Uusi lakikaan ei pelasta K-S Valokuituverkkoja!

Tämän floppauksen myöntämistä olemme odotelleet jo useamman vuoden. Meille jotka täällä Keski-Suomen kunnissa olemme tämän hulluuden tienneet, ei tämä uutinen ollut yllätys. Kun katsoo näitä valtavia rahasummia jotka on upotettu kyseisiin hankkeisiin niin herää kysymys, että missä on nämä rahat? Missä on valtiovallan vastuut tämän järkyttävän rahantuhlauksen suhteen? Eikö tämä pitäisi tutkia, ja syylliset saada vastuuseen? Viitasaaren ei tule lähteä mihinkään sellaiseen laajakaistahankkeeseen jossa nämä pienet maksukyvyttömät operaattorit ovat mukana.

Toivon että valtakunnalliset operaattorit tarjoutuisivat hoitamaan Viitasaaren laajakaistahankkeet.

 

Valtion laajakaistahanke floppasi - miljoonia veroeuroja pumpataan maaseudulle

Perjantai 29.9.2017/ Iltalehti

Aikaisemman tukipolitiikan aikana tuhansia euroja yhteyksistään maksaneet eivät saa korvauksia.

• Valtio nosti kesällä merkittävästi syrjäseutujen laajakaistayhteyksien tukea.
• Valtio uusi laajakaistayhteyksien tukipäätös asettaa syrjässä asuvat eriarvoiseen asemaan.
• Aikaisemman tukipolitiikan aikana tuhansia euroja yhteyksistään maksaneet eivät saa korvauksia.

Matti Vanhasen (kesk) hallituksen aloittama laajakaistahanke on niin suurissa vaikeuksissa, että Juha Sipilän (kesk) hallitus nosti kesällä merkittävästi syrjäseutujen laajakaistayhteyksien julkista tukea.
Tukipolitiikan muutos kesken hankkeen on epämieluisa uutinen monelle syrjäseuduilla asuvalle suomalaiselle. Jopa tuhansia euroja kiinteistä laajakaistayhteyksistään vanhan tukipolitiikan aikana maksaneet eivät saa minkäänlaista korvausta.
Ylitarkastaja Pauli Pullinen liikenne- ja viestintäministeriöstä vahvistaa, että laajakaistan jo hankkineet eivät tule saamaan korvausta.
Pullisen mukaan ennen tukipolitiikan muutosta kiinteä laajakaistaliittymä on syrjäseuduilla maksanut 100-2 000 euroa. Joissain tapauksissa yksittäiset kotitaloudet ovat maksaneet laajakaistastaan jopa 4 000-5 000 euroa.

Hanke floppasi

Aikaisemmin tukea on saanut kahden kilometrin etäisyydelle vakituisesta asunnosta. Heinäkuun puolivälissä voimaan tulleessa laajakaistatukilain muutoksessa tukikelvoton osuus lyhennettiin sataan metriin.
Valtion laajakaistahanke oli alun perin nimeltään ”Laajakaista kaikille 2015”. Hankkeen flopattua nimi muutettiin kaikessa hiljaisuudessa ”Nopeaksi laajakaistaksi”.
- Alkuperäisessä ohjelmassa oli iso oletus, että valtakunnalliset operaattorit lähtisivät toteuttamaan näitä hankkeita. Näin ei ole käynyt, ja se on hidastuttanut sekä rajoittanut hankkeen etenemistä, Pullinen toteaa.
Laajakaistayhteyksiä ovat pääasiassa rakentaneet ja tarjonneet kuntalaisille pienet alueelliset yhtiöt, joille liiketoiminta on ollut usein tappiollista. Esimerkiksi Keski-Suomen Verkkoholding Oy joutui pyytämään omistajiltaan eli paikallisilta kunnilta osakeannilla viisi miljoonaa euroa keväällä, jotta yhtiön taloustilanne paranisi.

Markkinaehtoisuus?

Vanhasen hallituksen tavoitteena oli tarjota sadan megabitin laajakaista 99 prosentille suomalaisista kodeista ja yrityksistä kahden kilometrin etäisyydelle vuoteen 2015 mennessä. Vanhasen hallitus luotti, että suurin osa nopeista laajakaistayhteyksistä hoituisi ilman tukia markkinaehtoisesti.
Tässä oletuksessa tapahtui hankkeen suurin epäonnistuminen. Viestintäviraston tilastojen mukaan vuonna 2016 ainoastaan 51 prosentilla kotitalouksista oli tarjolla vähintään sadan megabitin laajakaistayhteys.
Pullisen mukaan laajakaistalain muutos tehtiin, kun laajakaistayhteyksiä tarjoavat yritykset toivoivat tuen lisäämistä.
- Toisaalta alkoi vähän näyttää siltä, että saadaanko vanhoilla ehdoilla käytettyä kaikkea sitä rahaa, mitä eduskunta on myöntänyt, Pullinen toteaa.
Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan laajakaistahanketta oli rahoitettu kesään 2015 mennessä valtion, Euroopan unionin ja kuntien varoista noin 132 miljoonalla eurolla ja lisäksi epäsuorasti kotitalousvähennyksen kautta arviolta 36 miljoonalla eurolla.
Valtion osuus koko hankkeesta on 66 miljoonaa. Valtion tuen jakamisesta vastaava Viestintävirasto oli myöntänyt laajakaistatukea hakeneille teleyrityksille vuoden 2016 loppuun mennessä lähes 50 miljoonaa euroa.

Uudet analyysit

Julkisilla investoinneilla on tähän mennessä saatu kiinteä laajakaistayhteys eli käytännössä maahan kaivettu valokuitukaapeli 83 000 kodin ja yrityksen ulottuville. Tavoite oli julkisen tuen avulla kaivaa valokuitukaapeli kahden kilometrin päähän noin 130 000 osoitteeseen.
Enemmistö syrjäseutujen asukkaista ei ole kuitenkaan hankkinut laajakaistaa, vaikka sellainen olisi ollut tarjolla korkeintaan kahden kilometrin päässä. Julkisin varoin tuettuja laajakaistaliittymiä oli vuonna 2016 käytössä 30 300 kappaletta.
Parhaillaan viestintävirasto laatii analyysejä uuden tukipolitiikan pohjaksi. Tämän jälkeen voidaan aloittaa maakunnittain uusien ehtojen mukaiset kilpailutukset. Oletus on, että laajakaistaliittymien hinnat tulevat laskemaan syrjäseuduilla.
- Voisi olettaa, että kun tukikelpoisuuden osuus kasvaa, niin se antaa edellytyksiä hintojen laskemiselle, Pullinen toteaa.
Pullisen mukaan nyt on myös toiveita, että valtakunnalliset operaattorit lähtisivät mukaan hankkeeseen.
- Nyt olen kuullut, että valtakunnalliset toimijat harkitsevat entistä vakavammin osallistumista kilpailutuksiin, Pullinen toteaa.

TEPPO KUITTINEN

 

Vain kallis valokuitukaapeli saa julkista rahaa - valtio käynnistää uuden laajakaistahankkeen epäonnistuneen tilalle

Perjantai 29.9.2017/ Iltalehti

Kesään 2015 mennessä valtio oli tukenut kaivaus- ja asennustöitä kotitalousvähennyksen kautta arviolta 36 miljoonalla eurolla.

• Laajakaista 2015 -hanke on osoittautunut kalliiksi.
• Tukea on myönnetty ainoastaan kiinteälle laajakaistayhteydelle, ei mobiililaajakaistalle.
• Valtio on käynnistämässä nyt uutta laajakaistahanketta.

Valtio on käynnistämässä uutta laajakaistahanketta, vaikka entinen on vielä käynnissä. Kyseessä on uuden kansallisen laajakaistastrategian laatiminen. Siinä aiotaan välttää pahoin epäonnistuneen Laajakaista kaikille 2015 -hankkeen virheet.
Nykyisen hankkeen ehdot rajaavat kaikki langattomat laajakaistayhteydet julkisen tuen ulkopuolelle. Tukiehtojen mukaan tuettavan laajakaistayhteyden tulee olla kiinteä ja tarjota vähintään sadan megabitin nopeus.
Näin ollen ainoaksi mahdollisuudeksi laajakaistaverkon rakentamiseksi jäi valokuitukaapelin kaivaminen maahan. Tämä linjaus on työllistänyt merkittävästi koneurakoitsijoita ja laajakaista-asennuksia suorittavia yrityksiä eri puolella Suomea.
Työn suuresta määrästä kertoo, että kesään 2015 mennessä valtio oli tukenut kaivaus- ja asennustöitä kotitalousvähennyksen kautta arviolta 36 miljoonalla eurolla.

Nopeudet riittävät

Valtakunnallisten matkapuhelinoperaattoreiden mobiililaajakaistat jäivät ilman tukea, sillä liiketoiminnan katsottiin menestyvän ilman tukeakin. Käytännössä tämä on johtanut siihen, että syrjäseuduilla matkapuhelinverkkojen datanopeudet ovat hyvin alhaisia, koska matkapuhelinverkon lähettimiä ei ole taloudellisesti järkevää rakentaa jokaiseen niemeen ja notkoon.
Ilman tukea on jäänyt myös entisen nmt-matkapuhelinverkon pohjalle rakennettu Ukkonet-palvelu. Nmt-verkon radiotaajuudet ovat matalia, minkä vuoksi yhdellä lähettimellä voidaan kattaa paljon suurempi pinta-ala kuin nykyisillä 4g-matkapuhelinverkoilla.
Edullisemmin rakennettavissa oleva nmt-verkko ei voi kuitenkaan tarjota yhtä nopeita yhteyksiä kuin 4g-verkot. Ukkonet tarjoaa tällä hetkellä korkeimmillaan 50 megabitin langatonta laajakaistaa ja tällöinkin kotitalouden tulee sijaita riittävän lähellä lähetintä. Matkapuhelinoperaattorit tarjoavat 4g-verkoissaan jopa 300 megabitin maksiminopeuksia
Dataa, ei siis puheluita, eikä tekstiviestejä, välittävän Ukkonetin hitain yhteys tällä hetkellä on kymmenen megabittiä. Se riittää käytännössä lähes jokaiselle kotitaloudelle. Esimerkiksi suositun Netflix-palvelun mukaan jo viiden megabitin nopeus riittää hd-tasoisen elokuvan tai tv-sarjan katseluun.
Etälääkäripalvelut pohjautuvat videopuheluihin. Suosittu Skype-videopuhelupalvelu suosittelee hd-tasoiseen videopuheluun 1,5 megabitin laajakaistayhteyttä.

"Ei suljeta pois"

Ukkonet-palvelua tarjoava vuonna 2014 perustettu dataoperaattori Ukkoverkot kehittää parhaillaan verkkoaan yhdessä Nokian kanssa. Käytännössä tarkoitus on hyödyntää 4g-teknologiaa vanhan nmt-verkon radiotaajuuksilla, jotta Ukkonetin laajakaistayhteydet saadaan entistä nopeammiksi.
Liikenne- ja viestintäministeriön kehittämisyksikön johtaja Risto Murto toteaa, että uudessa laajakaistastrategiassa tullaan ottamaan huomioon myös Ukkonetin kaltaiset vaihtoehdot.
- Strategiatyö on vasta alkamassa, mutta se on selvää, että mitään teknologiaa ei suljeta automaattisesti pois. Olennaista on, että minkälaiset palvelut eri laajakaistateknologioilla voidaan tarjota suomalaisille. Esimerkiksi että ovatko etälääkäripalvelut mahdollisia syrjäseuduilla asuville tietyllä teknologialla, Murto toteaa.

TEPPO KUITTINEN

Kuinka käy Multian ja yhdeksän muun Keski-Suomen Valokuituverkoissa olevan kunnan laajakaista tukipäätöksien? Hankkeen jokainen kunta antoi 100% :n lainatakauksen verkon rakentamiseen. Todennäköisesti tulee lisää tukihakemusten hylkäyksiä, ja jopa maksettujen tukien takaisin perintää. Valokuituverkkojen tilanne näyttää todellakin murheelliselta.

VIESTINTÄVIRASTON PÄÄTÖS Multia 7.6.2017

(Dnro 1020/941/2013)

Viestintävirasto hylkää Keski-Suomen Valokuituverkot

Oy:n maksuhakemuksen ja jättää kokonaisuudessaan

maksamatta Multian laajakaistahankkeelle myönnetyn

valtion tuen viimeisen erän.

Viestintävirasto myönsi 4.2.2013 laajakaistarakentamisen tukea

Multian laajakaistahankkeelle.

Viestintävirasto katsoo, että laissa säädetyt edellytykset maksun

hakemiselle viivästyneenä ovat täyttyneet.

Tukipäätöksen ehtojen mukaisesti hankkeelle voi kohdistua julkista

tukea enintään 66 prosenttia hankkeen tukikelpoisista

kustannuksista. Multian laajakaistahankkeen vahvistetut tukikelpoiset

kustannukset ovat 1 604 445 euroa. Hankkeelle kohdistuvan

julkisen tuen enimmäismäärä voi siten olla enintään

1 058 934 euroa. Multian laajakaistahankkeelle kohdistuu Multian

kunnan takaamaa julkiseksi tueksi katsottavaa rahoitusta

1 993 601 euroa sekä Multian kunnan laajakaistatukilain mukaista

kuntaosuutta 128 355 euroa. Näin ollen Multian laajakaistahankkeelle

kohdistuvan julkiseksi katsottavan tuen määrä

ilman valtion tukea on yhteensä 2 121 956 euroa, joka ylittää

laajakaistatukilaissa sekä valtiontukipäätöksessä asetetun hankekohtaisen

julkisen tuen enimmäismäärän.

Viestintävirasto jättää maksamatta Multian laajakaistahankkeelle

myönnetyn valtiontuen viimeisen erän kokonaisuudessaan,

koska Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:n Multian laajakaistahankkeelle

kohdistuvan julkiseksi katsottavan rahoituksen osalta

ei ole noudatettu Multian laajakaistahanketta koskevan tukipäätöksen

ehtoja maksamisen edellytyksenä olevan muun julkisen

rahoituksen määrästä.

 

kotimaa 21.04.2017

Lähes joka kolmannella julkista tukea saaneella laajakaistayhtiöllä talousongelmia

Julkisella tuella laajakaistayhteyksiä rakentaneista toimijoista lähes joka kolmas on taloudellisissa vaikeuksissa. Nämä yritykset odottavat nyt helpotusta tilanteeseensa vireillä olevasta lakimuutoksesta.
Lakimuutos pienentäisi rahoituskuluja myös niiltä yrityksiltä, joiden hankkeet maakuntien liitot kilpailuttivat ennen 21.11.2012 voimaan tullutta laajakaistatukilain muutosta.
– Vanhan lain aikaan käynnistetyt hankkeet ovat tosi hankalassa tilanteessa. Lakihan parani jo, ja nyt odotamme uutta lakimuutosta, sanoo toimitusjohtaja Janne Paunonen Keski-Suomen Valokuituverkoista.
Keski-Suomen Valokuituverkkojen tilanne on toimijoista haasteellisin, sanoo ylitarkastaja Pauli Pullinen liikenne- ja viestintäministeriöstä.
– Käsittääkseni muilla yhtiöillä ei ole akuuttia kriisiä.
Aikaisemmin ongelmia oli eniten Rautavaaran Tietoverkko-osuuskunnalla, mutta Pullisen mukaan velkasaneeraukseen pääsy on vakauttanut sen tilannetta.
Ongelmia ovat aiheuttaneet erityisesti rakentamisen odotettua korkeampi hinta, rahoituskustannukset ja lainojen lyhyet takaisinmaksuajat, selviää Viestintäviraston marraskuussa tekemästä selvityksestä.
Selvityksen mukaan tukea saaneista 21 yhtiöstä tai osuuskunnasta kahdeksalla on joko haastava tai epävarma taloustilanne. Nämä toimijat ovat vastanneet yhteensä 35:stä valtion tai EU:n tukemasta laajakaistahankkeesta. Tilanne ei Pullisen mukaan ole merkittävästi muuttunut.
Tilanne on haasteellinen Keski-Suomen Valokuituverkoilla, Rautavaaran Tietoverkko-osuuskunnalla, Osuuskunta Kymijoen Kyläkuidulla, Pielisen Tietoverkko-osuuskunnalla, Pohjois-Karjalan Tietoverkko-osuuskunnalla ja Ranuan Kuituverkot Oy:llä. Epävarmaksi kuvaillaan Andelstaget Optowestin ja Kairan Kuitu Oy:n tilaa.
Pullisen mukaan ei ole mahdotonta, että jokin yhtiöistä kaatuisi. Silloin liittymän omistajien tilanteen ratkaisisi konkurssipesä.

Jopa sadan prosentin takaus

Lakimuutoksessa tilannetta helpottaisi muun muassa tuki-intensiteetin nousu, sanoo Keski-Suomen Valokuituverkkojen Janne Paunonen.
– Tuki-intensiteetti nousisi 66 prosentista 90 prosenttiin ja tuesta 50 prosenttia voisi saada etukäteen, kun tukipäätös on tehty.
Nämä muutokset on tehtiin jo edellisessä lakimuutoksessa, mutta ne eivät koske sitä ennen kilpailutettuja hankkeita.
– Tavoitteena olisi, että 90 prosentin tuki-intensiteettiä voitaisiin soveltaa kaikille hankkeille, jopa sellaisille, joille tukea on jo maksettu. Tämä tarkoittaisi sitä, että nämä hankkeet voisivat saada jopa sadan prosentin kunnan takauksen. Silloin yhtiöt voisivat hyödyntää edullisempia lainaehtoja, kertoo Pauli Pullinen.
Ministeriö ehdottaa lakiesityksessä myös, että väestötiheyteen perustuva rajoitus poistettaisiin. Lisäksi verkon tukikelvottoman osuuden pituus lyhennettäisiin kahdesta kilometristä sataan metriin.
– Tämä tarkoittaisi, että tukiosuus jonkin verran nousisi, sanoo Pullinen.
Lakiesitys on nyt eduskunnassa ja myös Euroopan komission pureksittavana. Ministeriö lähetti komissiolle lisäselvityksiä viimeksi viikolla 14 eli huhtikuun alussa.
Yksi lain uudistuksen syistä ovat Pullisen mukaan juuri laajakaistayritysten talousvaikeudet.
– Toinen syy on se, että hankkeet eivät ole kauhean hyvin edistyneet ja olemme saaneet palautetta, että tukiehdot ovat aika haastavat.

Osa kunnista ottanut riskejä

Osa laajakaistahankkeisiin osallistuneista kunnista on ottanut merkittäviä riskejä, arvioi Valtiontalouden tarkastusvirasto tarkastuskertomuksessaan viime vuonna. Tarkastuskertomuksen mukaan tähän vaikuttivat osaltaan kuntien maksuosuusluokitus ja sen muuttumattomuus sekä tiukat tukikelpoisuusrajaukset.
– Alun perin kuntien piti osallistua laajakaistahankkeiden rahoitukseen vain tietyllä rahoitusosuudella, joka vaihteli kahdeksasta prosentista 33:een, mutta tämä ei aina riittänyt hankkeiden rahoittamiseksi. Tällöin kunnat tukivat hankkeita lainoituksella ja takuilla. Laajakaistahankkeet oli kuitenkin tarkoitettu toteutettavaksi ja toimimaan terveeltä liiketaloudelliselta pohjalta. Jos hankkeeseen on pistetty paljon kunnan rahaa, mutta kannattavaa liiketoimintaa ei synny, tämä vaikuttaa kunnan talouteen, sanoo tilintarkastusneuvos Matti Mattila Valtiontalouden tarkastusvirastosta.
Moni laajakaistayritys on joko kokonaan tai osittain alueensa kuntien omistama.
– Kuntien osallistuminen toi mukaan uuden poliittisen päätöksenteon kerroksen. Tätä kautta on ehkä tullut mukaan sellaisia elementtejä, joita terveeltä liiketaloudelliselta pohjalta ei olisi mukaan otettu, pohtii Mattila.
Myös Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:n omistajia ovat alueen kunnat holding-yhtiön kautta.
– Jos tilanne pahenisi niin se voisi vaikuttaa sielläkin. Keskusteluja omistajakuntien kanssa käydään koko ajan, jotta ne tietävät, missä mennään, sanoo toimitusjohtaja Janne Paunonen.
Kaikki kunnat eivät ole lähteneet mukaan hankkeisiin.

3,7 euroa per metri

Nopea laajakaista -hankkeen tavoitteena oli saada nopea laajakaista jokaiseen kotiin Suomessa. Hanke alkoi vuonna 2008.
Alun perin kaikkien tukien piti olla myönnetty vuoden 2015 loppuun mennessä, nyt vuoden 2019.
Tukea on myönnetty vain haja-asutusalueille, joilla asuu vähemmän kuin 5,4 prosenttia Manner-Suomen väestöstä.
Valtion tai EU:n tukia saaneista laajakaistahankkeista oli vuoden 2016 loppuun mennessä valmistunut 136. Tukea oli silloin myönnetty yhteensä 74,2 miljoonaa euroa.
Laajakaistaverkkoa oli vuoden 2016 lopussa rakennettu 20 000 kilometriä. Valtion tai EU:n tukea oli myönnetty noin 3,7 euroa per rakennettu verkkometri.

Minna Harmaala /Uutissuomalainen

• laajakaista

Ei tällaista pidä sallia

Nigerialaiskirjeissä uhrille tarjotaan muun muassa uskomattoman hyvältä kuulostavaa liiketoimintaa. Tämä on tullut mieleeni seuratessani Keski-Suomessa vuosia vellonutta uutisointia laajakaistasta, aluksi Verkko-osuuskunta Kuuskaistan ja nyttemmin Keski-Suomen Verkkoholding Oy (KSVH)/Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:n (KSVV) osalta.
Jyväskylä, Saarijärvi ja Viitasaari ovat käräjillä Kuuskaistan kanssa. Kymmenen keskisuomalaisen kunnan omistama KSVH/KSVV osti vuonna 2014 yhdellä eurolla Kuuskaistan verkkoliiketoiminnan velat ja vastuut sekä on rahoittanut toimintaansa kunnilta saamillaan varoilla.
Näyttää siltä, että raskaasti velkaisen yhtiön tie on nousemassa pystyyn kesällä. Kassassa ei liene rahaa, yhtiöltä perätään saatavia, eikä rahoituspäätöksiä näytä olevan tulossa tilannetta helpottamaan.
Yhtiön tulevaisuus perustuu ensinnäkin toiveajatteluun valtiontuista. Viranomaisten on kuitenkin noudatettava lakia. Lisäksi yhtiön sijoitusten tulee täyttää markkinaehtoisuuden osalta Viestintäviraston asettamat tuottovaatimukset.
Toiminta perustuu toiseksi toiveajatteluun laajakaistatukilain (jo viidennestä!) muutoksesta. Tämä ei toteutune tarkasteltaessa eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintöä 1.6.2017 lainmuutoksesta. EU:n ja Suomen lait eivät vain taivu toiveeseen. Kolmanneksi toiminta perustuu toiveajatteluun kasvavista liittyjämääristä ja suurista tuotto-odotuksista.
Kunnilta on lypsetty rahaa yhtiöön useaan otteeseen: kuntien tukiraha, kuntien sijoitus osakepääomaan, kuntien takaamat lainat, johdannaissopimuksen takaaminen ja osakeantiin osallistuminen.
Kuntien asukkaat on asetettu samalla keskenään epätasa-arvoiseen asemaan, samoin kaupalliset yhtiöt, sijoitettaessa verorahoja keskimäärin 40 000–60 000 euroa yhden kiinteän laajakaistan liittyjän kustannuksiin! Näillä yhtiöön jo sijoitetuilla kymmenillä miljoonilla euroilla olisi tuettu paremmin kuntien ydintehtävien toteutusta. Kriisikuntarajakin olisi etäämpänä.
Ei tällaista holtitonta yhteisten verovarojen käyttöä pidä sallia. Viranomaisten on syytä tutkia tehtyjen päätösten lainmukaisuus. Toistan aiemmin (KSML 9.5.) kirjoittamani: ”Tämä hanke jää historian kirjoihin keskeneräisenä ja kelvottomasti johdettuna sekä yhteiskunnan varoja vastuuttomasti tuhlaavana. Tämä puuha pitäisi puhaltaa poikki enempien vahinkojen välttämiseksi.”
Hannu Luotola
Saarijärvi

Vastuutonta toimintaa laajakaistahankkeessa

”Tässä mallissaan kunnilla ei vaan yksinkertaisesti ole taloudellista mahdollisuutta lähteä toteuttamaan hanketta. Valitettavaa on nimittäin se, että tämä yksittäinen hanke saattaa kauhuskenaarioiden toteutumisen yhteydessä viedä vielä joukon viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä vastuuarviointiin, mikäli jokin menee pieleen. Se pitäisi kaikkien tiedostaa.”
Näin kirjoitti 16.11.2010 Kyyjärven kunnanjohtaja Matti Muukkonen Laajakaista 2015 -hankkeen toteutusmallista. Kirjoitus on osoittautumassa todeksi – ja on ollut totta jo vuosia laskutaitoisille. Poliitikot sen sijaan elävät toivemaailmassa odottaen pelastavaa lakia (menossa viides laajakaistalainmuutos), Petäjävedenkin kunnanjohtajakin (KSML 29.4.) heidän joukossaan.
Julkisella tuella laajakaistayhteyksiä rakentaneista joka kolmas on taloudellisissa vaikeuksissa. Vaikein tilanne on Keski-Suomen Verkkoholding Oy/Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:llä (KSVV), jonka toimitusjohtaja kiertää kuntia aamulypsyllä uusia miljoonia hakemassa. Päivä- ja iltalypsyt tulevat aikanaan.
”Kuntien osallistuminen toi mukaan uuden poliittisen päätöksenteon kerroksen. Tätä kautta on ehkä tullut mukaan sellaisia elementtejä, joita terveeltä liiketaloudelliselta pohjalta ei olisi koskaan mukaan otettu.” totesi Valtiontalouden tarkastusviraston tilintarkastusneuvos Matti Mattila (KSML 21.4.).
Keski-Suomessa hankkeen varjolla on ajettu kuntia ahdinkoon. Kymmenkunta kuntaa on ottanut kontolleen yli 30 vuoden ajaksi kymmenien, ehkäpä satojen miljoonien eurojen vastuut laajakaistaverkoista, joiden käyttäjämaksut eivät kata edes ylläpitokustannuksia.
Verkkojen rakentaminen ei kuulu kuntien tehtäviin. Kriisikunniksi ajautuminen on todennäköistä. Mikä on koulu- ja muiden välttämättömien investointien toteutusmahdollisuus tässä tilanteessa?
Poliittisten päättäjien pitäisi toimia kukkaron vartijoina ja tulevaisuuden tekijöinä. Näinkö sitä tehdään?
Kotitalouksien velkaantumisaste jatkaa huolestuttavaa nousuaan. Valtiontalouden velkaantuminen jatkuu jyrkkänä, samoin kuntien osana julkista taloutta. Vieläkö kuntien velkataakkaa halutaan laajakaistahankkeella lisätä?
Hyväksyvätkö kuntalaiset, että joillekin subventoidaan yhteys kymmenillä tuhansilla euroilla (esim. Multian 96 liittymää, a’ 40 000 euroa), kun toimiva yhteys on saatavissa kohtuullisella hinnalla (10–30 euroa/kk) kaupalliselta operaattorilta langattomana? Suuria tiedonsiirtoyhteyksiä tarvitsevat yritykset hoitavat tarpeensa kiinteillä yhteyksillä.
Kunnissa on toimittu epäeettisesti (painostusta, salailua) hankkeen epäkohtia esiin tuovia kohtaan. On hyvä muistaa, mitä oikeuskansleri Jaakko Jonkka on todennut (Yle 14.4.):
”Kaikessa virkatoiminnassa on lakia tarkoin noudatettava.” ”Kuntien tarkastuslautakuntien jäsenten pitäisi pystyä tunnistamaan arveluttavat toimintatavat kunnan toiminnassa”. ”Poliittisella ohjauksellakin on rajansa”.
Tämä hanke jää historian kirjoihin keskeneräisenä ja kelvottomasti johdettuna sekä yhteiskunnan varoja vastuuttomasti tuhlaavana. Tämä puuha pitäisi puhaltaa poikki enempien vahinkojen välttämiseksi.
Hannu Luotola
Saarijärvi

Yli puolet kuntapäättäjistä kohdannut toimivallan väärinkäyttöä!

Puheenaihe: Onko Suomessa korruptiota?

 

 

Lauantaikäräjät-raati ottaa kantaa korruptioon eli lahjontaan.

Kotimaa 9.9.2017 

Erkki Hujanen

Kaleva

 

Lauantain lehdessä Kalevan kokoama Lauantaikäräjät-raati ottaa kantaa korruptioon eli lahjontaan.
Valtakunnan syyttäjä Matti Nissisen epäillään osallistuneen esteellisenä syyttäjälaitoksen hankintoihin Nissisen veljen yritykseltä. HOK-Elannon kiinteistöjohtajaa puolestaan syytetään noin 800 000 euron lahjuksista rakennusalan yrityksiltä.
Suomi on vähiten korruptoituneiden maiden kärjessä, mutta jääkö arveluttava eduntavoittelu piiloon? Onko valta Suomessa lahjomatonta? Miten moraalitonta vaikuttamista estettäisiin?
Ratkaisu äänin 5-0 kyllä on korruptiota Suomessa.
Poliisimestari Kari Myllyniemen mielestä korruptiota on paljon vähemmän kuin muualla. Hänen mukaansa Suomessa ei valtaa saa lahjomalla, vaikka poikkeuksia on.

– Uskomme Suomen olevan yleisurheilussa sijalla 43 ja jalkapallossa sijalla 85. Miksi on niin vaikea uskoa tutkittua tietoa, että korruptiossa olemme kolmen parhaan joukossa?
Kari Myllyniemi toimi vs. syyttäjänä 1970- ja 80-luvulla. Nykyään hän on Oulun kaupungin tarkastuslautakunnan jäsen. Myllyniemen mielestä valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen kohdalla ei saisi olla edes epäilystä virkavirheestä.
– Turhan usein syytetään ”kaiken varalta”, niistä pitää tulla myös tuomio. Media on aika hyvä vahti, kunhan pysyy kohtuudessa ja totuudessa.
Kari Myllyniemi muistuttaa, että yhteydenpitoa eri tahojen välillä pitää olla yhteiskunnassa.
– Mutta silloin päättäjien pitää muistaa, että lämmin olut ja kylmä leipä vielä menee, mutta ei päinvastoin.

Oikeusministeriön kriminaalipoliittisen osaston erityisasiantuntija Juuso Oilinki sanoo, että tutkimusten valossa Suomelle tyypillinen korruptio ilmenee usein julkisen- ja yksityisentoiminnan "rajapinnassa". Erityisesti julkiset hankinnat ja paikallinen päätöksenteko ovat tunnistettuja riskialueita.
– Korruptio on vitsaus, joka on läsnä kaikissa yhteiskunnissa. Korruption vastaiseen työhön tulee siis panostaa myös Suomessa. Esteellisyystilanteiden ehkäisyyn ja julkisiin sidonnaisuusilmoituksiin tulisi panostaa entistä enemmän. Avoimuus on korruption torjunnan tärkein työkalu, ja sitä tulisi vaalia kaikissa tilanteissa ja konteksteissa.

Vaasan yliopiston julkisjohtamisen emeritusprofessori Ari Salmisen mukaan suomalaista korruptiota leimaavat hyvä veli -verkostot, suosinta ja monenlainen vaikutusvallan väärinkäyttö. Näiden kohdalla korruptio tuntuu jäävän piiloon ja sitä on vaikea näyttää toteen.
– Mikäli tavoitellaan yhteisen hyvän sijasta yksinomaan omaa etua, politiikan ja talouden valta-asemat johtavat väärinkäytöksiin. Hyvää hallintoa ja eettistä toimintakulttuuria vahvistetaan uudistamalla korruptionvastaista lainsäädäntöä ja viranomaisvalvontaa sekä lisäämällä samalla eettistä kehitystyötä ja koulutusta.

Varatuomari, kilpailuoikeuden asiantuntija Jukka Lehtonen Elinkeinoelämän keskusliitosta EK:sta sanoo, että toisinaan verovaroin tuetaan viranomaista lähellä olevia julkisia toimijoita niiden yksityisten kilpailijoiden haitaksi. Myös tämän voi hänen mielestään laskea korruptioksi.
– Yksiselitteistä ei ole, mitä korruptiolla tarkoitetaan. Onneksi Suomi on joka tapauksessa edelleen yksi maailman vähiten korruptoituneista maista. Suomessa korruptiota ilmenee silloin tällöin esimerkiksi julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa, joissa päätöksentekijää ei aina ohjaa veronmaksajien etu vaan omat intressit.

Lahjonnanvastaista työtä johtavan Transparency Suomen puheenjohtaja Jaakko Korhonen pitää tärkeänä, että julkisen talouden vuotokohdat saadaan esiin.
– Kansainvälisesti korruptiona käsitetään julkisen talouden vuotokohdat ja epätehokkuudet kaikissa muodoissaan – näitä meillä riittää. Suomen sana korruptio viittaa lahjontamuotoiseen korruptioon minkä Suomen laki tunnistaa. Julkiset hankinnat, julkisen omaisuuden käyttö, julkiset menot, yhtiöittämiset sekä sidonnaisuuksien avoimuus on semmoisia asioita joissa meillä on merkittäviä ongelmia vaikka ei juuri nähdä lahjontaa.
Korhonen huomauttaa, että Suomella on erityistilanne verrattuna moniin maihin, koska valtakunnan talous on riippuvainen julkisesta taloudesta.
– Hyvä hallinto on meille kriittinen menestystekijä, hän sanoo.
Mitä mieltä olet lahjonnasta? Onko sitä Suomessa ja jos on, miten se ilmenee? Miten korruptiota voitaisiin vähentää?

Miksi kunnanhallituksissa istuu urakkakilpailuun osallistuvia kuntapäättäjiä?

Korruptio ja hyväveli-toimintaa pikkukunnissa?
Ilpo Manninen
Kuntien päätöksenteossa suurena ongelmana ovat korruptio ja hyväveli -toiminta, etenkin pikkukunnissa joissa kaikki tuntevat toinen toisensa. Johtajat ja urakoitsijat ovat usein myös kerhokavereita tai muuten vaan kavereita. Suurimmat ongelmat ovat kunnissa suoritetut tarjous- ja urakkakilpailut. Kunnissa on paljon tie- ja maansiirto- ja julkisten rakennuksien piha ym.urakointia. Poliittista kenttää edustaa lähes aina yksi suuri poliittinen ryhmittymä joka käyttää poliittista valtaa surutta.

Kuinka luotettavaa on ettei urakkatarjoukset vuoda ennen aikojaan tarjousta jättäville urakoitsijoille? Miksi kunnan- ja kuntien tytäryhtiöidenhallituksissa  istuu urakkakilpailuun osallistuvia kuntapäättäjiä tai heidän sukulaisiaan? Eikö tämä mahdollista jo varhaisen tiedon saamista? Mahdollistaako tämä myös kyseiselle yrittäjälle kilpailuedun valmistautua urakkakilpailuun? Kokouspöydän ympärillä istuva saa suoraan tiedon  investoinnista tai pienemmästä työsuorituksesta. Työtehtävä voidaan myös laittaa pimennossa täytäntöön suoraan johtajan päätöksillä  muiden urakoitsijoiden asiasta mitään tietämättä. Urakoitsija voi myös vaikuttaa siihen, että yleensäkin jokin kohde otetaan investointiohjelmaan. Ja jopa itse voi esittää kohteen korjaamista tai rakentamista, ja myöhemmin osallistuu tarjouskilpailuun? Ei ole kuntalaisia kohtaan oikein, jos kunnanvaltuustossa tai -hallituksessa istutaan vain sen takia, että voidaan hyödyntää vain omia asioita tai bisneksiä? Täysin samaa toimintaa voidaan harjoittaa myös kuntien omistamissa tytäryhtiöissä, joissa voidaan hoitaa asioita todella pienellä porukalla osake-yhtiölakien suojissa.

Kunnissa on myös käytäntö, että tietty summa voidaan käyttää pienempiin urakoihin viranhaltijan tai toimitusjohtajan päätöksillä? Kuinka siinä tapauksessa valitaan työnsuorittaja? Toimitaanko tasapuolisesti yrittäjiä kohtaan? Valitaanko mukava kaveri hommiin?
Miksi tarjouksia saa jättää nykyään myös faksilla ja sähköpostilla? Onko systeemi aukoton?
Pitäisikö tarjoukset jättää pelkästään kirjallisena, ja tarjousten avaaminen kellonaikoineen vain määrätylle henkilölle? Tarjouksien kappalemääriä ei saisi myöskään ilmoittaa kenellekkään kesken kilpailutusten.
Hälytyskellojen pitäisi soida, jos hinta on laskettu muutaman satasen tai tonnin tarkkuudella useamman kerran  muita pienemmäksi? Tai tarjoukset on jätetty aina viimehetkillä. Hankinnat ovat julkisia asiakirjoja ja myöskin viranhaltijapäätökset.

"Perusesimerkki tarjousvaiheessa paikallinen monopoli-korruptioyritys haluaa urakan, joten se tarjoaa työtä halvalla. Kuntapäättäjäverkosto haluaa tukea paikallista työllistäjää ja mukavaa henkilöä ja hyväksyy urakan alhaisimman tarjouksen perusteella tai toteamalla sen kokonaisedulliseksi?
Urakoitsija puolestaan huomaa ”yhtäkkiä” ekstrakuluja ja hinta nousee urakkaa tehdessä loppupelissä muiden tarjousten tasolle ja joskus myös ylikin." Tätä hyväveli-käytäntöä on jo tehty kunnissa tiettävästi vuosikymmeniä?Toiminta onnistuu vieläpä paremmin jos kunnassa on hallitseva puolue ja tarjoava on samasta puolueesta tai kaveripiiristä? 
Juuso Oilinki

Yli puolet kuntapäättäjistä kohdannut toimivallan väärinkäyttöä, korruptiota tai muuta epäeettistä toimintaa

Tilintarkastaja Ernst & Youngin kyselyn mukaan valtaosa kuntien päättäjistä ei tiedä, miten pitää toimia jos havaitsee epäeettistä toimintaa.

Anni Lassila HS

Julkaistu: 24.3. 8:47

Suomalaisista kuntapäättäjistä 58 prosenttia on törmännyt korruptioon, lahjontaan tai suhteiden arveluttavaan hyödyntämiseen omassa organisaatiossaan.

Tilintarkastusyhtiö Ernst & Young (EY) selvitti kyselyllä suomalaisten kuntapäättäjien kokemuksia epäeettisestä toiminnasta.

Suoranaista korruptiota eli lahjontaa oli kohdannut vain kolme prosenttia vastaajista. Pääasiassa vastaajat olivat kohdanneet suhteiden hyväksikäyttöä ja toimivallan väärinkäyttöä.

Tällaista toimintaa kutsutaan usein rakenteelliseksi korruptioksi. Kyselyn vastaajat kertoivat esimerkkeinä muun muassa sidonnaisuuksien salaamisesta, epäselvistä tarjouskäsittelyistä ja tiettyjen yritysten suosimisesta hankinnoissa virkamiehiä painostamalla.

Suurissa kunnissa epäeettisen toiminnan kokemukset olivat yleisempiä kuin kunnissa keskimäärin.

Kysely ei anna kovin mairittelevaa kuvaa kuntien hallinnon valmiuksista torjua epäeettistä toimintaa.

Kyselyn tulosten mukaan päättäjillä ei ollut useinkaan tietoa, miten eettistä toimintaa pitäisi heidän organisaatiossaan edistää, eikä eettisiä toimintaohjeita ollut tai niistä ei tiedetty. Moni myös arveli, ettei organisaatiossa tiedostettu epäeettisen toiminnan aiheuttamaa uhkaa.

Neljä viidesosaa vastaajista ei ollut osallistunut minkäänlaiseen koulutukseen eettisistä toimintatavaoista. Vastaajista viidesosa oli kuitenkin kuntien tarkastuslautakuntien jäseniä, joiden pitäisi pystyä tunnistamaan arveluttavat toimintatavat kunnan toiminnassa.

Johtaja Markus Nylund EY:stä ihmettelee sitä, ettei kunnissa kyselyn mukaan juuri tarkasteta päättäjien sidonnaisuuksia.

”Eturistiriitojen tarkastaminen perustui pääasiassa henkilöiden omaan ilmoitukseen, luottamukseen. Esimerkiksi Ruotsissa sidonnaisuuksia tarkastetaan”, Nylund sanoi.

Kolme neljäsosaa vastaajista ei tiennyt, miten heidän tulisi toimia kun he havaitsevat epäeettistä toimintaa. Moni koki, ettei siihen puuttuminen edes kuulunut heille, vaikka 59 prosenttia vastaajista oli kunnan tai kaupunginhallituksen jäseniä.

EY:n mukaan vain harvassa kunnassa on käytössä virallinen ilmiantokanava, johon havainnoistaan voi anonyymisti ilmoittaa.

EY:n mukaan sote-uudistuksen myötä tapahtuva sosiaali- ja terveyspalvelujen yhtiöittäminen lisää tarvetta toiminnan eettisyyden valvonnalle kunnissa.

Kyselystä kävi ilmi, että myös päättäjät kantavat huolta siitä, että yhtiöittäminen luo lisää mahdollisuuksia vaikutusvallan taloudelliseen hyödyntämiseen ja suhteiden hyväksikäyttöön.

Nylundin mielestä kunnissa suhtaudutaan yllättävän lepsusti kunnan omistamien yhtiöiden valvontaan.

”Kuntapäättäjät tuntuvat ajattelevan, että kunnan kokonaankin omistamien yritysten asiat ovat yhtiöiden hallitusten vastuulla. Omistaja voisi kuitenkin halutessaan määritellä yhtiön toimintatavat ja hallinnon järjestämisen”, Nylund sanoo.

Hänen tiiminsä EY:ssä selvittelee tilauksesta yrityksissä tapahtuvia väärinkäytöstapauksia.

Kunnissa raha ja valta ovat lähekkäin

Suomessa kunnilla on muihin maihin verrattuna paljon rahaa ja valtaa käytössään. Siksi korruption vastainen työ kunnissa on erityisen tärkeää.

Pääkirjoitus 26.8.2016

Helsingin Sanomat

Kun kunta kaavoittaa, taloudelliset intressit ovat suuria. Helsingin Keski-Pasila on Suomen suurimpia rakennustyömaita.

Vantaan entisen kaupunginjohtajan Jukka Peltomäen (sd) tällä viikolla alkanut lahjusoikeudenkäynti on kolmella tavalla hyvä asia. Korkeiden virkamiesten oikeudenkäynnit ovat harvinaisia, mikä todennäköisesti kertoo hyvää Suomesta. Hyvä uutinen on sekin, että asia menee oikeuskäsittelyyn, jos kynnys siihen ylittyy. Kolmanneksi on hyvä muistaa, että oikeusvaltiossa on ennen tuomiota vain syyttömiä ihmisiä.
Nyt on kuitenkin hyvä hetki pohtia myös yleisellä tasolla, mitä kunnissa pitäisi tehdä, jotta Suomi säilyttäisi vastedeskin hyvät sijoituksensa kansainvälisissä korruptiovertailuissa.
Suomessa kuntien asema on ollut tähän asti huomattavasti vahvempi kuin useimmissa muissa eurooppalaisissa maissa. Kuntien tehtäväksi on annettu useimpien peruspalvelujen järjestäminen, joten kuntien kautta kulkee suuria rahavirtoja. Kunnat käyttävät myös kaavoitusvaltaa, johon liittyy merkittäviä taloudellisia intressejä. Lisäksi kunnat ovat vahvoja elinkeinopoliittisia toimijoita. Ne omistavat esimerkiksi energia- ja satamayhtiöitä, joihin julkisuuden valvova katse ei osu yhtä tarkasti kuin vaikkapa kunnanvaltuustojen toimintaan.
Korruption vastaista työtä tekevä Transparency International -järjestö teki neljä vuotta sitten korruptiokartoituksen, jossa arvioitiin kuntien tilannetta. Tuloksena oli havainto, että läpinäkyvyys kuntien ja kuntayhtymien julkisissa  hankinnoissa oli kaukana siitä, mitä sen olisi pitänyt olla.
Ongelma ei rajoitu pelkästään Suomeen. Euroopan unioni pyrkii tekemään julkisten hankintojen pelisäännöistä avoimia ja oikeudenmukaisia koko EU-alueella. Sääntelyn tiukkuutta arvostellaan usein, mutta kannattaa muistaa, mikä olisi helposti vaihtoehtona: hankinnat veronmaksajien rahoilla tehtäisiin päättäjien tuttavilta tai muuten vain sopiviksi katsotuilta tahoilta.
Toinen kartoituksen havainto oli, että luottamushenkilöiden ja virkamiesten kaksoisroolit tekevät tilaa korruptiolle. Toinen hattu päässä päättäjät käyttävät julkista valtaa kunnan tehtävissä, mutta hattua vaihdettuaan samat ihmiset saattavat olla jonkin yrityksen päätöksentekijöitä. Selvityksen tekoaikaan keskusteltiin paljon esimerkiksi osuuskauppojen päättäviin elimiin kuulumisesta ja siitä saatavista eduista. Aiempina vuosina monissa pienissä kunnissa tiedettiin valtuuston puoluejakauman ohella, miten valtuutetut jakautuivat eri pankkien leireihin.
Tuleva sote-uudistus muuttaa kuvaa jonkin verran. Sosiaali- ja terveysmenoihin liittyvät rahat – eli noin puolet kuntien nykyisistä budjeteista – kulkevat vastedes maakuntien kautta. Samalla on tarkoitus laajentaa valinnanvapautta eli käytännössä lisätä yritysten ja järjestöjen roolia palveluntuotannossa. Julkisen vallan, verorahojen ja yksittäisten yritysten intressien kosketuskohtia on tulevaisuudessa entistä enemmän.
Korruption ehkäiseminen ja kitkeminen vaatii aina paljon työtä ja kärsivällisyyttä. Valmistelun ja päätöksenteon läpinäkyvyys, kaksoisroolien karsiminen ja julkisten hankintojen tekeminen moitteettomasti ovat hyviä keinoja ehkäistä ongelmia.
Pykälien kiristäminen ja niiden tarkka noudattaminen on yksi keino edetä, mutta eettisten periaatteiden pitäisi vähentää riskejä jo ennen kuin lain rajaan mahdollisesti törmätään. Avainasemassa tässä ovat puolueet ja niiden paikallistoiminta. Mitä paremmin korruption kitkentä ymmärretään osaksi terveen yhteiskunnan rakentamista, sitä parempia ovat tulokset.

  
Käsittämätön tilanne Suomessa:"Päättäjät valvovat itse itseään ja päättävät, mitä kerrotaan poliisille"

Korruptio

Korruptio
Korruptiosta puhutaan, kun henkilö hankkii itselleen tai taustaryhmälleen etua tavalla, joka ei ole yleistä tarkastelua kestävä.
Kaikki korruptio ei ole rikollista, mutta se voi olla hyvän hallintatavan vastaista tai epäeettistä.
Lahjonta, kynnysrahat, valekilpailu, vaikutusvallan kauppa, salaliitot, yli- ja alihinnoittelu sekä lähipiirin suosiminen ovat korruptiota.

Korruptio perustellaan usein vanhoilla käytännöillä ja toimintakulttuureilla sekä liike-elämässä riskinotolla.

Harmaa talous on aina mukana isoissa suomalaisissa julkisissa rakennusprojekteissa, uskoo keskusrikospoliisin komisario Juuso Oilinki. Korruptio on suomalaisen yhteiskunnan vitsaus.

Korruptiotutkijat vaativat tilintarkastajille velvollisuutta ilmoittaa viranomaisille havaitsemansa rikosepäilyt sekä kunnille pakkoa selvittää julkisten hankintojen toteutunut hinta.
Transparency Suomi (TS) järjesti eilen Helsingissä korruptiota käsitelleen seminaarin, joka keskittyi julkisten hankintojen epäselvyyksiin. Suomessa on korruptiokomisario Oilingin mukaan vallalla järjestäytynyt korruptioverkosto, jota ei oikeastaan edes haluta purkaa.

Poliisin tietoon tulleet korruptiotapaukset ovat kuudessa vuodessa kaksinkertaistuneet.
Samaa mieltä on korruptiosta väitöskirjaa valmisteleva tutkija Pasi Laine, jonka mukaan Suomen korruption paljastuksiin ei yksinkertaisesti kiinnitetä riittävästi huomiota. ”Pilliinviheltäjät” eli epäasiallisen tapahtuman paljastajat eivät juuri saa suojaa, kun hyvät veljet muuttuvat pahaveliverkostoksi.
- Suomessa on irtisanottu virkamiehiä ja heidät on maksettu hiljaiseksi, Laine sanoi seminaarissa viitaten tutkimuksessaan haastattelemaan korruptiosta epäiltyyn henkilöön.
Laine ei paljasta tutkimiensa tapausten yksityiskohtia.

Laaja ongelma
Seminaarissa puhuneet korruptiotutkijat esittivät yksimielisesti hyväveliverkostojen hankkivan epäeettisin ja rikollisin keinoin hyötyä itselleen sekä lähipiirilleen junaillessaan julkisia hankintoja.
Ongelma on jääviyksiä ja epäasiallisia kytköksiä piilotteleva hallintorakenne. Lisäksi kaikki korruptio ei ole rikollista.
- Kunnat itse itseään valvoen päättävät, mitä [korruptiotapauksia] viedään poliisin tietoon, Oilinki sanoi.
- Tilintarkastusyhtiöt tekevät, mitä asiakas käskee, eikä tilintarkastajalla ole velvollisuutta ilmoittaa rikosepäilyistä poliisille.
Juuso Oilinki on puhunut aiemminkin suomalaisen korruption kuvasta. Uudelle Suomelle Oilinki kertoi iloitsevansa tulevasta kuntauudistuksesta, joka rikkoo kuntien hyväveliverkostot ainakin hetkellisesti.

Kukaan ei tiedä
Korruptiotutkijat osaavat tällä hetkellä tarjota vain arvioita ilmiön laajuudesta Suomessa. Julkiset hankinnat yksityiseltä tuottajalta olivat Suomessa vuonna 2010 arvoltaan noin 35 miljardia euroa. Tästä potista noin 12 miljardin hankinnat kilpailutettiin.
Siihen, kuinka suuria summia huonotapaisten hankintojen vuoksi käytetään, ei seminaarissa osattu suoraan vastata.
Poliisin tietojärjestelmästä löydettiin kaksi vuotta sitten noin 60 tapausta, jossa virkamiestä epäiltiin rikollisesta korruptiosta tai jostain sen muodosta. Kuusi vuotta sitten tapauksia oli noin 30.
Silloin, kun korruptiotapaus tulee poliisin tietoon, se menee hyvin usein syyttäjälle ja tuomioprosentti on korkea. Jutut ovat useimmiten hyvin valmisteltuja jo ilmoitusvaiheessa.
- Kynnys on suuri ja vain räikeimmät tapaukset ilmoitetaan, Oilinki kertoi näkemyksekseen.
- Lahjonta on vaikea selvitettävä. Juttujen vähyys vaikeuttaa oikeuskäytännön kehittymistä.
Pelkästään kilpailutuksista ei silti saada kokonaiskuvaa julkisiin hankintoihin liittyvästä korruptiosta. Hankinnat kun voidaan jo valmisteluvaiheessa pilkkoa riittävän pieniin osiin, että niitä ei tarvitse tuoda julkiseen kilpailuun.

Yli- ja alilaskutusta
Yleisin julkisiin hankintojen korruptiotyyppi on urakoiden tai ostopalveluiden yli- tai alihinnoittelu sekä tarjoaminen päättäjien lähipiirin yrityksille.
Perusesimerkin tarjousvaiheessa paikallinen korruptioyritys haluaa urakan, joten se tarjoaa työtä liian halvalla. Kuntapäättäjäverkosto haluaa tukea paikallista työllistäjää ja hyväksyy tarjouksen liian alhaisen hinnan perusteella. Urakoitsija puolestaan huomaa ”yhtäkkiä” ekstrakuluja ja hinta nousee muiden tarjousten tasolle.
- Ymmärrän paikallisten työllistäjien suosimisen, mutta se on ikävä kyllä laissa kielletty, Oilinki totesi.
Toinen perusesimerkki on laskuttaa prosentti kaksi ylimääräistä, joka siirretään suoraan tilaajalle. Kolmas tapa liittyy itse kilpailutukseen.
- Konsulttiyhtiö tekee työn, jonka voisi tehdä myös kunnan virkamies, Oilinki kuvaili seminaarissa.

”Jäävätkää itsenne”
Ratkaisu korruptioon ei kuitenkaan tule tutkijoiden mukaan lakeja muuttamalla, vaan kulttuuria reivaamalla kohti terveempää toimintaa.
Transparency Suomen puheenjohtaja Erkki Laukkanen vaati seminaarissa julkisiin hankintoihin velvollisuutta selvittää myös jälkikäteen, kuinka paljon hankinta todellisuudessa tuli maksamaan. Nyt velvollisuutta ei ole.
- Viranomaisten välinen julkisuus ei ole Suomessa ongelma, mutta se että tieto olisi kansalaisten nähtävillä… sille tielle ei haluta lähteä, Laukkanen sanoi.
Korruptiokomisario Oilinki lisää ratkaisulistalle myös vaatimuksen ilmoittaa jokaisen julkisen hankinnan yhteydessä päättäjien esteellisyyksistä. Velvollisuus esteellisyyksien ilmoittamisesta parantaisi kuntalaisten mahdollisuutta valvoa päättäjien toimintaa.
- Jääväysaste on Suomessa liian alhainen, tutkija Pasi Laine komppasi.
Juuso Oilingin aiemmat moitteet verottajan laiskuudesta paljastaa korruptiorikollisuutta ovat johtaneet yhteistoiminnan parantumiseen keskusrikospoliisin ja verohallinnon välillä.

Harmaa talous vie kunnilta satoja miljoonia Harmaan talouden vaikutuksesta kuntatalouteen ei ole selviä lukuja olemassa. Arvioiden mukaan joka tapauksessa puhutaan sadoista miljoonista. Mutta kunnat myös osallistuvat harmaaseen talouteen. Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikön johtaja Janne Marttinen esittää, että tieto yritysten velvoitteiden suorittamisesta olisi nykyistä paremmin saatavilla. Harmaan talouden vaikutukset näkyvät kuntataloudessa saamatta jääneinä verotuloina, kiteyttää Kuntaliiton veroasiantuntija Jukka Hakola. Käsitykset menetyksistä vaihtelevat niin kuin muutenkin käsitykset harmaan talouden mittakaavasta. Kuntaliitossa on seurattu erilaisia laskelmia harmaan talouden ja veronkierron vaikutuksesta kuntatalouteen, mutta kattavaa omaa arviota kuntataloudenmenetyksistä ei ole tehty. Myöskään valtiovarainministeriön kuntaosastolla asiaa ei ole tutkittu, sanoo finanssineuvos Markku Nissinen. Arvioissa merkittäviä eroja Yksi suurimmista arvioista harmaan talouden koosta Suomessa on EU:n laskelma, jonka mukaan Suomessa verotuloja jää saamatta harmaan talouden takia 13 miljardia euroa. Toisessa ääripäässä Turun yliopiston professori Matti Wiren on arvioinut harmaan talouden osuudeksi kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta, jolloin puhutaan viiden miljardin kokoluokasta. – Tarkemmin Suomen tilannetta on tarkasteltu esimerkiksi 2010  tehdyssä tutkimuksessa, jossa verottamatta jääneiden tulojen määräksi arvioitiin 12,7 miljardia euroa ja niiden perusteella kertymättä jääviksi veroiksi ja muiksi maksuiksi karkeasti 4-5 miljardia euroa, kertoo Hakola. – Me emme ole siis tehneet omia arvioita kuntatalouden menetyksistä. Kuntien osuus satoja miljoonia Hakolan mukaan vuoden 2010 tutkimuksessa mainitusta 4−5 miljardin arviosta noin kaksi miljardia koostuu arvonlisäverosta, joka on valtion veroa. – Eli ilman sitä menetykset olisivat verotuloista 2,5−3,5 miljardia euroa. Osa näistäkin on veroja joissa veronsaajana on ainoastaan valtio. – Karkeasti voitaneen arvioida, että kuntien menetykset ovat vähintäänkin satoja miljoonia mutta mitään virallista arviota meillä ei asiasta ole. En siis uskalla sanoa, että puhuttaisiin miljardeista, Hakola sanoo. – Verotulojen kertymisen lisäksi erityisesti kuntataloutta koskee harmaa talous julkisten hankintojen osalta. Saamatta jääneiden verotulojen lisäksi harmaa talous edesauttaa epätervettä kilpailua ja ajaa siten rehellisesti toimivia yrityksiä vaikeuksiin, sanoo Kuntaliiton Hakola. Ongelmia saattaa ilmetä myös jälkikäteen esimerkiksi rakennushankkeiden takuukorjausasioissa, jos yritys on konkurssissa tai yrittäjiä ei muutoin saada vastuuseen. Harmaata taloutta tutkittu Helsingissä Helsinki on yksi suurimmista julkisten hankintojen ostajista. Helsingin kaupungin ulkopuolisten palvelujen ostojen määrä oli vuoden 2013 tilinpäätöksessä 1,6 miljardia euroa. Harmaan talouden osuutta Helsingin hankinnoissa ovat tutkineet sekä kaupungin oma tarkastusvirasto että verohallinnon harmaantalouden selvitysyksikkö. Molemmat ovat löytäneet selvitettävää. Helsingin 2013 tekemän oman selvityksen mukaan keskimäärin kymmenen prosenttia yrityksistä, joilta palveluja on ostettu, joutuu verohallinnon tarkemman selvittelyn kohteeksi harmaan talouden epäilyn tai muun verovelvollisuuden selvittämiseen liittyvän syyn perusteella. Helsingin kaupungin tarkastusviraston laskelmien mukaan Helsinki menettää verotuloja noin 50–60 miljoonaa euroa vuodessa harmaan talouden takia. Helsingin osuus kaikkien kuntien rakennusurakoista sekä tavara- ja palveluostoista on kymmenen prosentin luokkaa, minkä mukaan koko maan kuntasektorin menetykset voisivat olla jopa noin 500−600 miljoonaa. Verovelkoja ja liiketoimintakieltoja Verohallinto tutki runsaat 4700 yritystä, joihin Helsinki oli asiakassuhteessa. Kohdejoukon yrityksistä 518 eli 11 prosenttia oli verovelkaisia. Verovelan kokonaismäärä oli yli 70 miljoonaa euroa. Yli 5 000 euroa verovelkaa oli 395 yrityksellä, joista 315 oli ilman maksusuunnitelmaa Verohallinnon kanssa. Yli 5 000 euroa verovelkaisilla yrityksillä oli 99,7 prosenttia koko kohdejoukon verovelasta. Yritysten organisaatioissa toimivilla henkilöillä oli henkilökohtaista verovelkaa 20 miljoonaa euroa ja avointa ulosottovelkaa 67,9 miljoonaa euroa. Voimassa oleva liiketoimintakielto oli 21 organisaatiohenkilöllä. Näistä viiden henkilön vastuuasema näytti jatkuvan liiketoimintakiellosta huolimatta ja tietoa vastuusuhteen päättymisestä ei ollut kirjattu kaupparekisteriin. Moni istuu kahdella jakkaralla Verohallituksen selvityksessä 4 700 yrityksestä löytyi 1 566 henkilöä, jotka ovat saaneet vuonna 2013 palkkaa päätoimesta Helsingin kaupungilta ja tutkituilta yrityksiltä, joihin Helsinki on ollut asiakassuhteessa. Osa sai palkkaa useammastakin tällaisesta yrityksestä. Esimerkiksi henkilöitä, jotka ovat saaneet Helsingin kaupungilta palkkaa 30–50 tuhatta euroa ja samaan aikaan yritykseltä 10–30 tuhatta euroa on ollut vuonna 2013 yhteensä 14. Tarkastelussa huomioitiin vain yritykset, jotka ovat myyneet Helsingin kaupungille palveluja ja jotka eivät ole Helsingin omistamia tytäryhtiöitä. Hankintalaki vaikuttaa Vireillä olevassa hankintalain uudistuksessa kunnille ja ylipäätään julkisen sektorin toimijoille on ehdotettu tiedonsaantioikeutta sellaisiin viranomaistietoihin, joilla voidaan selvittää mahdollisen palveluntarjoajan tausta eli vero- ja muiden velvoitteiden hoitaminen. Työ- ja elinkeinoministeriön vanhempi hallitussihteeri Markus Ukkola vahvistaa, että asia on ollut esillä lakivalmistelussa. Se, tuleeko se lakiin, ei ole vielä julkinen tieto. Lakiesitys on tarkoitus saada eduskunnalle vielä ennen kesälomakautta. Verohallinto haluaisi tietoja julki Harmaan talouden yksikössä halutaan mennä vielä pitemmälle. Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikkö on tehnyt hallituksen digitalisaatiohankkeeseen ehdotuksen uudesta julkisesta palvelusta, josta kuka tahansa palvelujen tilaaja pääsisi katsomaan, onko palvelua tarjoava yritys suorittanut julkiset velvoitteensa, kertoo yksikön johtaja Janne Marttinen. – Tämä edellyttäisi lakimuutosta eli velvoitteiden hoitoa koskevien tietojen säätämistä julkiseksi tiedoksi. Palvelun myötä tarjoajayritysten hallinnollinen taakka keventyisi, kun tilaajavastuulain velvoitteidenhoitoa koskevat tiedot olisi tarkistettavissa julkisesta palvelusta ja yritystoimintaan liittyvä läpinäkyvyys lisääntyisi. Palvelun perimmäinen tarkoitus olisi ohjata kysyntää velvoitteensa hoitaville yrityksille. – Valitettavasti ehdotus ei kuitenkaan ole vielä menestynyt. Ministeriöistä on vaikea löytää henkilöä, joka osaisi kommentoida ehdotuksen kohtaloa. Kuntalehti