Käräjäoikeus tuomitsi Helsingin rakennusviraston lahjusvyyhden päätekijät ehdolliseen vankeuteen – tunnustukset lievensivät tuomioita selvästi
Käräjäoikeus antoi ensimmäiset tuomionsa Helsingin rakennusvirastoa vuosia piinanneesta lahjusringistä.
Benjamin Suomela / HS, Antti Hämäläinen ja Leif Rosas
Helsingin käräjäoikeus on tuominnut
törkeistä petoksista viisi henkilöä ehdollisiin vankeusrangaistuksiin
Helsingin rakennushankkeisiin vuosina 2004–2012 liittyneistä rikoksista,
selviää HS:n hankkimista tiedoista.
Tuomittujen joukossa ovat huijausvyyhdin päätekijät. Tuomiot annettiin syyskuun puolivälissä.
Helsingin mukaan kaupungilta on huijattu rakennushankkeiden yhteydessä rahaa yhteensä reilun 540 000 euron edestä. Tämän lisäksi myös useat rakennusyhtiöt, kuten YIT ja Fira sanovat kokeneensa tuntuvia taloudellisia tappioita huijausten yhteydessä. Helsingin kaupunki ja rakennusyhtiöt vaativat tuomituilta tuntuvia korvauksia.
Esimerkiksi rakennusyhtiö YIT vaatii kolmea tuomittua maksamaan heidän noin 250 000 euron oikeudenkäyntikulunsa. Korvauksiin palataan erillisen vahingonkorvauksia koskevan oikeuskäsittelyn yhteydessä.
Tuomituille teoille yhteistä on, että niihin on liittynyt Helsingin rakennusviraston asiantuntijaorganisaation HKR-rakennuttajan projektinjohtajana toiminut, nyt 64-vuotias mies. Mies tuomittiin vuodeksi ja seitsemäksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen sekä 70 tunniksi yhdyskuntapalveluun. Se on tuomioista ankarin.
Jokaista rangaistusta lievensi oleellisesti se, että tuomitut henkilöt tunnustivat syytteessä kuvatut teot. Esimerkiksi projektinjohtaja olisi voitu ilman tunnustusta tuomita oikeuden näkemyksen mukaan kahden ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen.
”Tunnustaja todetaan syylliseksi syytteessä todettuun tekoon, mutta tunnustaminen vaikuttaa rangaistuksen mittaamiseen. Hän saa siis tunnustamisesta huomattavan edun”, sanoi kihlakunnansyyttäjä Katri Lyytikäinen HS:lle.
Tuomion mukaan tuomitut ovat huijanneet
itselleen sekä kaupungin että rakennusyhtiöiden rahaa. Ketju on alkanut
siitä, kun aliurakoitsijat ovat laskuttaneet pääurakoitsijalta kokonaan
tai osittain perusteettomista töistä. Aliurakoitsijat ovat saaneet
huijatun perusteettoman hyödyn esimerkiksi käteisenä rahana.
Järjestelyn onnistuminen on vaatinut, että pääurakoitsijoilla työskennelleet vastaavat mestarit, työpäälliköt ja työmaainsinöörit ovat tarkastaneet ja hyväksyneet perusteettomiksi tietämiään aliurakointilaskuja. Laskut ovat näin päätyneet pääurakoitsijayhtiön maksettavaksi.
”Perusteettomat aliurakoitsijoille tehdyt tai myöhemmin tehtävät suoritukset ovat näiden henkilöiden toimesta sisällytetty ainakin osittain HKR-rakennuttajalle annettuihin lisä- ja muutostyötarjouksiin”, käräjäoikeuden tuomiossa sanotaan.
”Tarjousten laatijat ovat vielä lisänneet tarjouksiin rakennusliikkeen hyväksi lasketun yleiskulun, joka on ollut 5–12 prosenttia tarjotusta lisä- tai muutostyöstä. Edelleen tarjouksille yleiskuluineen on laskettu arvonlisävero.”
HKR:n projektinjohtaja on tämän jälkeen huolehtinut siitä, että perusteettomat tarjoukset ovat hänen esittelystään hyväksytty HKR-rakennuttajassa.
Tarjousten hyväksyminen kuuluu HKR-rakennuttajassa projektinjohtajan esimiehenä toimivalle toimistopäälliköille. Poliisin esitutkinnassa pohdittiin, onko HKR-rakennuttajan toimistopäällikkökin syyllistynyt tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.
Kihlakunnansyyttäjä Lyytikäinen päätti kuitenkin syksyllä 2015, ettei toimistopäällikköä vastaan nosteta syytettä. Hänen mielestään projektinjohtaja on erehdyttänyt häntä sekä muita toimistopäälliköitä lisä- ja muutostöiden tarjousten hyväksymisessä. Lue HS:n uutinen aiheesta täältä.
Käräjäoikeuden tuomion mukaan projektinjohtajan toiminnan moitittavuutta korostaa rikoksen tekeminen huomattavan pitkällä ajalla, vastuullisen aseman hyväksikäyttö sekä menettelystä aiheutuneen taloudellisen vahingon huomattavan suuri määrä.
Tuomioista toisiksi ankarin määrättiin YIT:llä ja Firalla työpäällikkönä työskennelleelle 50-vuotiaalle miehelle. Hänet tuomittiin vuoden ja neljän kuukauden ehdolliseen rangaistukseen sekä 50 tunniksi yhdyskuntapalveluun. Ilman tunnustusta hänelle oltaisiin voitu oikeuden mukaan tuomita kahden vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistus.
Tämän lisäksi käräjäoikeus tuomitsi muun muassa YIT:llä vastaavana työnjohtajana työskennelleen 45-vuotiaan miehen vuoden ja yhden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, Firalla vastaavana työnjohtajana työskennelleen 63-vuotiaan miehen kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä Firassa työmaainsinöörinä työskennelleen 45-vuotiaan naisen neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Kihlakunnansyyttäjä Lyytikäinen sanoo, että tapauksessa on tällä haavaa 12 epäiltyä. Heistä pääosa on nyt tunnustanut tekonsa.
Nyt annetut tuomiot eivät ole vielä lainvoimaisia ja niihin voi hakea muutosta valittamalla hovioikeuteen tai tekemällä ennakkopäätösvalituksen korkeimpaan oikeuteen.
Tuomittujen joukossa ovat huijausvyyhdin päätekijät. Tuomiot annettiin syyskuun puolivälissä.
Helsingin mukaan kaupungilta on huijattu rakennushankkeiden yhteydessä rahaa yhteensä reilun 540 000 euron edestä. Tämän lisäksi myös useat rakennusyhtiöt, kuten YIT ja Fira sanovat kokeneensa tuntuvia taloudellisia tappioita huijausten yhteydessä. Helsingin kaupunki ja rakennusyhtiöt vaativat tuomituilta tuntuvia korvauksia.
Esimerkiksi rakennusyhtiö YIT vaatii kolmea tuomittua maksamaan heidän noin 250 000 euron oikeudenkäyntikulunsa. Korvauksiin palataan erillisen vahingonkorvauksia koskevan oikeuskäsittelyn yhteydessä.
Tuomituille teoille yhteistä on, että niihin on liittynyt Helsingin rakennusviraston asiantuntijaorganisaation HKR-rakennuttajan projektinjohtajana toiminut, nyt 64-vuotias mies. Mies tuomittiin vuodeksi ja seitsemäksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen sekä 70 tunniksi yhdyskuntapalveluun. Se on tuomioista ankarin.
Jokaista rangaistusta lievensi oleellisesti se, että tuomitut henkilöt tunnustivat syytteessä kuvatut teot. Esimerkiksi projektinjohtaja olisi voitu ilman tunnustusta tuomita oikeuden näkemyksen mukaan kahden ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen.
”Tunnustaja todetaan syylliseksi syytteessä todettuun tekoon, mutta tunnustaminen vaikuttaa rangaistuksen mittaamiseen. Hän saa siis tunnustamisesta huomattavan edun”, sanoi kihlakunnansyyttäjä Katri Lyytikäinen HS:lle.
Artikkeliin liittyvät
-
- Epäilty: YIT tiesi lahjonnasta 10.7.2014
- YIT: Emme sallineet rikosta 10.7.2014
Järjestelyn onnistuminen on vaatinut, että pääurakoitsijoilla työskennelleet vastaavat mestarit, työpäälliköt ja työmaainsinöörit ovat tarkastaneet ja hyväksyneet perusteettomiksi tietämiään aliurakointilaskuja. Laskut ovat näin päätyneet pääurakoitsijayhtiön maksettavaksi.
”Perusteettomat aliurakoitsijoille tehdyt tai myöhemmin tehtävät suoritukset ovat näiden henkilöiden toimesta sisällytetty ainakin osittain HKR-rakennuttajalle annettuihin lisä- ja muutostyötarjouksiin”, käräjäoikeuden tuomiossa sanotaan.
”Tarjousten laatijat ovat vielä lisänneet tarjouksiin rakennusliikkeen hyväksi lasketun yleiskulun, joka on ollut 5–12 prosenttia tarjotusta lisä- tai muutostyöstä. Edelleen tarjouksille yleiskuluineen on laskettu arvonlisävero.”
HKR:n projektinjohtaja on tämän jälkeen huolehtinut siitä, että perusteettomat tarjoukset ovat hänen esittelystään hyväksytty HKR-rakennuttajassa.
Tarjousten hyväksyminen kuuluu HKR-rakennuttajassa projektinjohtajan esimiehenä toimivalle toimistopäälliköille. Poliisin esitutkinnassa pohdittiin, onko HKR-rakennuttajan toimistopäällikkökin syyllistynyt tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.
Kihlakunnansyyttäjä Lyytikäinen päätti kuitenkin syksyllä 2015, ettei toimistopäällikköä vastaan nosteta syytettä. Hänen mielestään projektinjohtaja on erehdyttänyt häntä sekä muita toimistopäälliköitä lisä- ja muutostöiden tarjousten hyväksymisessä. Lue HS:n uutinen aiheesta täältä.
Käräjäoikeuden tuomion mukaan projektinjohtajan toiminnan moitittavuutta korostaa rikoksen tekeminen huomattavan pitkällä ajalla, vastuullisen aseman hyväksikäyttö sekä menettelystä aiheutuneen taloudellisen vahingon huomattavan suuri määrä.
Tuomioista toisiksi ankarin määrättiin YIT:llä ja Firalla työpäällikkönä työskennelleelle 50-vuotiaalle miehelle. Hänet tuomittiin vuoden ja neljän kuukauden ehdolliseen rangaistukseen sekä 50 tunniksi yhdyskuntapalveluun. Ilman tunnustusta hänelle oltaisiin voitu oikeuden mukaan tuomita kahden vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistus.
Tämän lisäksi käräjäoikeus tuomitsi muun muassa YIT:llä vastaavana työnjohtajana työskennelleen 45-vuotiaan miehen vuoden ja yhden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, Firalla vastaavana työnjohtajana työskennelleen 63-vuotiaan miehen kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä Firassa työmaainsinöörinä työskennelleen 45-vuotiaan naisen neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Kihlakunnansyyttäjä Lyytikäinen sanoo, että tapauksessa on tällä haavaa 12 epäiltyä. Heistä pääosa on nyt tunnustanut tekonsa.
Nyt annetut tuomiot eivät ole vielä lainvoimaisia ja niihin voi hakea muutosta valittamalla hovioikeuteen tai tekemällä ennakkopäätösvalituksen korkeimpaan oikeuteen.
Historiallista Peltomäen korruptiovyyhtiä aletaan puida oikeudessa – näin raha liikkui syyttäjän mukaan Vantaan rakennushankkeissa
Suomen rikoshistoriassa harvinaisen suuri talousrikosoikeudenkäynti alkaa keskiviikkona Helsingin käräjäoikeudessa. Vyyhdin ytimessä on Vantaan entinen kaupunginjohtaja ja maankäytön apulaiskaupunginjohtaja Jukka Peltomäki (sd).
Tapauksessa on kyse siitä, millaisia etuja liikkui niiden vaikuttajien välillä, jotka päättivät, miten Vantaata rakennetaan.
Keskusrikospoliisi (krp) alkoi tutkia Peltomäen rahakytkyjä vantaalaiseen arkkitehtitoimistoon Forma-Futuraan ja sen omistajaan, rakennusarkkitehti Leila Tuomiseen kesällä 2011 sen jälkeen, kun HS oli paljastanut Peltomäen asuvan edullisesti Myyrmäessä Forma-Futuran omistamassa asunnossa.
Tapauksen tutkinta kesti krp:ssä yli kaksi vuotta. Syytteet luettiin lopulta kesällä 2015.
Krp:n tutkinta laajeni vakaviin epäilyihin lahjonnasta HOK-Elannossa ja muussa yritystoiminnassa. Tässä haarassa on kyse lahjusepäilyistä, josta keskiviikkona alkavassa oikeudenkäynnissä on epäiltyinä Tuominen ja HOK-Elannon entinen kiinteistöjohtaja Jari Leivo.
Kolmas haara on Vantaalla erityisen vahvassa asemassa olleen vuokra-asuntorakennuttaja VVO:n entiseen johtajaan ja vantaalaiseen kuntapoliitikkoon Tapio Päiviseen (sd) liittyvä lahjusepäily.
Kaikki rikoksista epäillyt ovat kiistäneet syyllistyneensä rikoksiin.
HS kokosi yhteen kolmen tutkintahaaran ydinasiat.
1. Vantaan Jukka Peltomäki
Syytteet: Jukka Peltomäkeä epäillään törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Hänen epäillään saaneen Leila Tuomiselta etuja noin 200 000 euron arvosta. Peltomäki, hänen vaimonsa ja kaksi poikaansa ovat asuneet Tuomisen tai Forma-Futuran asunnoissa.
Tuomista epäillään tässä haarassa törkeästä lahjuksen antamisesta.
Tästä on kyse: Peltomäen ja Tuomisen ystävyys ulottuu 1980-luvulle. Forma-Futura sai paljon suunnittelutöitä Vantaalla. Peltomäen epäillään edistäneen niitä ja käsitelleen kaavaprojekteja, joista hänen olisi kytköksen takia pitänyt jäävätä itsensä. Epäillyt rikokset ovat tapahtuneet vuosina 2006–2011.
Leila Tuominen myös siirsi syyttäjän mukaan vuosina 2007–2009 Peltomäen tilille yhteensä 80 000 euroa. Rahat käytettiin kesämökin rakentamiseen sekä veneen ja nelipyörän hankintaan.
2. HOK-Elannon Jari Leivo
Syytteet: Leila Tuomista syytetään tässä haarassa törkeästä kirjanpitorikoksesta ja lahjomisesta elinkeinotoiminnassa. Tuomisen epäillään lahjoneen HOK-Elannon entistä kiinteistöjohtajaa Jari Leivoa.
Tästä on kyse: Epäilyt Tuomisen laajoista lahjuksista myös yritysmaailmassa paljastuivat Vantaan Peltomäen tapausta tutkittaessa. Tapaukset nivoutuvat yhteen Tuomisen ja Forma-Futuran kautta.
Epäily liittyy Vantaan kaavoitukseen. Leivolle annettujen etujen arvo olisi yhteensä noin 112 000 euroa. Tapaus on tätä oikeudenkäyntiä laajempi, ja sen käsittelyä jatketaan myöhemmin erikseen.
Laajassa vyyhdissä entistä kiinteistöjohtajaa epäillään yhteensä noin miljoonan euron lahjusten vastaanottamisesta. Epäillyt rikokset ovat vuosilta 2005–2012.
Peltomäkeä ei epäillä rikoksesta tässä haarassa.
3. VVO:n Tapio Päivinen
Syytteet: Tapio Päivistä epäillään törkeästä lahjuksen ottamisesta ja lahjuksen ottamisesta elinkeinotoiminnassa. Leila Tuomista epäillään tässä haarassa törkeästä lahjuksen antamisesta, lahjomisesta elinkeinotoiminnassa ja rekisterimerkintärikoksesta.
Tästä on kyse: Päivisellä oli vuosikymmeniä kaksoisrooli VVO:n johtajana ja Vantaan johtavana kaupunkisuunnittelupoliitikkona. Hän oli myös kaupungin omistaman Vantaan Moottorirata Oy:n toimitusjohtaja.
Forma-Futuran epäillään rahoittaneen moottoriratahanketta antamalla sille noin 35 000 euroa mainostukea. Forma-Futura myös suunnitteli VVO:lle kiistanalaisia kaavamuutoksia. Päivinen osallistui kokouksiin, joissa kaavoja hyväksyttiin. VVO:lle luovutettiin vuosina 2003–2012 seitsemän kertaa enemmän tontteja kuin seuraavaksi suurimmalle yhtiölle. Tuominen myös osti VVO:lta asunnon, johon muutti yksi Peltomäen pojista.
Epäillyt rikokset ovat vuosilta 2007–2011.
Vantaan vyyhti on paraatiesimerkki korruptiosta
Vantaalaisen arkkitehtitoimiston Forma-Futuran ympärille kietoutuva lahjusvyyhti on ennen kokemattoman laaja suomalaisessa oikeushistoriassa.Kaksi virkarikoksiin erikoistunutta rikosoikeuden professoria, Matti Tolvanen ja Pekka Viljanen, pitää moneen suuntaan laajenevaa tapausta paraatiesimerkkinä rakenteellisesta korruptiosta. Sitä vastaan Suomessa ei ole kunnollisia vastakeinoja, Tolvanen sanoo.
Ennen Vantaan entisen kaupunginjohtajan Jukka Peltomäen (sd) lahjusepäilyjä on yleisesti haluttu ajatella, ettei Suomessa ole laajamittaista lahjontaa.
Tolvasen mukaan kyse on siitä, ettei sitä ole varsinkaan kunnissa havaittu järjestelmällisesti.
Kuntakorruptiossa on kyse siitä, että yritysten ja virkamiesten tai kuntapoliitikkojen edut kietoutuvat yhteen. Asiasta tietävillä ei yleensä ole halua puuttua etujen jakamiseen, koska siitä hyötyy jokainen osapuoli.
Vantaalla oli myös tapana, että kaupunki vaati rakennusliikkeitä palkkaamaan kaavasuunnittelijaksi arkkitehtitoimiston, ja alalla Peltomäen tiivis yhteys Forma-Futuraan oli tiedossa.
”Kansainvälinen rakenteellinen korruptio on usein juuri tämänkaltaista ja liittyy varsinkin rakennushankkeisiin”, Tolvanen sanoo.
Nyt alkava oikeudenkäynti voi Viljasen mukaan ”puhkaista ison kuplan”. Erityisesti pienissä kunnissa suuren yrityksen nousu määräävään asemaan on hänen mukaansa tavanomaista.
Suomessa voisi Tolvasen mukaan ottaa mallia vaikka Saksasta, jossa rakennusalan väärinkäytöksiä varten on luotu paljastusjärjestelmä. Siinä suuri merkitys on ulkopuolisella tilintarkastuksella ja läpinäkyvyydellä.
”Tyypillinen riskin paikka on asioiden ulkoistaminen. Silloin julkisuus häviää. Jos Suomessa siirretään nyt aiotusti kuntien toimintoja yhtiöihin, korruption riski kasvaa”, Tolvanen sanoo.
Yrityksissä säännöt ovat erilaiset kuin virkavastuulla toimittaessa, ja siksi lahjonta olisi vielä vaikeammin todistettavissa.
Uutena keinona sekä kuntien että yritysten työntekijöiden asemaa ilmiantajina tulisi Viljasen mielestä parantaa. Laissa pitäisi hänen mukaansa turvata se, ettei ilmiantaminen johda potkuihin. Peltomäen tapauksessa syytteitä ei nostettu muille virkamiehille. Viljasen mukaan kyse voi olla siitä, ettei alainen nyt ole velvollinen ilmiantamaan esimiestään.
Korruptio muuttaa muotoaan!
Korruption rakenne on Suomessa muuttumassa. Tiedon merkitys korruptiorikoksissa on kasvussa ja rahan merkitys vähenemässä.
Poliisiammattikorkeakoulun tällä viikolla julkistamassa tutkimuksessa poliisin tietoon tulleesta korruptiorikollisuudesta yhdeksi keskeiseksi lahjontatavaksi on noussut salassa pidettävän tiedon käyttö erilaisissa taloudellisissa hankkeissa ja etuuksien haalimisessa.
Yrityssalaisuuden tai virkavelvollisuuden rikkominen ja luottamusaseman väärinkäyttö ovat korruptiorikosten uusi suunta Suomessa.
Perinteinen rahavarojen väärinkäyttö on tutkimuksen mukaan edelleen yleisin korruption muoto Suomessa, mutta tietoon liittyvät tapaukset ovat kasvussa.
Neljä vuotta sitten tehdyssä vastaavassa tutkimuksessa tiedon osuus hyödynnettävänä etuutena oli vähäisempi. Nyt se on runsas kolmannes kaikista tapauksista.
Yritykset ja julkinen sektori ovat siirtäneet toimintojaan tietoverkkoihin 2000-luvulla. Poliisiammattikorkeakoulun tutkijoiden Suvi-Tuuli Mansikkamäen ja Vesa Muttilaisen tekemässä tutkimuksessa vuosien 2011–2014 korruptiorikollisuudesta huomautetaan, että kehityksen seurauksena mahdollisuudet rikoksentekoon ovat kasvaneet. Monilla on pääsy arvokkaisiin tietoihin, joita voi käyttää taloudellisesti hyväksi.
Usein tapaus on kehittynyt niin, että yrityksen korkeassa asemassa oleva henkilö on käyttänyt luottamuksellista tietoa omaksi hyödykseen. Erääksi korruptiotyypiksi on tutkimuksen mukaan noussut myös salassa pidettävän virkatiedon paljastaminen, vaikkapa henkilörekisteririkokset.
Molempien yhteenlaskettu osuus on 37 prosenttia tutkitusta korruptiorikollisuudesta eli varsin korkea. Epäilyjä on paljon enemmän, mutta tapausten epäselvyyden vuoksi näytön hankkiminen on vaikeaa eikä syytekynnys ylity.
Yhteiskunnan pitää tarttua uudenlaisen lahjontamuodon tuomiin uhkiin. Heti alkuun syyteharkinnan kynnystä on tietokorruptioepäilyissä voitava madaltaa.
Lisäksi tietojärjestelmissä tulee ottaa huomioon teknisen tietoturvan ohella myös, kuka saa mitäkin tietoa käyttöönsä. Tiedon hallinta on vastuutettava selkeäksi.
Tutkimus osoittaa, että silmiä ei kannata ummistaa, vaikka Suomi on ollut vuodesta toiseen kunniakkaasti kärkisijoilla, kun on listattu maailman vähiten korruptoituneita maita.
Lahjontaa tutkivan Transparency International -järjestön tutkimukset korruption alhaisuudesta ovat kiistämättömiä ja niistä on syytä iloita, mutta ne mittaavat ainoastaan julkisen sektorin korruptiota. Mittaukset antavat liian puhtoisen kuvan suomalaisesta korruptiosta.
Paljon jää varjoon, sillä lukuun ei oteta esimerkiksi hyvä veli -verkostoja tai lahjontaa yritystoiminnassa. Rikosepäilyt painottuvat nykyisin entistä enemmän yritysten välisiin ja sisäisiin tapauksiin. Lahjontaa esiintyy yhä runsaammin myös säätiöissä, yhdistyksissä ja asuntoyhtiöissä.
Suurimpia ongelmia ovat kuntien tarjous- ja urakkakilpailut!
Kuntien päätöksenteossa suurena ongelmana ovat korruptio ja hyvä veli -toiminta, etenkin pikkukunnissa, joissa kaikki tuntevat toinen toisensa. Suurimmat ongelmat ovat kunnissa suoritetut tarjous- ja urakkakilpailut. Poliittista kenttää edustaa lähes aina yksi suuri poliittinen ryhmittymä, joka käyttää poliittista valtaa surutta.Yhdyn täysin Lahden kaupungin tarkastuslautakunnan puheenjohtajan Erkki Niemisen ja Ylen alla oleviin juttuihin.
Kuntalehdessä Lahden kaupungin tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Erkki Nieminen kertoo tarkastuslautakunnan antaneen kaupungille eettiset ohjeet korruption torjuntaan. Eettiset ohjeet korruption torjuntaan tulisi laatia kaikissa kunnissa - jopa ohjeiden pitäisi tulla pakollisiksi. Näitä Erkki Niemisiä ei taida muista kunnista löytyä? Kunnissa on tarkastuslautakuntia ja sisäisiä tarkastajia, joilla ei ole loppujen lopuksi yhtään mitään virkaa. Nämä edellä mainitut populat koostuvat lähes poikkeuksetta samasta kaveriporukasta. Näitä porukoita ohjailevat puolueet, jotka sanelevat mihinkä asiaan saa puutua ja mihinkä taas ei missään nimessä saa ottaa kantaa? Ilpo
Suomi ei ole säätänyt vaikutusvallan väärinkäyttöä rikokseksi, vaikka
Euroopan neuvoston korruption vastainen elin Greco on kehottanut Suomea
siihen jo vuosia sitten.
Nyt vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisoimisesta on Ylen tietojen mukaan hallituspuolueiden välillä periaatteellinen sopu.
Oikeusministeri Jari Lindströmillä (ps.) on Ylen tietojen mukaan halua viedä lain valmistelua eteenpäin.
Tyypillisesti vaikutusvallan väärinkäytössä on kolme osapuolta: henkilö, joka haluaa vaikuttaa päätökseen, vaikutusvaltainen välimies ja päättäjä.
Vaikutusvaltainen välimies saa palkkion tai muuta etua, kun hän ajaa toimeksiantajansa etua pyrkimällä vaikuttamaan päättäjään. Esimerkiksi rakennusyrittäjä voi käyttää apunaan jonkin puolueen työntekijää, kun haluaa saada aikaan mieleisensä kaavapäätöksen.
Vaikutusvaltainen henkilö voi myös kaupata omaa vaikutusvaltaansa: "Minulla on vaikutusvaltaa, voin vaikuttaa ministerin päätökseen."
Todennäköisesti rikokseksi säädettäisiin niin vaikutusvallan osto kuin sen myyntikin. Jo niiden yritys voisi tulla rangaistavaksi.
Uusi rikoslain pykälä koskisi sellaisia tapauksia, joihin nykyisillä pykälillä ei pystytä puuttumaan.
– Kyllä meidän täytyy näitä aukkopaikkoja täyttää, Helsingin yliopiston rikosoikeuden emeritusprofessori Raimo Lahti toteaa.
Suomi luetaan maihin, joissa on vähiten lahjontaa. Korruptio on täällä hienovaraisempaa ja piilee usein sosiaalisissa verkostoissa. Siksi uudelle pykälälle nähdään tarvetta.
– Se selventäisi käsitettä korruptiosta, koska tällä hetkellä lainsäädännössä tunnetaan vain lahjoma ja virkavelvollisuuden laiminlyönti, virka-aseman väärinkäyttö, korruption vastaisen Transparency International Suomi -järjestön puheenjohtaja Jarmo Mielonen arvioi.
Muun muassa keskusrikospoliisi on kaivannut uutta pykälää. Se helpottaisi krp:n mukaan kansainväliseen kaupankäyntiin liittyvän korruption selvittämistä ja tuomiolle saamista. Lahjonnassa käytetään apuna välimiehiä, joiden tarkoitus on hämärtää, mistä on kyse ja kuka on lopullinen edunsaaja.
Myös rikosoikeuden emeritusprofessori Raimo Lahti pitää rajat ylittävää rikollisuutta tärkeänä syynä uuden pykälän säätämiseksi.
– Näen suurimman tarpeen näissä rajat ylittävissä tapauksissa. Jos Suomen rikoslainsäädäntö ei ole tältä osin linjassa yleisen kansainvälisen suuntauksen kanssa, oikeudenkäyntejä tullaan siirtämään niihin maihin, joissa rangaistavuus ulottuu myös vaikutusvallan väärinkäytön tai kaupittelun tapauksiin.
Eduskunta antoi vuonna 2010 ponnen, joka edellytti, että vaikutusvallan väärinkäytöstä valmistellaan kiireesti lakiehdotus.
Viime keväänä oikeusministeriön työryhmä päätyi siihen, että vaikutusvallan väärinkäyttöä ei ole tarpeen kriminalisoida.
Uutta lakipykälää on vastustettu erityisesti siksi, että sen kirjoittaminen riittävän tarkaksi on koettu hyvin vaikeaksi. Se ei liene silti ylivoimaista, sillä muun muassa Ruotsissa ja Norjassa vaikutusvallan väärinkäyttö on kriminalisoitu.
Uuden pykälän vastustajat ovat katsoneet, että se voisi vaarantaa ammattimaisen vaikuttamisen, lobbauksen.
Asiallisen ja epäasiallisen vaikuttamisen välillä on kuitenkin selvä pesäero. Vaikutusvallan väärinkäyttöön kuuluu olennaisesti salassa toiminen ja maksaminen, kun ammattimainen lobbari toimii avoimin kortein.
Uuden pykälän kirjoittamisessa on tehtävä myös tarkkaa rajanvetoa sananvapauden ja poliittisen vaikuttamisen kaltaisten perusoikeuksien kanssa.
– On varmasti mahdollista muotoilla täsmällisyyden vaatimuksen täyttävä säännös. Asiahan menee joka tapauksessa perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi, Helsingin yliopiston rikosoikeuden emeritusprofessori Raimo Lahti arvioi.
Nyt vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisoimisesta on Ylen tietojen mukaan hallituspuolueiden välillä periaatteellinen sopu.
Oikeusministeri Jari Lindströmillä (ps.) on Ylen tietojen mukaan halua viedä lain valmistelua eteenpäin.
Ministerin avustaja myymässä vaikutusvaltaansa
Mahdollisen uuden lakipykälän sisältö ei ole vielä selvillä. Hallituspuolueiden keskusteluissa on ollut esillä esimerkkejä, joihin uutta pykälää kaivataan. Ministerin tai kansanedustajan avustajalle voidaan tarjota palkkiota tai etua, jotta hän vaikuttaisi esimiehensä päätökseen. Myös puolueen työntekijää voidaan käyttää samanlaisena apurina.Tyypillisesti vaikutusvallan väärinkäytössä on kolme osapuolta: henkilö, joka haluaa vaikuttaa päätökseen, vaikutusvaltainen välimies ja päättäjä.
Vaikutusvaltainen välimies saa palkkion tai muuta etua, kun hän ajaa toimeksiantajansa etua pyrkimällä vaikuttamaan päättäjään. Esimerkiksi rakennusyrittäjä voi käyttää apunaan jonkin puolueen työntekijää, kun haluaa saada aikaan mieleisensä kaavapäätöksen.
Vaikutusvaltainen henkilö voi myös kaupata omaa vaikutusvaltaansa: "Minulla on vaikutusvaltaa, voin vaikuttaa ministerin päätökseen."
Todennäköisesti rikokseksi säädettäisiin niin vaikutusvallan osto kuin sen myyntikin. Jo niiden yritys voisi tulla rangaistavaksi.
Suomalainen korruptio piilee hyvä veli -verkostoissa
Vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisoinnilla halutaan puuttua taustakorruptioon, salaiseen ja epäasialliseen kabinettivaikuttamiseen. Se ei ole suoraa lahjontaa, jossa lahjusta tarjotaan virkamiehelle tai poliitikolle. Se ei ole myöskään ammattimaista vaikuttamista, lobbausta, jossa pelataan avoimin kortein.Uusi rikoslain pykälä koskisi sellaisia tapauksia, joihin nykyisillä pykälillä ei pystytä puuttumaan.
– Kyllä meidän täytyy näitä aukkopaikkoja täyttää, Helsingin yliopiston rikosoikeuden emeritusprofessori Raimo Lahti toteaa.
Suomi luetaan maihin, joissa on vähiten lahjontaa. Korruptio on täällä hienovaraisempaa ja piilee usein sosiaalisissa verkostoissa. Siksi uudelle pykälälle nähdään tarvetta.
– Se selventäisi käsitettä korruptiosta, koska tällä hetkellä lainsäädännössä tunnetaan vain lahjoma ja virkavelvollisuuden laiminlyönti, virka-aseman väärinkäyttö, korruption vastaisen Transparency International Suomi -järjestön puheenjohtaja Jarmo Mielonen arvioi.
Kansainvälisen kaupan korruptio tuomiolle
Uutta korruptiopykälää on pidetty tarpeettomana muun muassa siksi, että nykyiset lahjus- ja virkarikossäännökset katsotaan riittäviksi. Niissä on nähty kuitenkin myös porsaanreikiä.Muun muassa keskusrikospoliisi on kaivannut uutta pykälää. Se helpottaisi krp:n mukaan kansainväliseen kaupankäyntiin liittyvän korruption selvittämistä ja tuomiolle saamista. Lahjonnassa käytetään apuna välimiehiä, joiden tarkoitus on hämärtää, mistä on kyse ja kuka on lopullinen edunsaaja.
Myös rikosoikeuden emeritusprofessori Raimo Lahti pitää rajat ylittävää rikollisuutta tärkeänä syynä uuden pykälän säätämiseksi.
– Näen suurimman tarpeen näissä rajat ylittävissä tapauksissa. Jos Suomen rikoslainsäädäntö ei ole tältä osin linjassa yleisen kansainvälisen suuntauksen kanssa, oikeudenkäyntejä tullaan siirtämään niihin maihin, joissa rangaistavuus ulottuu myös vaikutusvallan väärinkäytön tai kaupittelun tapauksiin.
Suomi hangoitellut korruptiopykälää vastaan
Suomi hyväksyi lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen vuonna 2002, mutta teki siihen vaikutusvallan väärinkäyttöä koskevan varauman. Se on säilytetty, vaikka pykälän säätäminen on ollut Suomessa useasti esillä.Eduskunta antoi vuonna 2010 ponnen, joka edellytti, että vaikutusvallan väärinkäytöstä valmistellaan kiireesti lakiehdotus.
Viime keväänä oikeusministeriön työryhmä päätyi siihen, että vaikutusvallan väärinkäyttöä ei ole tarpeen kriminalisoida.
Uutta lakipykälää on vastustettu erityisesti siksi, että sen kirjoittaminen riittävän tarkaksi on koettu hyvin vaikeaksi. Se ei liene silti ylivoimaista, sillä muun muassa Ruotsissa ja Norjassa vaikutusvallan väärinkäyttö on kriminalisoitu.
Uuden pykälän vastustajat ovat katsoneet, että se voisi vaarantaa ammattimaisen vaikuttamisen, lobbauksen.
Asiallisen ja epäasiallisen vaikuttamisen välillä on kuitenkin selvä pesäero. Vaikutusvallan väärinkäyttöön kuuluu olennaisesti salassa toiminen ja maksaminen, kun ammattimainen lobbari toimii avoimin kortein.
Uuden pykälän kirjoittamisessa on tehtävä myös tarkkaa rajanvetoa sananvapauden ja poliittisen vaikuttamisen kaltaisten perusoikeuksien kanssa.
– On varmasti mahdollista muotoilla täsmällisyyden vaatimuksen täyttävä säännös. Asiahan menee joka tapauksessa perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi, Helsingin yliopiston rikosoikeuden emeritusprofessori Raimo Lahti arvioi.
- Tuomas Hyytinen Yle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti