Samaan aikaan kun rikos- ja prosessioikeuden emeritusprofessori Pekka Viljanen astuu torstaina 10. marraskuuta kello 13 Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan luentosaliin pitääkseen jäähyväisluentonsa, pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus ryhtyy ennakkotietojen mukaan käsittelemään lakiesitystä kuntalain muuttamiseksi.
Lakiesitys tunnetaan paremmin nimellä Lex Kittilä, ja sen ”isä” on professori Pekka Viljanen.
Viljanen ehti yli kahden vuoden ajan perätä lakia, joka antaisi valtiolle puuttumiskeinoja tilanteessa, jossa kunta on syvässä kriisissä keskellä laajaa virkarikostutkintaa.
Kittilän päätöksenteko on äärimmäisen vakavassa kriisissä, vaikka päättäjien enemmistö katsoo päätöksenteon sujuvan aivan normaalisti. Päättäjät tuntuvat ajattelevan, että päätös on laillinen, kunhan enemmistö yhdessä päättää.
”Tämä on täysin käsittämätön ajatus. Kittilässä tuntuu olevan vallalla ajatus, että demokratia voittaa lain”, professori Viljanen sanoo.
Kuitenkin tämän vuoden aikana Suomen laki on voittanut Kittilän päättäjien enemmistön päätökset kaikissa tapauksissa, joista on hallintotuomioistuimiin valitettu.
Tuomioistuimet ovat kumonneet Kittilän enemmistön viisi keskeistä päätöstä, jotka liittyvät myös keskusrikospoliisin ja Lapin poliisilaitoksenkin tutkinnassa oleviin tapauksiin.

Keskusrikospoliisilla on tutkinnassa laaja vyyhti, joka koskee kunnan päätöksentekoa: kunnan enemmistöomistaman hissiyhtiön hankintasotkut ja kuntapäättäjien toiminta tässä yhteydessä, kunnanjohtaja Anna Mäkelän lainvastainen erottaminen, hallintojohtaja Esa Mäkisen siirtäminen syrjään keskeisistä tehtävistään epäasiallisin perustein sekä kuntapäättäjien harjoittama varjovalmistelu, joka liittyy niin sanottuihin Eilavaara-asiakirjoihin.
Lapin poliisilaitos tutkii vt. kunnanjohtaja Kyösti Tornbergin päätöstä salata kuntaan luovutetut julkiset Eilavaara-asiakirjat.
Tätä kaikkea Pekka Viljanen on seurannut toukokuusta 2014 lähtien Suomen Kuvalehden pyynnöstä. Hän on lukenut tuhansia sivuja kunnan päätöksenteon asiakirjoja ja muita aiheeseen liittyviä dokumentteja työnsä ohessa korvauksetta.
Viljanen on kommentoinut kunnan tilannetta julkisuudessa – ja saanut päällensä ”kaikenlaista roinaa”, koska kunta-Suomi sekä valtakunnan päättäjät ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vaienneet Kittilän tilanteesta. Myös oikeusoppineiden enemmistö on ollut hiljaa.
”On aivan naurettavaa sanoa, että kyseessä on pieni muotovirhe, kun aivan tietoisesti on jätetty virhe korjaamatta”
Pekka Viljanen väitteli Turun yliopistossa oikeustieteen tohtoriksi virkarikoksista vuonna 1984. Virkarikossäännösten uudistus tuli voimaan vuoden 1990 alusta.
Samana vuonna Viljaselta ilmestyi uusien säännösten tulkintatutkimus Virkarikokset ja julkisyhteisön työntekijän rikokset. Se on yhä ”kuranttia tavaraa”
Viljanen puuttui teoksessaan myös kunnissa tapahtuvaan harkintavallan väärinkäyttöön.
”Esittämäni kanta, että ne voisivat olla myös rikosasioita, sai kovaa kritiikkiä muun muassa eräältä kuntajohtajalta, joka väitteli sittemmin hallintotieteen tohtoriksi”, professori kertoo.
”En ymmärtänyt tuolloin, enkä ymmärrä vieläkään, mihin perustuisi se, että kuntapäättäjät saisivat ilman rikosoikeudellista vastuuta tehdä vaikka tahallaan lainvastaisia päätöksiä tarkoituksenaan tuottaa itselle tai toiselle hyötyä tai aiheuttaa toiselle vahinkoa”, Viljanen korostaa.
”Siitä, että tällaisia päätöksiä voidaan kumota hallinto-oikeusteitse, ei millään logiikalla seuraa, että päätökset eivät voisi olla myös rikoksia”, hän jatkaa.
Juuri tästä on kysymys Kittilässä.
Kuntapäättäjien enemmistön mukaan kysymys on vain pienistä muotovirheistä – kuulemisen laiminlyönneistä ja sen sellaisista. Kittilän päättäjien enemmistö tuntuu ajattelevan, että lainvastainen päätös korkeintaan kumotaan hallinto-oikeudessa, jos joku uskaltaa tai kehtaa valittaa, mutta rikosasia se ei voi olla.
Pekka Viljasen mukaan Kittilän kunnan pöytäkirjoista on luettavissa, kuinka jääräpäisille päättäjille on lukuisia kertoja osoitettu se, mikä on sallittua kuntaa velvoittavien lakien rajoissa.
”Jos päätöksenteossa mennään lainmukaisen esittelyn ohitse tietoisesti, kyse ei ole enää vain pienistä muotovirheistä”, professori suomentaa.

Viljanen kertoo, että kunnanjohtaja Anna Mäkelän lainvastaisen irtisanomisen jälkeen hallintojohtaja Esa Mäkinen toi kolme kertaa lainvastaisen päätöksen oikaistavaksi kunnanhallitukseen.
”Ensin Mäkinen toi asian kunnanhallitukseen viikko erottamisen jälkeen 24. marraskuuta 2014. Kun KRP tiedotti 26. marraskuuta liittävänsä kunnanjohtajan erottamisen osaksi Kittilän päätöksentekoa koskevaa esitutkintaa, Esa Mäkinen toi irtisanomisasian oikaistavaksi vielä vuoden 2015 tammikuussa ja maaliskuussa.”
”On aivan naurettavaa sanoa, että kyseessä on pieni muotovirhe, kun aivan tietoisesti on jätetty virhe korjaamatta”, sanoo Viljanen.
”Entä mitä tapahtui hallintojohtaja Esa Mäkiselle hänen yritettyään harjoittaa laillisuusvalvontaa? No, hänethän siirrettiin syrjään keskeisistä virkatehtävistään syksyllä 2015”, Viljanen vastaa kysymykseensä.
Esa Mäkinen sai tehtävänsä takaisin hallinto-oikeudelta kesäkuun 2016 lopulla.

”Jos Lex Kittilä säädetään eduskunnassa, kaksi ja puoli vuotta ei ole mennyt hukkaan”, sanoo Pekka Viljanen.

Kun Pekka Viljanen aloitti Kittilän päätöksenteon asiakirjojen parissa, hän oletti kommentoivansa vain ja ainoastaan Suomen Kuvalehdessä kesäkuussa 2014 ilmestyvässä Kittilän laki -kansijutussa (SK 24/2014) kunnan tilannetta – ja sitten asia olisi hänen kohdallaan ohi.
”Oletin, että asiaan ei olisi enää tarpeen palata, koska kun ihmisten kyseenalaiset toimet tuodaan julki mediassa, he yleensä perääntyvät ja korjaavat toimintaansa”, Viljanen kertoo.
”Mutta kuinka täydellisen väärässä olinkaan oletuksissani! Alkoi uskomaton tapahtumasarja, jonka loppua ei ole vieläkään näkyvissä”, professori sanoo jäähyväisluentonsa aattona.

Pekka Viljanen jäi eläkkeelle tänä syksynä 1. lokakuuta.
Jäähyväisluennollaan ”Kittilä – kunnallisen itsehallinnon haaksirikko?” Viljanen maalaa kuulijoilleen laajan synteesin kunnallisesta päätöksenteosta, virkavastuun perusteista, harkintavallan väärinkäytöstä ja virkarikoksista sekä kansalaisten, viranomaisten ja hallintotuomioistuinten puuttumiskeinoista kuntien epäasialliseen päätöksentekoon Kittilän esimerkkien valossa.
Ja tietenkin professori puhuu Lex Kittilästä, lakihankkeesta, jolle juuri kukaan ei povannut vielä vuosi sitten minkäänlaista menestymisen mahdollisuutta.
Yli tunnin mittainen jäähyväisluento on kirjoitettu noin kolmellekymmenelle liuskalle, eikä professori pehmentele sanomisiaan. Pekka Viljanen tunnetaan suorasanaisena puhujana, joka jaksaa ja uskaltaa seisoa tarvittaessa vaikka yksin näkemyksensä takana.
”Ja olen usein seisonutkin. Olen saanut tottua siihen urani aikana.”

Torstaina jäähyväisluennollaan Pekka Viljanen tiivistää Kittilän keskeiset tapahtumat, joista Suomen Kuvalehti on huhtikuusta 2014 lähtien kertonut lukuisissa uutisjutuissaan.
Viljasen mukaan suomalaisella julkishallinnolla on peiliin katsomiseen paikka tapaus Kittilän kohdalla – ja hän toteaa, että Kittilä tuskin on ainoa kunta, jossa on tehty lainvastaisia päätöksiä epäasiallisin perustein.
”Kansalainen veronmaksaja” on Kittilän kaltaisissa tilanteissa heikoilla, koska muutoksenhaku- ja valitusreitit toimivat hitaasti.
”Kuntalain mahdollistama oikaisuvaatimus ei suoraan sanoen auta yhtään mitään, koska oikaisuvaatimus tulee tehdä yleensä sille samalle toimielimelle, jonka kuntalainen katsoo menetelleen epäasiallisesti ja jopa lainvastaisesti.”
”Esimerkiksi kunnanhallitus ei hevin muuta itse tekemäänsä päätöstä, ei ainakaan Kittilän kunnanhallitus”, Viljanen sanoo.
Hallintotuomioistuinten käsittelyajat ovat useimmiten kohtuuttomia. Kittilässä odotettiin päätöstä kunnanjohtajan irtisanomisen laillisuudesta vuosi ja kolme kuukautta.
”Ja tässä ajassa ratkaisu annettiin muotovirheestä, siis kuulemisen laiminlyönnistä. Jos päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, se kaatuu muotovirheeseen ilman että hallintotuomioistuin paneutuu valituksen varsinaisiin perusteisiin. On harmillista, että perusteita ei tutkita saman tien”, Viljanen sanoo.

Ongelma on myös siinä, miten hallintotuomioistuimet tulkitsevat kuntalakia. Tapaus Kittilän kohdalla veronmaksajat ovat joutuneet maksamaan oppirahat siitäkin, että hallintotuomioistuimet antavat vain harvoin täytäntöönpanokieltoja, jos kunta on jo ehtinyt panna päätöksensä täytäntöön.
Näin tapahtui hallintojohtaja Esa Mäkisenkin kohdalla. Kun hänet siirrettiin syrjään syksyllä 2015 keskeisistä tehtävistään, kunnanhallituksen jäsen Hille Kuusisto (kok) valitti päätöksestä ja haki täytäntöönpanokieltoa. Sitä ei koskaan tullut.
”Tällainen asetelma antaa kunnalle mahdollisuuden tehdä lainvastaisia päätöksiä täysin tietoisesti. Kunta voi luottaa siihen, että jos joku valittaa päätöksestä, ratkaisun saaminen hallinto-oikeudesta kestää kuitenkin kauan, usein yli vuodenkin”, professori tiivistää.
”Lainvastaisenkin päätöksen mukaisesti voidaan toimia melkoisen pitkään, puhumattakaan sellaisesta tapauksesta, jossa kunta valittaa vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen halutessaan jatkaa lainvastaista tilannetta”, Viljanen harmittelee.
Professori muistuttaa, että julkisuudessa on usein puhuttu siitä, miten kuntalaiset voivat kiusantekomielessä tekemillään valituksilla viivyttää tärkeiden hankkeiden etenemistä.
”Varmasti näin on joissakin tapauksissa tapahtunut, mutta haluan kiinnittää huomiota kunnan tekemään kiusantekoon. Sekin on mahdollista, vaikka kunta on julkinen viranomainen, jolla on verotusoikeus ja jonka tulee noudattaa tarkoin lakia.”
”Olisihan se täysin sietämätöntä, jos viranomaisella olisi lupa valehdella.”
Pekka Viljanen sanoo, että usein on ollut vaikeaa ajatella Kittilän kunnanhallitusta ja -valtuustoa nykyisine toimintatapoineen julkisina viranomaisina.
Kunta on viranomaisen roolissa antanut hallintotuomioistuimille ja valtiovarainministeriöllekin lausuntoja, jotka eivät perustu tosiseikkoihin – ja joita luetaan henkeä haukkoen niissä piireissä, joissa virkavastuu on kovassa kurssissa.
Pitääkö kuntaviranomaisen lausuntojen olla totuuden mukaisia? Tätäkin Viljanen pohtii jäähyväisluennollaan.
”Viranomaisten asiakirjoihinhan on tapana liittää julkinen luotettavuus, mikä tarkoittaa, että niiden sisältöä pidetään lähtökohtaisesti oikeana, kunnes toisin osoitetaan”, Viljanen muistuttaa.
Hän korostaa, että tavallinen kansalainen asetetaan kohtuuttomaan asemaan, jos viranomaisen sallitaan esittää valituksissaan ja vastauksissaan tietoisesti perättömiä väitteitä.
”Olisihan se täysin sietämätöntä, jos viranomaisella olisi lupa valehdella. Tästä huolimatta minulle on väitetty kuntapäättäjien olevan yleisesti – nyt en puhu Kittilästä – sillä kannalla, että ’eihän siitä mitään tulisi, jos täytyisi pysyä totuudessa’.”
”Järkyttävää puhetta. Voi kuntalaisparkoja, jos ja kun joutuvat taistelemaan tuollaisella asenteella toimivia päättäjiä ja virkamiehiä vastaan”, professori hymähtää.

Professori Viljasen ja Suomen Kuvalehden ennakkotietojen mukaan valtiovarainministeriön kuntaosaston valmistelema lakiesitys ”Lex Kittiläksi” antaa kaivatut puuttumiskeinot tilanteessa, jossa virkarikostutkinnassa epäiltyinä, syyteharkinnassa tai syytteessä olevat päättäjät eivät itse vetäydy päätöksenteosta, vaan heittävät raskaan varjon päätöksenteon uskottavuuden ja luotettavuuden ylle.
”Kun esitin tällaista lakia julkisuudessa syksyllä 2014, aloitteeni herätti aluksi lähinnä vähätteleviä kommentteja. Tukea sain kollegojen piiristä professori Olli Mäenpäältä”, Viljanen kertoo.
Hirtehistä on, että lain valmistelua vauhditti mies, joka sitä eniten on vastustanut. Lain valmistelun sai käyntiin viime kädessä Kittilän vt. kunnanjohtaja, oikeustieteen tohtori Kyösti Tornberg salatessaan helmikuussa 2016 yli ratkaisevan kunnanvaltuuston kokouksen kuntapäättäjiltä tiedon siitä, että valtiovarainministeriö oli pyytänyt Kittilän kunnalta selvitystä päätöksenteon tilanteesta.
”Nyt myönnetään laajalti, että toimiin olisi pitänyt ryhtyä jo huomattavasti aiemmin. Hyvä niin”, Viljanen toteaa.

Professori sanoo, että tapaus Kittilä on ollut murheellista seurattavaa, mutta samalla ainutkertainen näköalapaikka tarkastella kunnallisen itsehallinnon, julkisen päätöksenteon ja virkavastuun hurjinta sovellusta Suomen kunnallishallinnon historiassa.
”Toivon, että Kittilän opetukset muistetaan kuntakentällä pitkään. Jos Lex Kittilä säädetään eduskunnassa, kaksi ja puoli vuotta ei ole mennyt hukkaan”, professori summaa.
”Eläkkeelle jäämisestäni huolimatta aion joka tapauksessa jatkaa laillisuuden puolustamista, vaikka se Kittilän päättäjien enemmistöä suututtaakin.”