Viimeisin Viitasaaren kaupungin tekemä rahoituspäätös 200 000 €:n de minimis-tuesta K-S Valokuituverkoille kumottiin KHO:ssa 7.7.2021.Tämä rahoitusasia päätettiin kaupunginhallituksessa ensin pykälänä eriävän mielipiteen kera ja seuraavassa kokouksessa valittajien oikaisuvaatimuksen hylkäyksen kautta. Hallitus ei noteerannut oikaisuvaatimukseen oikeastaan lainkaan. Oikaisuvaatimuksen hylkääminen näin heppoisin keinoin viittaa suoraan tahallisuuteen. Joten oli ainoa tapa tässäkin tapauksessa viedä asia hallinto-oikeuksien ratkaistavaksi. Tässä on oiva esimerkki kuntien hallinnosta ja tietämyksestä. Tässäkin oltaisiin säästytty monelta harmilta, jos oikaisuvaatimus olisi tarkasti tutkittu ja se olisi hyväksytty. Tämän jutun viimeisenä on Hannu Luotolan kirjoitus korruptiosta kunnissa. Tämäkin Viitasaaren juttu liittyy nimenomaan siihen, ettei viranomaiset kunnissa viitsi tarkistaa päätöksiensä lainmukaisuuksia. Jotenkin päätöksiä esittelevien virkamiesten ylimielisyys kuntien luottamusmiesten tietämykseen päätöksien teossa paistaa tänä päivänä hyvin voimakkaasti. Tälle asialle tulisi tehdä jotakin.Yksi keino olisi, että esittelijälle annettaisiin ensimmäisestä virheellisestä esittelystä varoitus ja seuraavasta potkut ilman minkäänlaisia johtajasopimuksen korvauksia.
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
Hallinto-oikeuden päätös 15.11.2019 ja Viitasaaren kaupunginhallituk-
sen päätökset 9.4.2018 (§ 86) ja 23.4.2018 (§ 103) kumotaan.
Viitasaaren kaupunki velvoitetaan korvaamaan muutoksenhakijoiden oi-
keudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa 250 eurolla.
Ote KHO:n päätöksestä:
Perustelut
Valtiontuki
1. Sovellettavat oikeusohjeet
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107 artiklan
1 kohdan mukaan, jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion
myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki,
joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai
tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jä-
senvaltioiden väliseen kauppaan.
SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaan komissiolle on annettava tieto tuen
myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että
7 (15) se voi esittää huomautuksensa.
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan
soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 18.12.2013 annetussa komis-
sion asetuksessa (EU) N:o 1407/2013 säädetään edellytyksistä, joiden
täyttyessä tukitoimenpidettä on pidettävä vähämerkityksisenä tukena eli
niin kutsuttuna de minimis -tukena. Asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mu-
kaan tukitoimenpiteiden ei katsota täyttävän kaikkia perussopimuksen
107 artiklan 1 kohdan perusteita eikä niihin sen vuoksi sovelleta perus-
sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvollisuutta, jos
ne täyttävät mainitussa asetuksessa vahvistetut edellytykset.
Kaupunginhallituksen päätöstä tehtäessä ei näin ollen ole noudatettu ko-
mission asetuksessa N:o 1407/2013 säädettyjä edellytyksiä, joiden täyt-
tyessä SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvollisuutta ei ole.
Tuen myöntämisestä ei ole myöskään tehty ilmoitusta komissiolle.
Näin ollen kaupunginhallituksen päätös on syntynyt kuntalain 135 §:n
2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla virheellisessä järjestyksessä.
Näillä perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeu-
dessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden ja
kaupunginhallituksen päätökset on kumottava.
Kunnianhimoinen laajakaistahanke vei osan Suomesta kriisin partaalle: ”Tätä ei voi millään tavalla kertoa onnistuneeksi tarinaksi”, sanoo entinen ministeri Mauri Pekkarinen.
Laajakaistarakentamiseen on mennyt julkista tukea jo 90 miljoonaa euroa. Tulevina vuosina rahaa aiotaan käyttää taas kymmeniä miljoonia.
Keski-Suomen Valokuituverkkojen tietoliikenneasentaja Mikko Turunen on huoltokäynnillä Toivakan konesalissa. Viestintä- ja liikenneministeriön valokuituverkkohanke kaatui kuntien niskaan. Kuva: Petteri Kivimäki
25.6.2021
Tuettu laajakaistaliittymien rakentaminen on Suomessa taitekohdassa.
Yli kymmenen vuotta sitten aloitetun laajakaistatukiohjelman kunnianhimoisena tavoitteena oli, että tukimiljoonilla saadaan nopeat ja kiinteät internetyhteydet ympäri maan vuoteen 2015 mennessä.
Tavoite ei toteutunut. Sen sijaan seurauksena oli pikkukuntien talousvaikeuksia ja rikosepäilyjä.
Tulevina vuosina laajakaistarakentamiseen aiotaan kanavoida jälleen tukea yli 70 miljoonaa euroa. Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitusohjelman mukaan Suomi on sitoutunut EU:n tavoitteeseen, jonka mukaan nopea laajakaista on jokaisen ulottuvilla vuoteen 2025 mennessä.
Laajakaista kaikille. Se oli pääministeri Matti Vanhasen (kesk) toisen hallituksen aloittaman tukiohjelman nimi.
Tavoitteena oli, että lähes jokaisella suomalaisella kotitaloudella ja yrityksellä olisi enintään kahden kilometrin päässä 100 megabitin verkkoyhteys vuoteen 2015 mennessä.
Kyse oli aluepolitiikasta: haluttiin tukea laajakaistayhteyksiä alueilla, joille niitä ei rakenneta markkinaehtoisesti.
Laajakaistahankkeita rahoitettiin valtion, EU:n, kuntien, kaupallisten toimijoiden ja kiinteistöjen omistajien kesken. Arvioitiin, että tukiohjelma toisi laajakaistan piiriin 130 000 uutta kotitaloutta ja yritystä.
Laajakaista kaikille -hankkeen nimeksi vaihdettiin Nopea laajakaista.
Vuonna 2010 EU:n tavoite oli, että vuoteen 2020 mennessä puolet eurooppalaisista kotitalouksista olisi 100 megabitin laajakaistan piirissä.
Suomen tavoite osoittautui liian kunnianhimoiseksi. Matkan varrella Laajakaista kaikille -hankkeen nimeksi vaihdettiin Nopea laajakaista.
Yksi ongelma oli, että suuret kaupalliset toimijat eivät kiinnostuneet valokuitukaapelin kaivamisesta peräkylille. Ne keskittyivät mobiililaitteiden 3g- ja 4g-verkkoihin.
Kunnat ryhtyivät perustamaan hankkeita varten yrityksiä ja osuuskuntia. Kallis valokuiturakentaminen ei ollut monille kannattavaa.
Valtiontalouden tarkastusviraston vuosi sitten julkaisemassa jälkiseurantaraportissa todetaan, että useiden kuntien talous on heikentynyt, kun ne ovat osallistuneet hankkeisiin suuremmalla taloudellisella panostuksella kuin lain mukaan oli tarkoitus.
Yksi surullisimmista tapauksista löytyy Keski-Suomesta. Kymmenen kunnan yhteisomistuksessa oleva yhtiö Keski-Suomen Verkkoholding joutui viime vuonna velkasaneeraukseen.
Yrityksen omistavat Konnevesi, Kannonkoski, Toivakka, Kyyjärvi, Karstula, Multia, Luhanka, Pihtipudas, Kivijärvi ja Petäjävesi.
Yhtiön noin 30 miljoonan euron lainat lankesivat omistajakuntien maksettavaksi. Yhtiön on määrä maksaa kunnille velkoja viisi miljoonaa euroa seuraavien 18 vuoden aikana.
Esimerkiksi Kyyjärven kriisikunnassa 2,3 miljoonan euron takausvastuun uskottiin olevan kunnan itsenäisyyden kannalta viimeinen naula arkkuun. Kunta välttää kuitenkin pakkoliitoksen ainakin toistaiseksi.
Operatiivista toimintaa pyörittää holdingyhtiön omistama yhtiö Keski-Suomen Valokuituverkot. Sen toimitusjohtaja Janne Paunonen sanoo, että tilanne on nyt rauhoittunut.
”Emoyhtiö on tervehdytetty siinä mielessä, että nyt velka suhteessa liiketoiminnan kokoon on oikealla tasolla.”
”Rakennetaan kallis navetta, mutta ei ole varaa ostaa lehmiä.”
Ennen Keski-Suomen Valokuituverkkoja alueella rakensi laajakaistoja julkisen tuen voimin eteläpohjalainen osuuskunta Kuuskaista. Kun se ajautui rahoitusvaikeuksiin, kunnat päättivät perustaa yhteisomisteisen yhtiön jatkamaan hankkeita.
Kuuskaistalta ostettiin jo valmiit sekä keskeneräiset valokuituverkot. Odotuksena oli, että valtiolta saadaan tukea vajaat viisi miljoonaa euroa.
Rahoitus törmäsi valtiontukisääntöihin: silloinen Viestintävirasto arvioi, että kuntien tekemät takauspäätökset eivät ole markkinaehtoisia.
Katse käännettiin omistajakuntiin, jotka saivat kokoon noin kolme miljoonaa euroa. Kuntiin rakennettiin runkoverkkoja, mutta liittymiä ei pystytty liittämään verkkoihin.
”Rakennetaan kallis navetta, mutta ei ole varaa ostaa lehmiä”, Paunonen vertaa.
”Meiltä jäi 1900 tilausta toimittamatta sen takia, että rahoituspohja hävisi alta.”
Keski-Suomessa laajakaistan rakentamiseen liittyy myös rikosepäily. Kesäkuussa keskusrikospoliisi sai valmiiksi esitutkinnan, jonka kohteena on ollut kunnan johtohenkilön toiminta.
Henkilö toimi esittelijänä kunnan tekemissä tukipäätöksissä. Rikosepäilyssä on kyse siitä, oliko hankkeeseen liittyvät riskit arvioitu.
Keskusrikospoliisi ei ole yksilöinyt, minkä kunnan johtohenkilöä sen esitutkinta on koskenut. Epäiltynä rikosnimikkeenä on virkavelvollisuuden rikkominen, mikä viittaa tahalliseen tekoon.
Keskustan keskisuomalainen konkaripoliitikko, europarlamentaarikko Mauri Pekkarinen oli elinkeinoministeri, kun tukiohjelma käynnistettiin.
”Tätä ei voi millään tavalla kertoa onnistuneeksi tarinaksi”, Pekkarinen sanoo nyt.
Hänen mukaansa hyvää tarkoittanut hanke lähti väärille urille heti alussa, kun suuria teleyrityksiä ei saatu toteuttamaan hankkeita.
Laajakaistahanke kuuluu liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle. Pekkarisen mukaan valtion olisi pitänyt patistaa yhtiöitä lähtemään mukaan. Yksi tapa olisi voinut olla kilpailuttaa hankealueita esimerkiksi maakunnan kokoisina alueina. Tällöin yritykset olisivat joutuneet tekemään tarjouksen, johon sisältyvät sekä kaupallisesti kannattavat alueet että julkista tukea tarvitsevat alueet.
”Tässä olisi ehkä käynyt niin, että kovin pienet toimijat eivät olisi päässeet alun alkaenkaan mukaan. Mutta kovin pienten ja kovin heikoin eväin liikkeellä olevien ei ehkä olisi tarvinnutkaan päästä.”
Keskustan Mauri Pekkarinen on harmissaan, että laajakaistarakentamisesta on koitunut talousvaikeuksia hänen kotimaakunnassaan Keski-Suomessa. Kuva: Jukka Gröndahl / HS
Talousvaikeuksiin ajautuneita kuntia olisi pitänyt tukea, Pekkarinen sanoo. EU:n valtiontukisäännöt olisivat joustaneet tarvittaessa.
”Tämä olisi ollut helppoa ajaa läpi Brysselissä, uskon näin.”
Tukea Nopea laajakaista -hankkeen piirissä myönnettiin vuoteen 2019 asti. Tukien maksaminen jatkuu vielä ensi vuodelle.
Liikenne- ja viestintäviraston (Traficom) mukaan tukiohjelmassa on parhaillaan 140 valmistunutta hanketta. Rakennettuja kilometrejä valmiissa hankkeissa on 22 500. Valmiiksi rakennettuja liittymiä on 39 000, joista 32 000 on käytössä.
Julkista tukea valmiille hankkeille on maksettu yhteensä 90 miljoonaa euroa, josta valtiontuen osuus on 46 miljoonaa euroa.
Lisäksi ely-keskukset ovat maksaneet EU:n maaseudun kehittämisrahaa 18 miljoonaa euroa ja kunnat omaa lakisääteistä maksuosuuttaan yhteensä 26 miljoonaa euroa.
Yhteen valmiiseen verkkokilometriin on siis kulunut noin 4 000 euroa. Käytössä olevan liittymän hinnaksi tulee noin 2 800 euroa.
Kaikkiaan valtio myönsi tukiohjelman yhteydessä rahaa 76 miljoonaa euroa.
Traficomin viestintämarkkina-asiantuntija Essi Hytti arvioi, että jos vielä keskeneräiset hankkeet toteutuvat suunnitelmien mukaisesti, toteutuu myös alkuperäinen tavoite: 130 000 uutta kotitaloutta ja yritystä nopean laajakaistayhteyden piirissä.
Se olisi kuitenkin vuosia myöhässä.
Tämän vuoden alussa tuli voimaan uusi laajakaistatukilaki. Merkittävä muutos on se, että nyt valokuidun lisäksi voidaan tukea 5g-teknologiaan perustuvaa kiinteää langatonta yhteyttä. Tukea voi saada myös vapaa-ajan asuntoihin.
Tukiehdoista on poistettu symmetrisyysvaatimus, eli valokuidun lisäksi voidaan tukea mobiiliteknologiaa.
Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliiton Ficomin toimitusjohtaja Elina Ussa pitää uudistusta hyvänä. Ficom edustaa valtakunnallisia ja paikallisia teleyrityksiä.
”Annetaan teknologioille mahdollisuus kilpailla keskenään”, Ussa sanoo.
Valtion rahaa uuteen ohjelmaan on varattu viisi miljoonaa euroa. Lisäksi EU:n elpymisrahastosta halutaan suunnata laajakaistoihin rahaa 50 miljoonaa euroa, ja Maaseuturahastosta elpymisrahaa tulisi vielä 16 miljoonaa euroa.
Kun päätös elpymisrahoista lopulta saadaan, 50 miljoonaa euroa jaettaisiin kansallisen tukiohjelman kautta. Tällöin tukiehtoihin tulisi todennäköisesti jälleen EU:n asetuksen vuoksi symmetrisyysvaatimus, joten käytännössä varat suuntautuisivat valokuituun.
Hallitusohjelman mukaan kaikilla kotitalouksilla tulisi olla mahdollisuus käyttää vähintään 100 megabitin yhteyksiä vuonna 2025.
Uuden tukiohjelman yhteydessä toistaiseksi vain Satakunnan sekä Pohjois- ja Etelä-Savon maakuntaliitot ovat käynnistäneet hakumenettelyn laajakaistatukien saamiseksi.
Keski-Suomen Valokuituverkkojen Paunonen ei usko, että ainakaan Keski-Suomessa olisi kiinnostusta tukiohjelmaan.
”Minulla on vähän sellainen tuntuma, että täällä ei kukaan uskalla lähteä siihen. Sen verran on tullut takkiin.”
Maaseuturahaston kautta tuleviin 16 miljoonaan euroon sen sijaan on kiinnostusta, sillä saamisen ehtona ei ole kunnan maksuosuutta.
Hallitusohjelman mukaan kaikilla kotitalouksilla tulisi olla mahdollisuus käyttää vähintään 100 megabitin yhteyksiä vuonna 2025.
Viime vuoden lopussa Suomen kotitalouksissa oli 100 megabitin kiinteä laajakaistayhteys 65 prosentissa, langaton 4g-yhteys 93 prosentissa ja 5g-yhteys 66,5 prosentissa.
Liikenne- ja viestintäministeriö sekä suuret teleyritykset tekivät viime vuonna sitoumuksen, jonka mukaan osapuolet vauhdittavat huippunopeiden laajakaistayhteyksien rakentamista.
Ficomin Ussan mukaan viestintäverkkojen kehitys on nyt niin nopeaa, että tavoite saavutetaan.
”Kaikki syy on uskoa, että kehityksen vauhti jatkuu.”
Traficomin Hytti on arviossaan varovaisempi.
”Haastavaa se on, kun otetaan huomioon, miten hajallaan maaseudulla asutaan.”
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008020747.html
Pääkirjoitus & mielipide 5:05 Keskisuomalainen 8.7.2021
Mielipide: Onko tutkintaviranomaisilla kykyä selvittää korruptiota?
Hannu Luotola
Keskisuomalaiskuntien laajakaistan rikostutkinta valmistuu (KSML 16.6.). Miksi vain yhden kunnan johtohenkilöä epäillään virkarikoksesta, kun mukana on kymmenen kuntaa?
Keskusrikospoliisin mukaan esitutkinta oli haastava. Tässä ei ihmeellistä ole, koska tutkinta aloitettiin kovin myöhään.
Laajakaista-asiassa on toimittu vastuuttomasti vuodesta 2010 alkaen, ja vuodesta 2011 hankkeen toteutusta on kritisoitu. Asiasta on tehty ainakin kaksi tutkintapyyntöä poliisille, turhaan.
Asiaperusteisia arvostelijoita on pyritty monin tavoin halveksimaan ja käytetty monia salaamisen, harhauttamisen ja kunnallispoliittisen kikkailun menetelmiä. Valtionhallinnon valmistelijoita on pyritty kytkemään hankkeen tukemiseen kyseenalaisin menetelmin jopa lainmuutosten valmistelussa.
Kunnille on langennut maksettavaksi 30 miljoonan euron takausvastuut kokonaiskustannusten ollessa 50–60 miljoonaa euroa.
Jutussa haastateltiin entistä kunnanjohtaja Teppo Sirniötä, joka toimi hankkeen aktiivisena puuhamiehenä. Sirniö kertoi, että hanketta ohjasi valtiovallan ja EU:n lainsäädäntö. Velvoittavan lainsäädännön hän lausuu oikein, mutta jättää kertomatta, että kummankin lainsäädäntöä pyrittiin kiertämään.
Kysymys on kunnissa rehottavasta rakenteellisesta korruptiosta.
Tässä ei menestytty, mitä kertovat lainvoimaiset parisenkymmentä oikeudenpäätöstä ja Traficomin kielteiset tukipäätökset. Valtiontalouden tarkastusvirasto on kritisoinut ankarasti menettelyä ja edellyttänyt väärin perustein saatuja tukia perittäväksi takaisin.
Laki 1186/22.12.2009 antoi perustan haja-asutusalueen laajakaistarakentamiselle. Se esti tuen saannin, jos hankkeeseen oli aiemmin myönnetty tukea. Näin kävi Pohjoisen Keski-Suomen Verkkopalvelut Oy:n valokuituverkon (1999–2007) hyödyntämiselle.
Niinpä rakentamiseen valjastettiin vuonna 2011 Verkko-osuuskunta Kuuskaista, joka ei tehtävään kyennyt tiedossa olleen (!) puuttuvan omarahoitusosuutensa vuoksi. Osuuskunnan saneerausohjelma vahvistettiin joulukuussa 2017.
”Maakuntaan päätettiin valtiovallan, kuntien ja viranomaisten yhteistyöllä perustaa yhtiömuotoinen toimintamalli,” Sirniö kertoi. Yhteistyö tarkoitti holdingyhtiötä, jolla olisi kierretty EU:n tukisäännöksiä. Vuonna 2014 perustettu kuntien omistama Keski-Suomen Verkkoholding Oy/Keski-Suomen Valokuituverkot Oy on nyt yrityssaneerauksessa. Valtiovallalla Sirniö tarkoittanee kahta silloista keskisuomalaista kansanedustajaa?
Lisäksi Verkko-osuuskunta Kuuskaistan kanssa kehnoja sopimuksia tehneet Uuraisten Valokuituverkot Oy ja Kuhmoisten Laajakaista Oy ovat taloudellisissa vaikeuksissa.
Kysymys on laajakaistakorruptiosta ja siitä, että hyvää tarkoittava hanke käännettiin itseään vastaan. Kysymys on myös kunnissa rehottavasta rakenteellisesta korruptiosta, missä tarkoitus pyhittää keinot (lakeja ei noudateta).
Kysymys on lisäksi oikeusjärjestelmän kaksijakoisuudesta, jossa hallintotuomioin mahdollistetaan kuntien lainvastaisen toiminnan jatkuminen.
Miksi tutkintaviranomaisten toiminta ei useinkaan johda kuntien viranhaltijoiden tai luottamushenkilöiden rikosoikeudelliseen käsittelyyn tuomioista puhumattakaan?
Perustellusti voidaan kysyä, onko tutkintaviranomaisilla riittävä ammattitaito ja halu selvittää poliittista korruptiota.
Suomen maine maailman vähiten korruptoituneena maata on kärsinyt viime aikoina (Korruptio on EU:ssa useimpien huoli, KSML 16.6.). Laajakaistahanke pilaa osaltaan tätä mainetta.
Kuntien päättäjille kysymyksessä on ollut vaikeasti hahmotettava kokonaisuus lainsäädännöllisine, oikeudellisine, kilpailullisine ja taloudellisine vaikutuksineen. Mahdotonta se ei ole ollut, sillä päätöksenteossa on ollut asiaperusteisia eriäviä mielipiteitä, joita ei kuitenkaan ole otettu huomioon. Tarvitaanko Suomeen myös poliitikkojen tekemisiin erikoistunut tutkintaviranomainen?
Hannu Luotola
Saarijärvi
