Surullisen Sunny Car Centerin raunioista on tullut iso riesa hämeenlinnalaiselle entiselle kuntapoliitikko Iisakki Kiemungille,
40, joka ”erehtyi” olemaan kaksi vuotta autotalohankkeen hallituksessa
Hämeenlinnan kaupungin edustajana. Vastuunotto oli virhe, joka nyt
kaduttaa, hän sanoo. Se voi myös langettaa hänen maksettavakseen summan,
josta hän ei pysty koskaan suoriutumaan.
Maaliskuussa alkavassa oikeudenkäynnissä autotalon konkurssipesä vaati häneltä ja hankkeen puuhamieheltä Markku Ritaluomalta yhteensä viiden, kuuden miljoonan euron vahingonkorvauksia. Kiemungin osalta kyse on siitä, että hänen olisi hallituksen jäsenenä pitänyt pystyä valvomaan ja puuttua Ritaluoman toimiin, kun tämä menetti ja kadotti omiaan sekä sijoittajien rahoja ulkomaille.
”Ilman tätä keissiä olisin hyvin onnellinen ihminen. Perusasiat ovat
kuitenkin hyvin, sillä olen terve, lapset ovat terveitä ja ympärillä on
paljon rakkautta ja mahtavia ihmisiä. Ja tykkään uudesta työstäni, enkä
kaipaa tai suunnittele paluuta politiikkaan”, Kiemunki kertoo. Hän
aloitti hiljattain Kanta-Hämeen keskussairaalaan viestintäpäällikkönä ja
jätti kunnallispolitiikan, jota vuosia harjoitti Hämeenlinnassa
demarien riveissä.
”Toinen puoli sitten tietysti on, että Ritaluoman hankkeen takia minulla mennee melkein vuosikymmen elämästä tavallaan hukkaan. Viisi vuotta se on aiheuttanut järjettömän määrän päänvaivaa ja ajanhukkaa sekä täysin järjettömäksi mennyttä julkisuutta, joka haittaa henkilökohtaisesti ja myös kaupunkia.
Kaikki siis alkoi, kun alkuvuodesta 2012 nuori, näkyvä poliittinen hahmo Kiemunki tuolloisena kaupunginvaltuuston puheenjohtajana lähti kaupungin edustajana lupaavan autotalohankkeen hallitukseen. Tässä vaiheessa Sunny Car Center tarkoitti esimerkiksi satoja uusia työpaikkoja. Tuolloin ei vielä osattu edes aavistaa vedätyksiä, joihin Ritaluoma lankeaisi.
”Vaihtoehtoja oli käytännössä kaksi, minä tai kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tapio Vekka. Leikillisesti sanottuna pitkää tikkua vedettiin. Koska olin valtuuston puheenjohtaja, niin minun oli helpompi jääviyssyistä mennä”, Kiemunki sanoo.
”Tarkoitus oli valvoa kaupungin etua ja saattaa elinkeinohanketta toivottavasti maaliin.”
Se ei onnistunut. Kiemungin tarina on esimerkki siitä, millaisiin mittoihin luottamushenkilön vastuu voi kasvaa, kun asiat menevät niin pahasti pieleen kuin ne Sunny Car -sotkussa menivät. Hän mahdollisesti on nyt henkilökohtaisessa vastuussa kadonneista miljoonista hallituspaikkansa vuoksi. Konkurssipesä katsoo, että Kiemunki ei hallituksen jäsenenä valvonut riittävästi Ritaluoman toimia.
Kun Kiemunki aloitti hallituksessa, Ritaluomaa kohtaan oli epäilyjä, mutta koska hankkeessa oli mukana myös useita isoja firmoja, kuten Siemens, kaupunki katsoi, että siinä kannattaa olla mukana. Ulkomaista rahoitusta olivat järjestelemässä myös paikalliset Lammin Säästöpankki ja Pohjantähti-vakuutusyhtiö, ja nekin toivat uskottavuutta. Kiemunki sai hallitustyössään ohjausta kaupunkikonsernilta samalla kun Ritaluoma juristeineen ja rahoitusammattilaisineen keskittyi rahoituksen hankkimiseen.
Jo ensimmäisen vuoden aikana Kiemunki huomasi, että hallitustyöskentely on vaikeata, sillä hän koki jäävänsä ulkopuolelle. Ritaluoma oli harvoin paikalla ja kokouksia pidettiin puhelimitse. Pahoja aavistuksia Kiemungille syntyi, kun Ritaluoma toisen hallitusjäsenen kanssa piti kokouksen Floridassa, kun Kiemunki itse oli Hämeenlinnassa. Kiemunki ei suostunut allekirjoittamaan pöytäkirjaa, mutta hallitus oli päätösvaltainen kaksijäsenisenäkin. Kokous päätti antaa Ritaluomalle tuolloin lisää oikeuksia sopia rahoitusta ulkomailta.
Näistä erikoisista yrityksistä hankkia rahoitusta on hiljattain pesänhoitaja, asianajaja Jorma Tuomaala tehnyt poliisille myös tutkintapyynnön. Niissä Ritaluoman ja sijoittajien rahoja siirtyi eksoottisillekin tahoille ympäri maailman vakuudeksi sijoituksia vastaan, joita ei koskaan tullut. Nimikkeiksi on kirjattu törkeä velallisen epärehellisyys ja törkeä kirjanpitorikos. Tutkinta ei tosin ole vielä alkanut, kertoo rikoskomisario Jari Uotila Hämeen poliisista.
Mutta riita-asian käsittely siis alkaa maaliskuussa. Oikeudessa kiistellään Kiemungin osalta esimerkiksi siitä, milloin Kiemunki hallituksen jätti. Tällä on merkitystä, koska Ritaluoman rahansiirrot tapahtuivat pitkän ajan kuluessa, mutta varsinkin syksyllä 2013. Samoihin aikoihin Kiemunki alkoi haluta eroa hallituksesta, mikä onnistui vasta pitkään venyneen ja riitaisan yhtiökokouksen jälkeen alkuvuodesta 2014.
Konkurssipesä hakee vahingonkorvausta Kiemungilta sillä perusteella, että tämä oli hallituksessa silloin, kun siirtoja tehtiin. Ehkä tunnetuimman huijauksen eli Sambian entisen presidentin Frederick Chiluban leskeltä muka saatavien kymmenien miljoonien eurojen tapauksen aikana hän ei enää ollut hallituksessa.
”Pesä vaati alun perin kuutta miljoonaa ja jos menee nykyisellä vaatimuksella, niin viisi miljoonaa ja jos katsotaan vain ne, joista olin aidosti päättämässä, niin se on noin kaksi miljoonaa. Nämä summat ovat aivan poskettomia. Minä olen tavallinen työssäkäyvä pikkuvirkamies, jolla on kaksi eläteää pientä lasta. Tuli vahingonkorvausvastuu miltä osin hyvänsä, niin pelkästään asianajokulut ovat sellaiset, että olen velkasaneerauksessa”, Kiemunki sanoo.Hän ihmettelee myös sitä, miksi hän olisi vastuussa Ritaluoman ja muiden rahoittajien päätöksistä, koska nämä rahat tietoisesti lähetettiin ulkomaille. Moni Sunny Car -asiaa seurannut epäilee, että Ritaluoma olisi puhaltanut ainakin osan yhtiöön sijoitetuista varoista itselleen. Kiemunki näkee toisin.
”Kaikki luulevat, että Ritaluoma on tässä rikollinen, joka on ampunut itselleen rahat piiloon johonkin, mutta hän menettää konkurssissa valtavan, Suomessa olleen kiinteistöomaisuuden ja miljoonatolkulla yhtiöönsä sijoittamaa rahaa.”
Kiemunki tuntee huolta käräjöinnin lopputuloksesta, kestosta ja sen lopullisesta hintalapusta hänelle itselleen kaikkine oikeudenkäyntikuluineen. Hän näkee asiassa ongelman, joka ei ainakaan lisää luottamushenkilöiden halua hakeutua hallitusvastuuseen.
”Iso yhteiskunnallinen merkitys on se, että jos yhteisöt ja kaupungit nimeävät edustajia johonkin hankkeisiin, pitäisi olla myös jonkinlaiset oikeusturvavakuutukset luottamushenkilöille ja yleensä ei ole.”
Samoin hän pohtii koko riidan kuluja yhteiskunnalle.
”Tässä tapauksssa Ritaluoma on todettu varattomaksi, häneltä ei tulla saamaan euroakaan mutta samaan aikaan valtiolta kuluu satoja tuhansia hänen oikeusapuunsa, pesänhoitaja tekee laskua valtiolle yhtä paljon. Mutta tragikoomisesti ainoa, joka on jäämässä maksumieheksi, olen minä. Minulta voi saada ulosmitattua palkasta muutaman satasen kuukaudessa elatusmaksujen jälkeen, mutta vaikka se jatkuisi 500 vuotta, en pysty sitä maksamaan.”
Vahingonkorvauskanteita ajava pesänhoitaja Jorma Tuomaala vertaa Kiemungin tilannetta 90-luvun suuriin pankkioikeudenkäynteihin, joissa osuuspankkien ja säästöpankkien hallintoelimissä oli pienten paikkakuntien ”isäntämiehiä”. Sovittelun kautta sittemmin heille tuomittuja korvauksia pienennettiin huomattasti, mutta vastuusta he eivät päässeet siksi, että olivat pankkibisnesmielessä maallikoita, Tuomaala sanoo.”Sovittelun kautta päästään järkeviin lopputuloksiin, siten systeemi kulkenee tässäkin tapauksessa. Vastuun poistava tekijä ei ole se, että on jonkin toisen nimeämänä hallituksessa. Jos ei ole asiantuntemusta, niin sitä pitää hommata”, Tuomaala sanoo.
”Se on vaativa paikka, siinä pitää olla aktiivinen ja selvittää asioita. Ei siis voi vain istua ja kuunnella, mitä toimitusjohtaja kertoo tai jättää kertomatta. Silloin voi käydä juuri näin.”
Maaliskuussa alkavassa oikeudenkäynnissä autotalon konkurssipesä vaati häneltä ja hankkeen puuhamieheltä Markku Ritaluomalta yhteensä viiden, kuuden miljoonan euron vahingonkorvauksia. Kiemungin osalta kyse on siitä, että hänen olisi hallituksen jäsenenä pitänyt pystyä valvomaan ja puuttua Ritaluoman toimiin, kun tämä menetti ja kadotti omiaan sekä sijoittajien rahoja ulkomaille.
”Ilman tätä keissiä olisin hyvin onnellinen ihminen. Perusasiat ovat
kuitenkin hyvin, sillä olen terve, lapset ovat terveitä ja ympärillä on
paljon rakkautta ja mahtavia ihmisiä. Ja tykkään uudesta työstäni, enkä
kaipaa tai suunnittele paluuta politiikkaan”, Kiemunki kertoo. Hän
aloitti hiljattain Kanta-Hämeen keskussairaalaan viestintäpäällikkönä ja
jätti kunnallispolitiikan, jota vuosia harjoitti Hämeenlinnassa
demarien riveissä.”Toinen puoli sitten tietysti on, että Ritaluoman hankkeen takia minulla mennee melkein vuosikymmen elämästä tavallaan hukkaan. Viisi vuotta se on aiheuttanut järjettömän määrän päänvaivaa ja ajanhukkaa sekä täysin järjettömäksi mennyttä julkisuutta, joka haittaa henkilökohtaisesti ja myös kaupunkia.
Kaikki siis alkoi, kun alkuvuodesta 2012 nuori, näkyvä poliittinen hahmo Kiemunki tuolloisena kaupunginvaltuuston puheenjohtajana lähti kaupungin edustajana lupaavan autotalohankkeen hallitukseen. Tässä vaiheessa Sunny Car Center tarkoitti esimerkiksi satoja uusia työpaikkoja. Tuolloin ei vielä osattu edes aavistaa vedätyksiä, joihin Ritaluoma lankeaisi.
”Vaihtoehtoja oli käytännössä kaksi, minä tai kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tapio Vekka. Leikillisesti sanottuna pitkää tikkua vedettiin. Koska olin valtuuston puheenjohtaja, niin minun oli helpompi jääviyssyistä mennä”, Kiemunki sanoo.
”Tarkoitus oli valvoa kaupungin etua ja saattaa elinkeinohanketta toivottavasti maaliin.”
Se ei onnistunut. Kiemungin tarina on esimerkki siitä, millaisiin mittoihin luottamushenkilön vastuu voi kasvaa, kun asiat menevät niin pahasti pieleen kuin ne Sunny Car -sotkussa menivät. Hän mahdollisesti on nyt henkilökohtaisessa vastuussa kadonneista miljoonista hallituspaikkansa vuoksi. Konkurssipesä katsoo, että Kiemunki ei hallituksen jäsenenä valvonut riittävästi Ritaluoman toimia.
Kun Kiemunki aloitti hallituksessa, Ritaluomaa kohtaan oli epäilyjä, mutta koska hankkeessa oli mukana myös useita isoja firmoja, kuten Siemens, kaupunki katsoi, että siinä kannattaa olla mukana. Ulkomaista rahoitusta olivat järjestelemässä myös paikalliset Lammin Säästöpankki ja Pohjantähti-vakuutusyhtiö, ja nekin toivat uskottavuutta. Kiemunki sai hallitustyössään ohjausta kaupunkikonsernilta samalla kun Ritaluoma juristeineen ja rahoitusammattilaisineen keskittyi rahoituksen hankkimiseen.
Jo ensimmäisen vuoden aikana Kiemunki huomasi, että hallitustyöskentely on vaikeata, sillä hän koki jäävänsä ulkopuolelle. Ritaluoma oli harvoin paikalla ja kokouksia pidettiin puhelimitse. Pahoja aavistuksia Kiemungille syntyi, kun Ritaluoma toisen hallitusjäsenen kanssa piti kokouksen Floridassa, kun Kiemunki itse oli Hämeenlinnassa. Kiemunki ei suostunut allekirjoittamaan pöytäkirjaa, mutta hallitus oli päätösvaltainen kaksijäsenisenäkin. Kokous päätti antaa Ritaluomalle tuolloin lisää oikeuksia sopia rahoitusta ulkomailta.
Näistä erikoisista yrityksistä hankkia rahoitusta on hiljattain pesänhoitaja, asianajaja Jorma Tuomaala tehnyt poliisille myös tutkintapyynnön. Niissä Ritaluoman ja sijoittajien rahoja siirtyi eksoottisillekin tahoille ympäri maailman vakuudeksi sijoituksia vastaan, joita ei koskaan tullut. Nimikkeiksi on kirjattu törkeä velallisen epärehellisyys ja törkeä kirjanpitorikos. Tutkinta ei tosin ole vielä alkanut, kertoo rikoskomisario Jari Uotila Hämeen poliisista.
Mutta riita-asian käsittely siis alkaa maaliskuussa. Oikeudessa kiistellään Kiemungin osalta esimerkiksi siitä, milloin Kiemunki hallituksen jätti. Tällä on merkitystä, koska Ritaluoman rahansiirrot tapahtuivat pitkän ajan kuluessa, mutta varsinkin syksyllä 2013. Samoihin aikoihin Kiemunki alkoi haluta eroa hallituksesta, mikä onnistui vasta pitkään venyneen ja riitaisan yhtiökokouksen jälkeen alkuvuodesta 2014.
Konkurssipesä hakee vahingonkorvausta Kiemungilta sillä perusteella, että tämä oli hallituksessa silloin, kun siirtoja tehtiin. Ehkä tunnetuimman huijauksen eli Sambian entisen presidentin Frederick Chiluban leskeltä muka saatavien kymmenien miljoonien eurojen tapauksen aikana hän ei enää ollut hallituksessa.
”Pesä vaati alun perin kuutta miljoonaa ja jos menee nykyisellä vaatimuksella, niin viisi miljoonaa ja jos katsotaan vain ne, joista olin aidosti päättämässä, niin se on noin kaksi miljoonaa. Nämä summat ovat aivan poskettomia. Minä olen tavallinen työssäkäyvä pikkuvirkamies, jolla on kaksi eläteää pientä lasta. Tuli vahingonkorvausvastuu miltä osin hyvänsä, niin pelkästään asianajokulut ovat sellaiset, että olen velkasaneerauksessa”, Kiemunki sanoo.Hän ihmettelee myös sitä, miksi hän olisi vastuussa Ritaluoman ja muiden rahoittajien päätöksistä, koska nämä rahat tietoisesti lähetettiin ulkomaille. Moni Sunny Car -asiaa seurannut epäilee, että Ritaluoma olisi puhaltanut ainakin osan yhtiöön sijoitetuista varoista itselleen. Kiemunki näkee toisin.
”Kaikki luulevat, että Ritaluoma on tässä rikollinen, joka on ampunut itselleen rahat piiloon johonkin, mutta hän menettää konkurssissa valtavan, Suomessa olleen kiinteistöomaisuuden ja miljoonatolkulla yhtiöönsä sijoittamaa rahaa.”
Kiemunki tuntee huolta käräjöinnin lopputuloksesta, kestosta ja sen lopullisesta hintalapusta hänelle itselleen kaikkine oikeudenkäyntikuluineen. Hän näkee asiassa ongelman, joka ei ainakaan lisää luottamushenkilöiden halua hakeutua hallitusvastuuseen.
”Iso yhteiskunnallinen merkitys on se, että jos yhteisöt ja kaupungit nimeävät edustajia johonkin hankkeisiin, pitäisi olla myös jonkinlaiset oikeusturvavakuutukset luottamushenkilöille ja yleensä ei ole.”
Samoin hän pohtii koko riidan kuluja yhteiskunnalle.
”Tässä tapauksssa Ritaluoma on todettu varattomaksi, häneltä ei tulla saamaan euroakaan mutta samaan aikaan valtiolta kuluu satoja tuhansia hänen oikeusapuunsa, pesänhoitaja tekee laskua valtiolle yhtä paljon. Mutta tragikoomisesti ainoa, joka on jäämässä maksumieheksi, olen minä. Minulta voi saada ulosmitattua palkasta muutaman satasen kuukaudessa elatusmaksujen jälkeen, mutta vaikka se jatkuisi 500 vuotta, en pysty sitä maksamaan.”
Vahingonkorvauskanteita ajava pesänhoitaja Jorma Tuomaala vertaa Kiemungin tilannetta 90-luvun suuriin pankkioikeudenkäynteihin, joissa osuuspankkien ja säästöpankkien hallintoelimissä oli pienten paikkakuntien ”isäntämiehiä”. Sovittelun kautta sittemmin heille tuomittuja korvauksia pienennettiin huomattasti, mutta vastuusta he eivät päässeet siksi, että olivat pankkibisnesmielessä maallikoita, Tuomaala sanoo.”Sovittelun kautta päästään järkeviin lopputuloksiin, siten systeemi kulkenee tässäkin tapauksessa. Vastuun poistava tekijä ei ole se, että on jonkin toisen nimeämänä hallituksessa. Jos ei ole asiantuntemusta, niin sitä pitää hommata”, Tuomaala sanoo.
”Se on vaativa paikka, siinä pitää olla aktiivinen ja selvittää asioita. Ei siis voi vain istua ja kuunnella, mitä toimitusjohtaja kertoo tai jättää kertomatta. Silloin voi käydä juuri näin.”
Tästä on kyse:
Autotalo, joka jäi rakentamatta
Sunny Car Centerin piti olla suunnitteluvaiheessaan 2010 Euroopan suurin autokaupan keskittymä.
Hämeenlinnan Kirstulan tontilla tehtiin maansiirtotöitä vuonna 2012 samalla kun arvostelu kiihtyi.
Elokuussa 2014 kävi ilmi, että hanke odottaa rahoitusta Sambian ex-presidentin leskeltä yli 300 000 euron vakuusmaksua vastaan. Se herätti oikeaksi osoittautuneet epäilyt nigerialaishuijauksesta.
Myöhemmin ilmeni, että Ritaluoma oli joutunut toisenkin nigerialaishuijauksen kohteeksi, jossa oli saanut palautuksena väärennettyä rahaa.
Marraskuussa 2014 60-vuotishaastattelussaan Ritaluoma kertoi HS:lle, että uskoo yhä hankkeeseensa.
Helmikuussa 2015 verottaja haki yhtiötä konkurssiin. Syyskuussa 2015 se asetettiin konkurssiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti