Puheenaihe: Onko Suomessa korruptiota?
Lauantaikäräjät-raati ottaa kantaa korruptioon eli lahjontaan.
Lauantain lehdessä Kalevan kokoama Lauantaikäräjät-raati ottaa kantaa korruptioon eli lahjontaan.
Valtakunnan syyttäjä Matti Nissisen epäillään osallistuneen esteellisenä syyttäjälaitoksen hankintoihin Nissisen veljen yritykseltä. HOK-Elannon kiinteistöjohtajaa puolestaan syytetään noin 800 000 euron lahjuksista rakennusalan yrityksiltä.
Suomi on vähiten korruptoituneiden maiden kärjessä, mutta jääkö arveluttava eduntavoittelu piiloon? Onko valta Suomessa lahjomatonta? Miten moraalitonta vaikuttamista estettäisiin?
Ratkaisu äänin 5-0 kyllä on korruptiota Suomessa.
Poliisimestari Kari Myllyniemen mielestä korruptiota on paljon vähemmän kuin muualla. Hänen mukaansa Suomessa ei valtaa saa lahjomalla, vaikka poikkeuksia on.
– Uskomme Suomen olevan yleisurheilussa sijalla 43 ja jalkapallossa
sijalla 85. Miksi on niin vaikea uskoa tutkittua tietoa, että
korruptiossa olemme kolmen parhaan joukossa?
Kari Myllyniemi toimi vs. syyttäjänä 1970- ja 80-luvulla. Nykyään hän on Oulun kaupungin tarkastuslautakunnan jäsen. Myllyniemen mielestä valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen kohdalla ei saisi olla edes epäilystä virkavirheestä.
– Turhan usein syytetään ”kaiken varalta”, niistä pitää tulla myös tuomio. Media on aika hyvä vahti, kunhan pysyy kohtuudessa ja totuudessa.
Kari Myllyniemi muistuttaa, että yhteydenpitoa eri tahojen välillä pitää olla yhteiskunnassa.
– Mutta silloin päättäjien pitää muistaa, että lämmin olut ja kylmä leipä vielä menee, mutta ei päinvastoin.
Oikeusministeriön kriminaalipoliittisen osaston erityisasiantuntija Juuso Oilinki sanoo, että tutkimusten valossa Suomelle tyypillinen korruptio ilmenee usein julkisen- ja yksityisentoiminnan "rajapinnassa". Erityisesti julkiset hankinnat ja paikallinen päätöksenteko ovat tunnistettuja riskialueita.
– Korruptio on vitsaus, joka on läsnä kaikissa yhteiskunnissa. Korruption vastaiseen työhön tulee siis panostaa myös Suomessa. Esteellisyystilanteiden ehkäisyyn ja julkisiin sidonnaisuusilmoituksiin tulisi panostaa entistä enemmän. Avoimuus on korruption torjunnan tärkein työkalu, ja sitä tulisi vaalia kaikissa tilanteissa ja konteksteissa.
Vaasan yliopiston julkisjohtamisen emeritusprofessori Ari Salmisen mukaan suomalaista korruptiota leimaavat hyvä veli -verkostot, suosinta ja monenlainen vaikutusvallan väärinkäyttö. Näiden kohdalla korruptio tuntuu jäävän piiloon ja sitä on vaikea näyttää toteen.
– Mikäli tavoitellaan yhteisen hyvän sijasta yksinomaan omaa etua, politiikan ja talouden valta-asemat johtavat väärinkäytöksiin. Hyvää hallintoa ja eettistä toimintakulttuuria vahvistetaan uudistamalla korruptionvastaista lainsäädäntöä ja viranomaisvalvontaa sekä lisäämällä samalla eettistä kehitystyötä ja koulutusta.
Varatuomari, kilpailuoikeuden asiantuntija Jukka Lehtonen Elinkeinoelämän keskusliitosta EK:sta sanoo, että toisinaan verovaroin tuetaan viranomaista lähellä olevia julkisia toimijoita niiden yksityisten kilpailijoiden haitaksi. Myös tämän voi hänen mielestään laskea korruptioksi.
– Yksiselitteistä ei ole, mitä korruptiolla tarkoitetaan. Onneksi Suomi on joka tapauksessa edelleen yksi maailman vähiten korruptoituneista maista. Suomessa korruptiota ilmenee silloin tällöin esimerkiksi julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa, joissa päätöksentekijää ei aina ohjaa veronmaksajien etu vaan omat intressit.
Lahjonnanvastaista työtä johtavan Transparency Suomen puheenjohtaja Jaakko Korhonen pitää tärkeänä, että julkisen talouden vuotokohdat saadaan esiin.
– Kansainvälisesti korruptiona käsitetään julkisen talouden vuotokohdat ja epätehokkuudet kaikissa muodoissaan – näitä meillä riittää. Suomen sana korruptio viittaa lahjontamuotoiseen korruptioon minkä Suomen laki tunnistaa. Julkiset hankinnat, julkisen omaisuuden käyttö, julkiset menot, yhtiöittämiset sekä sidonnaisuuksien avoimuus on semmoisia asioita joissa meillä on merkittäviä ongelmia vaikka ei juuri nähdä lahjontaa.
Korhonen huomauttaa, että Suomella on erityistilanne verrattuna moniin maihin, koska valtakunnan talous on riippuvainen julkisesta taloudesta.
– Hyvä hallinto on meille kriittinen menestystekijä, hän sanoo.
Mitä mieltä olet lahjonnasta? Onko sitä Suomessa ja jos on, miten se ilmenee? Miten korruptiota voitaisiin vähentää?
Valtakunnan syyttäjä Matti Nissisen epäillään osallistuneen esteellisenä syyttäjälaitoksen hankintoihin Nissisen veljen yritykseltä. HOK-Elannon kiinteistöjohtajaa puolestaan syytetään noin 800 000 euron lahjuksista rakennusalan yrityksiltä.
Suomi on vähiten korruptoituneiden maiden kärjessä, mutta jääkö arveluttava eduntavoittelu piiloon? Onko valta Suomessa lahjomatonta? Miten moraalitonta vaikuttamista estettäisiin?
Ratkaisu äänin 5-0 kyllä on korruptiota Suomessa.
Poliisimestari Kari Myllyniemen mielestä korruptiota on paljon vähemmän kuin muualla. Hänen mukaansa Suomessa ei valtaa saa lahjomalla, vaikka poikkeuksia on.
Kari Myllyniemi toimi vs. syyttäjänä 1970- ja 80-luvulla. Nykyään hän on Oulun kaupungin tarkastuslautakunnan jäsen. Myllyniemen mielestä valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen kohdalla ei saisi olla edes epäilystä virkavirheestä.
– Turhan usein syytetään ”kaiken varalta”, niistä pitää tulla myös tuomio. Media on aika hyvä vahti, kunhan pysyy kohtuudessa ja totuudessa.
Kari Myllyniemi muistuttaa, että yhteydenpitoa eri tahojen välillä pitää olla yhteiskunnassa.
– Mutta silloin päättäjien pitää muistaa, että lämmin olut ja kylmä leipä vielä menee, mutta ei päinvastoin.
Oikeusministeriön kriminaalipoliittisen osaston erityisasiantuntija Juuso Oilinki sanoo, että tutkimusten valossa Suomelle tyypillinen korruptio ilmenee usein julkisen- ja yksityisentoiminnan "rajapinnassa". Erityisesti julkiset hankinnat ja paikallinen päätöksenteko ovat tunnistettuja riskialueita.
– Korruptio on vitsaus, joka on läsnä kaikissa yhteiskunnissa. Korruption vastaiseen työhön tulee siis panostaa myös Suomessa. Esteellisyystilanteiden ehkäisyyn ja julkisiin sidonnaisuusilmoituksiin tulisi panostaa entistä enemmän. Avoimuus on korruption torjunnan tärkein työkalu, ja sitä tulisi vaalia kaikissa tilanteissa ja konteksteissa.
Vaasan yliopiston julkisjohtamisen emeritusprofessori Ari Salmisen mukaan suomalaista korruptiota leimaavat hyvä veli -verkostot, suosinta ja monenlainen vaikutusvallan väärinkäyttö. Näiden kohdalla korruptio tuntuu jäävän piiloon ja sitä on vaikea näyttää toteen.
– Mikäli tavoitellaan yhteisen hyvän sijasta yksinomaan omaa etua, politiikan ja talouden valta-asemat johtavat väärinkäytöksiin. Hyvää hallintoa ja eettistä toimintakulttuuria vahvistetaan uudistamalla korruptionvastaista lainsäädäntöä ja viranomaisvalvontaa sekä lisäämällä samalla eettistä kehitystyötä ja koulutusta.
Varatuomari, kilpailuoikeuden asiantuntija Jukka Lehtonen Elinkeinoelämän keskusliitosta EK:sta sanoo, että toisinaan verovaroin tuetaan viranomaista lähellä olevia julkisia toimijoita niiden yksityisten kilpailijoiden haitaksi. Myös tämän voi hänen mielestään laskea korruptioksi.
– Yksiselitteistä ei ole, mitä korruptiolla tarkoitetaan. Onneksi Suomi on joka tapauksessa edelleen yksi maailman vähiten korruptoituneista maista. Suomessa korruptiota ilmenee silloin tällöin esimerkiksi julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa, joissa päätöksentekijää ei aina ohjaa veronmaksajien etu vaan omat intressit.
Lahjonnanvastaista työtä johtavan Transparency Suomen puheenjohtaja Jaakko Korhonen pitää tärkeänä, että julkisen talouden vuotokohdat saadaan esiin.
– Kansainvälisesti korruptiona käsitetään julkisen talouden vuotokohdat ja epätehokkuudet kaikissa muodoissaan – näitä meillä riittää. Suomen sana korruptio viittaa lahjontamuotoiseen korruptioon minkä Suomen laki tunnistaa. Julkiset hankinnat, julkisen omaisuuden käyttö, julkiset menot, yhtiöittämiset sekä sidonnaisuuksien avoimuus on semmoisia asioita joissa meillä on merkittäviä ongelmia vaikka ei juuri nähdä lahjontaa.
Korhonen huomauttaa, että Suomella on erityistilanne verrattuna moniin maihin, koska valtakunnan talous on riippuvainen julkisesta taloudesta.
– Hyvä hallinto on meille kriittinen menestystekijä, hän sanoo.
Mitä mieltä olet lahjonnasta? Onko sitä Suomessa ja jos on, miten se ilmenee? Miten korruptiota voitaisiin vähentää?
Miksi kunnanhallituksissa istuu urakkakilpailuun osallistuvia kuntapäättäjiä?
Korruptio ja hyväveli-toimintaa pikkukunnissa?
Ilpo Manninen
Kuntien päätöksenteossa suurena ongelmana ovat korruptio ja hyväveli -toiminta, etenkin pikkukunnissa joissa kaikki tuntevat toinen toisensa. Johtajat ja urakoitsijat ovat usein myös kerhokavereita tai muuten vaan kavereita. Suurimmat ongelmat ovat kunnissa suoritetut tarjous- ja urakkakilpailut. Kunnissa on paljon tie- ja maansiirto- ja julkisten rakennuksien piha ym.urakointia. Poliittista kenttää edustaa lähes aina yksi suuri poliittinen ryhmittymä joka käyttää poliittista valtaa surutta.
Kuinka luotettavaa on ettei urakkatarjoukset vuoda ennen aikojaan tarjousta jättäville urakoitsijoille? Miksi kunnan- ja kuntien tytäryhtiöidenhallituksissa istuu urakkakilpailuun osallistuvia kuntapäättäjiä tai heidän sukulaisiaan? Eikö tämä mahdollista jo varhaisen tiedon saamista? Mahdollistaako tämä myös kyseiselle yrittäjälle kilpailuedun valmistautua urakkakilpailuun? Kokouspöydän ympärillä istuva saa suoraan tiedon investoinnista tai pienemmästä työsuorituksesta. Työtehtävä voidaan myös laittaa pimennossa täytäntöön suoraan johtajan päätöksillä muiden urakoitsijoiden asiasta mitään tietämättä. Urakoitsija voi myös vaikuttaa siihen, että yleensäkin jokin kohde otetaan investointiohjelmaan. Ja jopa itse voi esittää kohteen korjaamista tai rakentamista, ja myöhemmin osallistuu tarjouskilpailuun? Ei ole kuntalaisia kohtaan oikein, jos kunnanvaltuustossa tai -hallituksessa istutaan vain sen takia, että voidaan hyödyntää vain omia asioita tai bisneksiä? Täysin samaa toimintaa voidaan harjoittaa myös kuntien omistamissa tytäryhtiöissä, joissa voidaan hoitaa asioita todella pienellä porukalla osake-yhtiölakien suojissa.
Kunnissa on myös käytäntö, että tietty summa voidaan käyttää pienempiin urakoihin viranhaltijan tai toimitusjohtajan päätöksillä? Kuinka siinä tapauksessa valitaan työnsuorittaja? Toimitaanko tasapuolisesti yrittäjiä kohtaan? Valitaanko mukava kaveri hommiin?
Miksi tarjouksia saa jättää nykyään myös faksilla ja sähköpostilla? Onko systeemi aukoton?
Pitäisikö tarjoukset jättää pelkästään kirjallisena, ja tarjousten avaaminen kellonaikoineen vain määrätylle henkilölle? Tarjouksien kappalemääriä ei saisi myöskään ilmoittaa kenellekkään kesken kilpailutusten.
Hälytyskellojen pitäisi soida, jos hinta on laskettu muutaman satasen tai tonnin tarkkuudella useamman kerran muita pienemmäksi? Tai tarjoukset on jätetty aina viimehetkillä. Hankinnat ovat julkisia asiakirjoja ja myöskin viranhaltijapäätökset.
"Perusesimerkki tarjousvaiheessa paikallinen monopoli-korruptioyritys haluaa urakan, joten se tarjoaa työtä halvalla. Kuntapäättäjäverkosto haluaa tukea paikallista työllistäjää ja mukavaa henkilöä ja hyväksyy urakan alhaisimman tarjouksen perusteella tai toteamalla sen kokonaisedulliseksi?
Urakoitsija puolestaan huomaa ”yhtäkkiä” ekstrakuluja ja hinta nousee urakkaa tehdessä loppupelissä muiden tarjousten tasolle ja joskus myös ylikin." Tätä hyväveli-käytäntöä on jo tehty kunnissa tiettävästi vuosikymmeniä?Toiminta onnistuu vieläpä paremmin jos kunnassa on hallitseva puolue ja tarjoava on samasta puolueesta tai kaveripiiristä?
Juuso Oilinki
Yli puolet kuntapäättäjistä kohdannut toimivallan väärinkäyttöä, korruptiota tai muuta epäeettistä toimintaa
Tilintarkastaja Ernst & Youngin kyselyn mukaan valtaosa kuntien päättäjistä ei tiedä, miten pitää toimia jos havaitsee epäeettistä toimintaa.
Suomalaisista kuntapäättäjistä 58 prosenttia on törmännyt korruptioon, lahjontaan tai suhteiden arveluttavaan hyödyntämiseen omassa organisaatiossaan.
Tilintarkastusyhtiö Ernst & Young (EY) selvitti kyselyllä suomalaisten kuntapäättäjien kokemuksia epäeettisestä toiminnasta.
Suoranaista korruptiota eli lahjontaa oli kohdannut vain kolme prosenttia vastaajista. Pääasiassa vastaajat olivat kohdanneet suhteiden hyväksikäyttöä ja toimivallan väärinkäyttöä.
Tällaista toimintaa kutsutaan usein rakenteelliseksi korruptioksi. Kyselyn vastaajat kertoivat esimerkkeinä muun muassa sidonnaisuuksien salaamisesta, epäselvistä tarjouskäsittelyistä ja tiettyjen yritysten suosimisesta hankinnoissa virkamiehiä painostamalla.
Suurissa kunnissa epäeettisen toiminnan kokemukset olivat yleisempiä kuin kunnissa keskimäärin.
Kysely ei anna kovin mairittelevaa kuvaa kuntien hallinnon valmiuksista torjua epäeettistä toimintaa.
Kyselyn tulosten mukaan päättäjillä ei ollut useinkaan tietoa, miten eettistä toimintaa pitäisi heidän organisaatiossaan edistää, eikä eettisiä toimintaohjeita ollut tai niistä ei tiedetty. Moni myös arveli, ettei organisaatiossa tiedostettu epäeettisen toiminnan aiheuttamaa uhkaa.
Neljä viidesosaa vastaajista ei ollut osallistunut minkäänlaiseen koulutukseen eettisistä toimintatavaoista. Vastaajista viidesosa oli kuitenkin kuntien tarkastuslautakuntien jäseniä, joiden pitäisi pystyä tunnistamaan arveluttavat toimintatavat kunnan toiminnassa.
Johtaja Markus Nylund EY:stä ihmettelee sitä, ettei kunnissa kyselyn mukaan juuri tarkasteta päättäjien sidonnaisuuksia.
”Eturistiriitojen tarkastaminen perustui pääasiassa henkilöiden omaan ilmoitukseen, luottamukseen. Esimerkiksi Ruotsissa sidonnaisuuksia tarkastetaan”, Nylund sanoi.
Kolme neljäsosaa vastaajista ei tiennyt, miten heidän tulisi toimia kun he havaitsevat epäeettistä toimintaa. Moni koki, ettei siihen puuttuminen edes kuulunut heille, vaikka 59 prosenttia vastaajista oli kunnan tai kaupunginhallituksen jäseniä.
EY:n mukaan vain harvassa kunnassa on käytössä virallinen ilmiantokanava, johon havainnoistaan voi anonyymisti ilmoittaa.
EY:n mukaan sote-uudistuksen myötä tapahtuva sosiaali- ja terveyspalvelujen yhtiöittäminen lisää tarvetta toiminnan eettisyyden valvonnalle kunnissa.
Kyselystä kävi ilmi, että myös päättäjät kantavat huolta siitä, että yhtiöittäminen luo lisää mahdollisuuksia vaikutusvallan taloudelliseen hyödyntämiseen ja suhteiden hyväksikäyttöön.
Nylundin mielestä kunnissa suhtaudutaan yllättävän lepsusti kunnan omistamien yhtiöiden valvontaan.
”Kuntapäättäjät tuntuvat ajattelevan, että kunnan kokonaankin omistamien yritysten asiat ovat yhtiöiden hallitusten vastuulla. Omistaja voisi kuitenkin halutessaan määritellä yhtiön toimintatavat ja hallinnon järjestämisen”, Nylund sanoo.
Hänen tiiminsä EY:ssä selvittelee tilauksesta yrityksissä tapahtuvia väärinkäytöstapauksia.
Kunnissa raha ja valta ovat lähekkäin
Suomessa kunnilla on muihin maihin verrattuna paljon rahaa ja valtaa käytössään. Siksi korruption vastainen työ kunnissa on erityisen tärkeää.
Helsingin Sanomat
Kun kunta kaavoittaa, taloudelliset intressit
ovat suuria. Helsingin Keski-Pasila on Suomen suurimpia
rakennustyömaita.
Vantaan entisen
kaupunginjohtajan Jukka Peltomäen (sd) tällä viikolla alkanut
lahjusoikeudenkäynti on kolmella tavalla hyvä asia. Korkeiden
virkamiesten oikeudenkäynnit ovat harvinaisia, mikä todennäköisesti
kertoo hyvää Suomesta. Hyvä uutinen on sekin, että asia menee
oikeuskäsittelyyn, jos kynnys siihen ylittyy. Kolmanneksi on hyvä
muistaa, että oikeusvaltiossa on ennen tuomiota vain syyttömiä ihmisiä.
Nyt on kuitenkin hyvä hetki pohtia myös yleisellä tasolla, mitä kunnissa pitäisi tehdä, jotta Suomi säilyttäisi vastedeskin hyvät sijoituksensa kansainvälisissä korruptiovertailuissa.
Suomessa kuntien asema on ollut tähän asti huomattavasti vahvempi kuin useimmissa muissa eurooppalaisissa maissa. Kuntien tehtäväksi on annettu useimpien peruspalvelujen järjestäminen, joten kuntien kautta kulkee suuria rahavirtoja. Kunnat käyttävät myös kaavoitusvaltaa, johon liittyy merkittäviä taloudellisia intressejä. Lisäksi kunnat ovat vahvoja elinkeinopoliittisia toimijoita. Ne omistavat esimerkiksi energia- ja satamayhtiöitä, joihin julkisuuden valvova katse ei osu yhtä tarkasti kuin vaikkapa kunnanvaltuustojen toimintaan.
Korruption vastaista työtä tekevä Transparency International -järjestö teki neljä vuotta sitten korruptiokartoituksen, jossa arvioitiin kuntien tilannetta. Tuloksena oli havainto, että läpinäkyvyys kuntien ja kuntayhtymien julkisissa hankinnoissa oli kaukana siitä, mitä sen olisi pitänyt olla.
Ongelma ei rajoitu pelkästään Suomeen. Euroopan unioni pyrkii tekemään julkisten hankintojen pelisäännöistä avoimia ja oikeudenmukaisia koko EU-alueella. Sääntelyn tiukkuutta arvostellaan usein, mutta kannattaa muistaa, mikä olisi helposti vaihtoehtona: hankinnat veronmaksajien rahoilla tehtäisiin päättäjien tuttavilta tai muuten vain sopiviksi katsotuilta tahoilta.
Toinen kartoituksen havainto oli, että luottamushenkilöiden ja virkamiesten kaksoisroolit tekevät tilaa korruptiolle. Toinen hattu päässä päättäjät käyttävät julkista valtaa kunnan tehtävissä, mutta hattua vaihdettuaan samat ihmiset saattavat olla jonkin yrityksen päätöksentekijöitä. Selvityksen tekoaikaan keskusteltiin paljon esimerkiksi osuuskauppojen päättäviin elimiin kuulumisesta ja siitä saatavista eduista. Aiempina vuosina monissa pienissä kunnissa tiedettiin valtuuston puoluejakauman ohella, miten valtuutetut jakautuivat eri pankkien leireihin.
Tuleva sote-uudistus muuttaa kuvaa jonkin verran. Sosiaali- ja terveysmenoihin liittyvät rahat – eli noin puolet kuntien nykyisistä budjeteista – kulkevat vastedes maakuntien kautta. Samalla on tarkoitus laajentaa valinnanvapautta eli käytännössä lisätä yritysten ja järjestöjen roolia palveluntuotannossa. Julkisen vallan, verorahojen ja yksittäisten yritysten intressien kosketuskohtia on tulevaisuudessa entistä enemmän.
Korruption ehkäiseminen ja kitkeminen vaatii aina paljon työtä ja kärsivällisyyttä. Valmistelun ja päätöksenteon läpinäkyvyys, kaksoisroolien karsiminen ja julkisten hankintojen tekeminen moitteettomasti ovat hyviä keinoja ehkäistä ongelmia.
Pykälien kiristäminen ja niiden tarkka noudattaminen on yksi keino edetä, mutta eettisten periaatteiden pitäisi vähentää riskejä jo ennen kuin lain rajaan mahdollisesti törmätään. Avainasemassa tässä ovat puolueet ja niiden paikallistoiminta. Mitä paremmin korruption kitkentä ymmärretään osaksi terveen yhteiskunnan rakentamista, sitä parempia ovat tulokset.
Nyt on kuitenkin hyvä hetki pohtia myös yleisellä tasolla, mitä kunnissa pitäisi tehdä, jotta Suomi säilyttäisi vastedeskin hyvät sijoituksensa kansainvälisissä korruptiovertailuissa.
Suomessa kuntien asema on ollut tähän asti huomattavasti vahvempi kuin useimmissa muissa eurooppalaisissa maissa. Kuntien tehtäväksi on annettu useimpien peruspalvelujen järjestäminen, joten kuntien kautta kulkee suuria rahavirtoja. Kunnat käyttävät myös kaavoitusvaltaa, johon liittyy merkittäviä taloudellisia intressejä. Lisäksi kunnat ovat vahvoja elinkeinopoliittisia toimijoita. Ne omistavat esimerkiksi energia- ja satamayhtiöitä, joihin julkisuuden valvova katse ei osu yhtä tarkasti kuin vaikkapa kunnanvaltuustojen toimintaan.
Korruption vastaista työtä tekevä Transparency International -järjestö teki neljä vuotta sitten korruptiokartoituksen, jossa arvioitiin kuntien tilannetta. Tuloksena oli havainto, että läpinäkyvyys kuntien ja kuntayhtymien julkisissa hankinnoissa oli kaukana siitä, mitä sen olisi pitänyt olla.
Ongelma ei rajoitu pelkästään Suomeen. Euroopan unioni pyrkii tekemään julkisten hankintojen pelisäännöistä avoimia ja oikeudenmukaisia koko EU-alueella. Sääntelyn tiukkuutta arvostellaan usein, mutta kannattaa muistaa, mikä olisi helposti vaihtoehtona: hankinnat veronmaksajien rahoilla tehtäisiin päättäjien tuttavilta tai muuten vain sopiviksi katsotuilta tahoilta.
Toinen kartoituksen havainto oli, että luottamushenkilöiden ja virkamiesten kaksoisroolit tekevät tilaa korruptiolle. Toinen hattu päässä päättäjät käyttävät julkista valtaa kunnan tehtävissä, mutta hattua vaihdettuaan samat ihmiset saattavat olla jonkin yrityksen päätöksentekijöitä. Selvityksen tekoaikaan keskusteltiin paljon esimerkiksi osuuskauppojen päättäviin elimiin kuulumisesta ja siitä saatavista eduista. Aiempina vuosina monissa pienissä kunnissa tiedettiin valtuuston puoluejakauman ohella, miten valtuutetut jakautuivat eri pankkien leireihin.
Tuleva sote-uudistus muuttaa kuvaa jonkin verran. Sosiaali- ja terveysmenoihin liittyvät rahat – eli noin puolet kuntien nykyisistä budjeteista – kulkevat vastedes maakuntien kautta. Samalla on tarkoitus laajentaa valinnanvapautta eli käytännössä lisätä yritysten ja järjestöjen roolia palveluntuotannossa. Julkisen vallan, verorahojen ja yksittäisten yritysten intressien kosketuskohtia on tulevaisuudessa entistä enemmän.
Korruption ehkäiseminen ja kitkeminen vaatii aina paljon työtä ja kärsivällisyyttä. Valmistelun ja päätöksenteon läpinäkyvyys, kaksoisroolien karsiminen ja julkisten hankintojen tekeminen moitteettomasti ovat hyviä keinoja ehkäistä ongelmia.
Pykälien kiristäminen ja niiden tarkka noudattaminen on yksi keino edetä, mutta eettisten periaatteiden pitäisi vähentää riskejä jo ennen kuin lain rajaan mahdollisesti törmätään. Avainasemassa tässä ovat puolueet ja niiden paikallistoiminta. Mitä paremmin korruption kitkentä ymmärretään osaksi terveen yhteiskunnan rakentamista, sitä parempia ovat tulokset.
Käsittämätön tilanne Suomessa:"Päättäjät valvovat itse itseään ja päättävät, mitä kerrotaan poliisille"
Korruptio
Korruptio
Korruptiosta puhutaan, kun henkilö hankkii itselleen tai taustaryhmälleen etua tavalla, joka ei ole yleistä tarkastelua kestävä.
Kaikki korruptio ei ole rikollista, mutta se voi olla hyvän hallintatavan vastaista tai epäeettistä.
Lahjonta, kynnysrahat, valekilpailu, vaikutusvallan kauppa, salaliitot, yli- ja alihinnoittelu sekä lähipiirin suosiminen ovat korruptiota.
Korruptio perustellaan usein vanhoilla käytännöillä ja toimintakulttuureilla sekä liike-elämässä riskinotolla.
Korruptiosta puhutaan, kun henkilö hankkii itselleen tai taustaryhmälleen etua tavalla, joka ei ole yleistä tarkastelua kestävä.
Kaikki korruptio ei ole rikollista, mutta se voi olla hyvän hallintatavan vastaista tai epäeettistä.
Lahjonta, kynnysrahat, valekilpailu, vaikutusvallan kauppa, salaliitot, yli- ja alihinnoittelu sekä lähipiirin suosiminen ovat korruptiota.
Korruptio perustellaan usein vanhoilla käytännöillä ja toimintakulttuureilla sekä liike-elämässä riskinotolla.
Harmaa
talous on aina mukana isoissa suomalaisissa julkisissa
rakennusprojekteissa, uskoo keskusrikospoliisin komisario Juuso Oilinki.
Korruptio on suomalaisen yhteiskunnan vitsaus.
Korruptiotutkijat vaativat tilintarkastajille velvollisuutta ilmoittaa viranomaisille havaitsemansa rikosepäilyt sekä kunnille pakkoa selvittää julkisten hankintojen toteutunut hinta.
Transparency Suomi (TS) järjesti eilen Helsingissä korruptiota käsitelleen seminaarin, joka keskittyi julkisten hankintojen epäselvyyksiin. Suomessa on korruptiokomisario Oilingin mukaan vallalla järjestäytynyt korruptioverkosto, jota ei oikeastaan edes haluta purkaa.
Poliisin tietoon tulleet korruptiotapaukset ovat kuudessa vuodessa kaksinkertaistuneet.
Samaa mieltä on korruptiosta väitöskirjaa valmisteleva tutkija Pasi Laine, jonka mukaan Suomen korruption paljastuksiin ei yksinkertaisesti kiinnitetä riittävästi huomiota. ”Pilliinviheltäjät” eli epäasiallisen tapahtuman paljastajat eivät juuri saa suojaa, kun hyvät veljet muuttuvat pahaveliverkostoksi.
- Suomessa on irtisanottu virkamiehiä ja heidät on maksettu hiljaiseksi, Laine sanoi seminaarissa viitaten tutkimuksessaan haastattelemaan korruptiosta epäiltyyn henkilöön.
Laine ei paljasta tutkimiensa tapausten yksityiskohtia.
Laaja ongelma
Seminaarissa puhuneet korruptiotutkijat esittivät yksimielisesti hyväveliverkostojen hankkivan epäeettisin ja rikollisin keinoin hyötyä itselleen sekä lähipiirilleen junaillessaan julkisia hankintoja.
Ongelma on jääviyksiä ja epäasiallisia kytköksiä piilotteleva hallintorakenne. Lisäksi kaikki korruptio ei ole rikollista.
- Kunnat itse itseään valvoen päättävät, mitä [korruptiotapauksia] viedään poliisin tietoon, Oilinki sanoi.
- Tilintarkastusyhtiöt tekevät, mitä asiakas käskee, eikä tilintarkastajalla ole velvollisuutta ilmoittaa rikosepäilyistä poliisille.
Juuso Oilinki on puhunut aiemminkin suomalaisen korruption kuvasta. Uudelle Suomelle Oilinki kertoi iloitsevansa tulevasta kuntauudistuksesta, joka rikkoo kuntien hyväveliverkostot ainakin hetkellisesti.
Kukaan ei tiedä
Korruptiotutkijat osaavat tällä hetkellä tarjota vain arvioita ilmiön laajuudesta Suomessa. Julkiset hankinnat yksityiseltä tuottajalta olivat Suomessa vuonna 2010 arvoltaan noin 35 miljardia euroa. Tästä potista noin 12 miljardin hankinnat kilpailutettiin.
Siihen, kuinka suuria summia huonotapaisten hankintojen vuoksi käytetään, ei seminaarissa osattu suoraan vastata.
Poliisin tietojärjestelmästä löydettiin kaksi vuotta sitten noin 60 tapausta, jossa virkamiestä epäiltiin rikollisesta korruptiosta tai jostain sen muodosta. Kuusi vuotta sitten tapauksia oli noin 30.
Silloin, kun korruptiotapaus tulee poliisin tietoon, se menee hyvin usein syyttäjälle ja tuomioprosentti on korkea. Jutut ovat useimmiten hyvin valmisteltuja jo ilmoitusvaiheessa.
- Kynnys on suuri ja vain räikeimmät tapaukset ilmoitetaan, Oilinki kertoi näkemyksekseen.
- Lahjonta on vaikea selvitettävä. Juttujen vähyys vaikeuttaa oikeuskäytännön kehittymistä.
Pelkästään kilpailutuksista ei silti saada kokonaiskuvaa julkisiin hankintoihin liittyvästä korruptiosta. Hankinnat kun voidaan jo valmisteluvaiheessa pilkkoa riittävän pieniin osiin, että niitä ei tarvitse tuoda julkiseen kilpailuun.
Yli- ja alilaskutusta
Yleisin julkisiin hankintojen korruptiotyyppi on urakoiden tai ostopalveluiden yli- tai alihinnoittelu sekä tarjoaminen päättäjien lähipiirin yrityksille.
Perusesimerkin tarjousvaiheessa paikallinen korruptioyritys haluaa urakan, joten se tarjoaa työtä liian halvalla. Kuntapäättäjäverkosto haluaa tukea paikallista työllistäjää ja hyväksyy tarjouksen liian alhaisen hinnan perusteella. Urakoitsija puolestaan huomaa ”yhtäkkiä” ekstrakuluja ja hinta nousee muiden tarjousten tasolle.
- Ymmärrän paikallisten työllistäjien suosimisen, mutta se on ikävä kyllä laissa kielletty, Oilinki totesi.
Toinen perusesimerkki on laskuttaa prosentti kaksi ylimääräistä, joka siirretään suoraan tilaajalle. Kolmas tapa liittyy itse kilpailutukseen.
- Konsulttiyhtiö tekee työn, jonka voisi tehdä myös kunnan virkamies, Oilinki kuvaili seminaarissa.
”Jäävätkää itsenne”
Ratkaisu korruptioon ei kuitenkaan tule tutkijoiden mukaan lakeja muuttamalla, vaan kulttuuria reivaamalla kohti terveempää toimintaa.
Transparency Suomen puheenjohtaja Erkki Laukkanen vaati seminaarissa julkisiin hankintoihin velvollisuutta selvittää myös jälkikäteen, kuinka paljon hankinta todellisuudessa tuli maksamaan. Nyt velvollisuutta ei ole.
- Viranomaisten välinen julkisuus ei ole Suomessa ongelma, mutta se että tieto olisi kansalaisten nähtävillä… sille tielle ei haluta lähteä, Laukkanen sanoi.
Korruptiokomisario Oilinki lisää ratkaisulistalle myös vaatimuksen ilmoittaa jokaisen julkisen hankinnan yhteydessä päättäjien esteellisyyksistä. Velvollisuus esteellisyyksien ilmoittamisesta parantaisi kuntalaisten mahdollisuutta valvoa päättäjien toimintaa.
- Jääväysaste on Suomessa liian alhainen, tutkija Pasi Laine komppasi.
Juuso Oilingin aiemmat moitteet verottajan laiskuudesta paljastaa korruptiorikollisuutta ovat johtaneet yhteistoiminnan parantumiseen keskusrikospoliisin ja verohallinnon välillä.
Korruptiotutkijat vaativat tilintarkastajille velvollisuutta ilmoittaa viranomaisille havaitsemansa rikosepäilyt sekä kunnille pakkoa selvittää julkisten hankintojen toteutunut hinta.
Transparency Suomi (TS) järjesti eilen Helsingissä korruptiota käsitelleen seminaarin, joka keskittyi julkisten hankintojen epäselvyyksiin. Suomessa on korruptiokomisario Oilingin mukaan vallalla järjestäytynyt korruptioverkosto, jota ei oikeastaan edes haluta purkaa.
Poliisin tietoon tulleet korruptiotapaukset ovat kuudessa vuodessa kaksinkertaistuneet.
Samaa mieltä on korruptiosta väitöskirjaa valmisteleva tutkija Pasi Laine, jonka mukaan Suomen korruption paljastuksiin ei yksinkertaisesti kiinnitetä riittävästi huomiota. ”Pilliinviheltäjät” eli epäasiallisen tapahtuman paljastajat eivät juuri saa suojaa, kun hyvät veljet muuttuvat pahaveliverkostoksi.
- Suomessa on irtisanottu virkamiehiä ja heidät on maksettu hiljaiseksi, Laine sanoi seminaarissa viitaten tutkimuksessaan haastattelemaan korruptiosta epäiltyyn henkilöön.
Laine ei paljasta tutkimiensa tapausten yksityiskohtia.
Laaja ongelma
Seminaarissa puhuneet korruptiotutkijat esittivät yksimielisesti hyväveliverkostojen hankkivan epäeettisin ja rikollisin keinoin hyötyä itselleen sekä lähipiirilleen junaillessaan julkisia hankintoja.
Ongelma on jääviyksiä ja epäasiallisia kytköksiä piilotteleva hallintorakenne. Lisäksi kaikki korruptio ei ole rikollista.
- Kunnat itse itseään valvoen päättävät, mitä [korruptiotapauksia] viedään poliisin tietoon, Oilinki sanoi.
- Tilintarkastusyhtiöt tekevät, mitä asiakas käskee, eikä tilintarkastajalla ole velvollisuutta ilmoittaa rikosepäilyistä poliisille.
Juuso Oilinki on puhunut aiemminkin suomalaisen korruption kuvasta. Uudelle Suomelle Oilinki kertoi iloitsevansa tulevasta kuntauudistuksesta, joka rikkoo kuntien hyväveliverkostot ainakin hetkellisesti.
Kukaan ei tiedä
Korruptiotutkijat osaavat tällä hetkellä tarjota vain arvioita ilmiön laajuudesta Suomessa. Julkiset hankinnat yksityiseltä tuottajalta olivat Suomessa vuonna 2010 arvoltaan noin 35 miljardia euroa. Tästä potista noin 12 miljardin hankinnat kilpailutettiin.
Siihen, kuinka suuria summia huonotapaisten hankintojen vuoksi käytetään, ei seminaarissa osattu suoraan vastata.
Poliisin tietojärjestelmästä löydettiin kaksi vuotta sitten noin 60 tapausta, jossa virkamiestä epäiltiin rikollisesta korruptiosta tai jostain sen muodosta. Kuusi vuotta sitten tapauksia oli noin 30.
Silloin, kun korruptiotapaus tulee poliisin tietoon, se menee hyvin usein syyttäjälle ja tuomioprosentti on korkea. Jutut ovat useimmiten hyvin valmisteltuja jo ilmoitusvaiheessa.
- Kynnys on suuri ja vain räikeimmät tapaukset ilmoitetaan, Oilinki kertoi näkemyksekseen.
- Lahjonta on vaikea selvitettävä. Juttujen vähyys vaikeuttaa oikeuskäytännön kehittymistä.
Pelkästään kilpailutuksista ei silti saada kokonaiskuvaa julkisiin hankintoihin liittyvästä korruptiosta. Hankinnat kun voidaan jo valmisteluvaiheessa pilkkoa riittävän pieniin osiin, että niitä ei tarvitse tuoda julkiseen kilpailuun.
Yli- ja alilaskutusta
Yleisin julkisiin hankintojen korruptiotyyppi on urakoiden tai ostopalveluiden yli- tai alihinnoittelu sekä tarjoaminen päättäjien lähipiirin yrityksille.
Perusesimerkin tarjousvaiheessa paikallinen korruptioyritys haluaa urakan, joten se tarjoaa työtä liian halvalla. Kuntapäättäjäverkosto haluaa tukea paikallista työllistäjää ja hyväksyy tarjouksen liian alhaisen hinnan perusteella. Urakoitsija puolestaan huomaa ”yhtäkkiä” ekstrakuluja ja hinta nousee muiden tarjousten tasolle.
- Ymmärrän paikallisten työllistäjien suosimisen, mutta se on ikävä kyllä laissa kielletty, Oilinki totesi.
Toinen perusesimerkki on laskuttaa prosentti kaksi ylimääräistä, joka siirretään suoraan tilaajalle. Kolmas tapa liittyy itse kilpailutukseen.
- Konsulttiyhtiö tekee työn, jonka voisi tehdä myös kunnan virkamies, Oilinki kuvaili seminaarissa.
”Jäävätkää itsenne”
Ratkaisu korruptioon ei kuitenkaan tule tutkijoiden mukaan lakeja muuttamalla, vaan kulttuuria reivaamalla kohti terveempää toimintaa.
Transparency Suomen puheenjohtaja Erkki Laukkanen vaati seminaarissa julkisiin hankintoihin velvollisuutta selvittää myös jälkikäteen, kuinka paljon hankinta todellisuudessa tuli maksamaan. Nyt velvollisuutta ei ole.
- Viranomaisten välinen julkisuus ei ole Suomessa ongelma, mutta se että tieto olisi kansalaisten nähtävillä… sille tielle ei haluta lähteä, Laukkanen sanoi.
Korruptiokomisario Oilinki lisää ratkaisulistalle myös vaatimuksen ilmoittaa jokaisen julkisen hankinnan yhteydessä päättäjien esteellisyyksistä. Velvollisuus esteellisyyksien ilmoittamisesta parantaisi kuntalaisten mahdollisuutta valvoa päättäjien toimintaa.
- Jääväysaste on Suomessa liian alhainen, tutkija Pasi Laine komppasi.
Juuso Oilingin aiemmat moitteet verottajan laiskuudesta paljastaa korruptiorikollisuutta ovat johtaneet yhteistoiminnan parantumiseen keskusrikospoliisin ja verohallinnon välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti