallinto-oikeus kumosi päätöksen lain
vastaisena.
Hankkeen
kaatuminen ei johdu valittajista tai kunnista, vaan Kuuskaistan rahoituksen
puutteesta. Ovatko hankkeen ”puuhamiehet” tienneet tämän koko ajan?
Vahinkoa
on syntynyt yli 10 miljoonaa euroa. Lisäksi Keski-Suomen Ely-keskuksen
myöntämät tuet 22 %:n kuntiin (5,4 Me EU:n tukea) on peruttu laittomina.
Viitasaaren osuus on 2,2 miljoonaa euroa.
Kauppisen kirjoituksissa syyttömistä tehdään syyllisiä.
Vivin päätöksen arvostelu on sallittua, jos perustelut ja rahkeet siihen
riittävät. Lakien noudattajia ei pidä syyllistää.
Asko
Hackzell
Saarijärvi
Laajakaistahanke olikin floppi: "Amatöörit puuhamiehet asialla"
Keskiviikko 17.6.2015 klo 07.28
Laajakaista kaikille -hanke viivästyy useita vuosia
aikataulustaan, eivätkä määrärahat riitä laajakaistaverkon ulottamiseen
koko maahan.
Laajakaista
-hankkeessa valokuitukaapelin piti kattaa koko Suomi. Nyt kiinteä
laajakaista on tarjolla vajaaseen puoleen kotitalouksista. (LAPIN KANSA)
Alkuperäisen tavoitteen mukaan tämän vuoden loppuun mennessä 99
prosentilla suomalaisista olisi pitänyt olla huippunopea 100 megabitin
yhteys kahden kilometrin päässä, josta se olisi viety kotitalouteen
pääosin kuidulla.
- Tavoitteeseen ei päästä. Määrärahat alkavat
olla loppua, eikä lisää ole tiedossa, toteaa liikenne- ja
viestintäministeriön ylijohtaja
Juhapekka Ristola.
Hankkeen
piti tuoda kiinteä laajakaista 130 000 kotitalouteen
haja-asutusalueilla. Viestintäviraston arvion mukaan vuoden lopussa
ollaan päästy reiluun puoleen tavoitteesta.
Hankkeita on
käynnistetty noin 220, mutta vasta 70 on saatu päätökseen. Lähes 30
uutta hanketta jonottaa aloituslupaa, ja niitä tulee jatkuvasti lisää.
Valtio
rahoitti hanketta 66 miljoonalla, EU 25 miljoonalla ja kunnat noin 40
miljoonalla. Hanke sai tänä vuonna 5,5 miljoonaa lisärahoitusta.
- Tarvittaisiin
vielä ainakin 45 miljoonaa lisärahaa, että päästäisiin lähelle
tavoitetta. Mitään ei ole kuitenkaan luvattu, kertoo laajakaista-ryhmän
päällikkö
Päivi Peltola-Ojala viestintävirastosta.
Uusi rakennusaikataulu hankkeille on vuoden 2017 loppuun.
Amatöörit puuhamiehet asialla
Ristolan
mukaan Laajakaista kaikille -hanke eteni katastrofaalisesti.
Teleyrityksien oletettiin maksavan hankkeen kustannuksista vähintään
kolmanneksen, mutta ne eivät rahoituksesta innostuneet: kaupallisesti
hankkeet eivät olisi olleet kannattavia.
- Hankkeita yritettiin
saada käyntiin kunnissa amatöörivoimin. Paikalliset puuhamiehet lähtivät
toteuttamaan hankkeita, mutta vain osa heistä oli teleinsinöörejä,
Ristola kuvailee.
Viestintävirasto joutui pyytämään lähes kaikilta hankkeiden järjestäjiltä lisäselvityksiä.
- Lisätyötä
tuli merkittävästi. Monet hankkeiden käynnistäjät olivat tavallisia
kuntalaisia, jotka halusivat laajakaistan omalle kotipaikalleen. Kirjava
joukko ihmisiä, joilla ei ollut riittävää asiantuntemusta. He
tarvitsivat paljon lisäopastusta, Peltola-Ojala sanoo.
Osassa kunnissa myös todettiin, ettei niillä ollut varaa lähteä taloustilanteensa vuoksi mukaan hankkeeseen.
Tarvitaan kiinteää ja mobiilia
Operaattorit
perustelevat nihkeää innostustaan kiinteään verkon rahoittamiseen
sillä, että ne panostavat voimakkaammin mobiiliyhteyksiin. DNA jätti
muutamia tarjouksia hankkeisiin, mutta sillä edellytyksellä, että
loppuosa liittymästä toteutettaisiin mobiilisti.
- Tällaista
ratkaisua ei hyväksytty, vaikka mobiilisti päästäisiin alhaisempaan
hintatasoon kuluttajalle. Kuituverkkojen rakentaminen maksaa tuhansia,
mobiililiittymä alle 20 euroa, toteaa DNA:n kuluttajaliiketoiminnan
johtaja
Pekka Väisänen.
Kuluttajavirasto pitää tärkeänä laajentaa sekä kiinteää että mobiiliverkkoa koko maahan.
- Mobiiliverkon
tukiasemat on kytketty kiinteään verkkoon, joten molempia tarvitaan.
Varsinkin tulevaisuudessa, kun 5G-verkkoja päästään ottamaan käyttöön,
huomauttaa viestintävekkoyksikön johtaja
Laura Vilkkonen liikenne- ja viestintäministeriöstä.
HANNA GRÅSTEN
VAUHTIA VALOKUIDUN RAKENTAMISEEN
(Ksml 1.9.2015)
Lakiesitys: Valokuituhankkeet laitetaan yhteen muun infrarakentamisen kanssa.
Valokuituverkkoa saatetaan ensi vuoden alusta alkaen ryhtyä
rakentamaan yhteistyössä sähköverkon ja muun infrarakentamisen kanssa. Hallituksen lakiesitys yhteisrakentamisesta ja yhteiskäytöstä pyrkii yhdistämään valokuidun rakentamisen sähköverkkojen ja liikenneverkkojen rakentamiseen.
Yhteisrakentamista koskevan lakiesityksen lausuntoaika on päättynyt, ja lakiesitys on menossa eduskunnan ratkaistavaksi tänä syksynä. Laki tulisi voimaan tammikuussa 2016.
Liikenne- ja viestintäministerön hallitussihteeri Janne Mänttärin mukaan lakiesitys sopii hyvin yhteen viime vuonna voimaan tulleen sähkömarkkinalain kanssa. Uuden sähkömarkkinalain mukaan suuri määrä ilmajohtoja on siirrettävä maan alle.
- Seuraavina vuosina on joka tapauksessa alkamassa massiivinen määrä rakennustöitä sähkölinjojen vuoksi. Olisi järkevää, jos valokuitua voitaisiin rakentaa samaan kaivantoon, Mänttäri sanoo.
Yhteisrakentamislaki velvoittaisi tietyin edellytyksin sähkö-, vesihuolto- ja liikenneverkkoja rakentavia yrityksiä suostumaan teleoperaattorin esittämään pyyntöön yhteisrakentamisesta.
Ministeriössä toivotaan, että laki edistää valokuituverkon leviämistä sekä valokuidun rakentamista uusiin ja peruskorjattaviin taloihin. Lakiesitys perustuu viime kesänä annettuun EU-direktiiviin.
Valokuidun rakentaminen ei ole edennyt Suomessa niin nopeasti kuin valtiovalta olisi halunnut. Vuonna 2008 asetetun Laajakaista 2015 -hankkeen oli tarkoitus tuoda valokuitu lähes kaikkien suomalaisten ulottuville.
Hankkeen oli määrä päättyä tänä vuonna, mutta Viestintäviraston viestintäverkkoasiantuntijan Harri Grönroosin mukaan hanketta jatketaan niin kauan kuin siihen jyvitettyä rahaa on jäljellä. Hankkeeseen varattiin valtion rahaa 66 miljoonaa euroa. Grönroos arvioi, että siitä on vielä 20 miljoonaa euroa käyttämättä.
Hankesuunnitelmassa oletettiin, että valokuidun rakentaminen etenee 95 prosentin väestöpeittoon markkinaehtoisesti, eli teleoperaattorit rakentaisivat taajama-alueet ilman tukirahaa.
Sen jälkeen tuetulla rakentamisella oli tarkoitus nostaa valokuidun peittoprosentti 99:ään. Tukikelpoisilla alueilla rakentamisen kustannukset jakautuvat valtion, kunnan ja operaattorin välille niin, että jokainen maksaa kolmasosan.
Tukirahaa on siis ollut tarjolla, mutta rakentaminen on hyytynyt projektin toteuttajiin, eli kuntiin ja operaattoreihin. Valokuituverkoston rakentaminen taajamiin on oleellisessa osassa, jos tavoitellaan 99 prosentin väestöpeittoa.
Operaattorit eivät ole lähteneet rakentamaan markkinaehtoisia taajamia odotetun aktiivisesti, joten peittoprosentti on jäänyt kauas tavoitellusta.
Toinen syypää tavoitteista jäämiseen on kuntien säästöpaine, jonka vuoksi tukikelpoisiakaan alueita ei ole rakennettu.
Suuret teleoperaattorit ovat viime vuosina keskittyneet mobiililaajakaistan rakentamiseen, koska siihen suuntaan yhteyksien kysyntä on operaattoreiden mukaan kehittynyt. Valokuidun rakentaminen on huomattavasti kalliimpaa kuin mobiililaajakaistan.
Mobiiliverkkoa voidaan laajentaa pystyttämällä tukiasemia, joiden kantama on maastosta riippuen sadoista metreistä 20 kilometriin. Valokuitu on vedettävä erikseen joka kiinteistöön.
Janne Mänttärin mukaan yhteisrakentamislaki voi edistää valokuidun rakentamista alueilla, joissa siihen eivät ole tähän mennessä ryhtyneet teleoperaattorit tai kunnat. Lakiesitys saattaa tosin vielä muuttua lausuntokierroksen jälkeen.
Lakiesityksessä ehdotetaan, että perustetaan keskitetty tietopalvelu, johon operaattorit ovat velvollisia toimittamaan tiedot olemassa olevista verkoista sekä käynnissä olevista rakennushankkeista. Tietopalvelun toimijaksi ehdotetaan Johtotieto Oy:tä, joka kuuluu valtion täysin omistamaan Suomen Erillisverkostot -konserniin.
Useat lausunnon antajat vastustavat ehdostusta. Esimerkiksi Tietoliikenteen- ja tietotekniikan keskusliitto FiComin mukaan Johtotiedon nimittäminen tietopalvelun toteuttajaksi aiheuttaisi markkinahäiriön ja kilpailuoikeudellisen ongelman.
Toinen tärkeä ratkaistava asia on lain vastavuoroisuus, eli ovatko valokuitua rakentavat operaattorit velvollisia suostumaan muuta infrastruktuuria rakentavien toimijoiden yhteisrakentamispyyntöihin.
- Uskon, että yhteisymmärrykseen päästään. Lain tavoitteena on kaikkien osapuolten kustannusten alentaminen, Mänttäri sanoo.
Kirjoittanut: Tuomas Koukkunen