Vastuuarviointiin joutumisesta varoitti Kyyjärven entinen kunnanjohtaja Matti Muukkonen jo v. 2010.
Hän oli todellakin kirjoituksellaan aikaansa edellä Keski-Suomen laajakaistahankkeesta.
Hän oli todellakin kirjoituksellaan aikaansa edellä Keski-Suomen laajakaistahankkeesta.
Hankkeen kauhuskenaariot ovat toteutumassa juuri hänen blogikirjoituksensa suuntaan. Kyyjärvi kuitenkin lähti mukaan hankkeeseen, vaikka entinen kunnanjohtaja oli jättänyt hyvän tutkimuksen entiseen kuntaansa hankkeen vaikeuksista ja uhkakuvista.
Keski-Suomen kuntien kunnanjohtajat eivät antaneet minkäänlaista arvoa Muukkosen esittämille väitteille, vaikka hän ennakoi hankkeen riskit hyvin tarkasti.
Matti Muukkosen kirjoitus oli jo aiemmin sivuillani, mutta nostan taas kirjoituksen ajankohtaisena esille . Ilpo
Matti Muukkosen kirjoitus oli jo aiemmin sivuillani, mutta nostan taas kirjoituksen ajankohtaisena esille . Ilpo
Olipa kerran laajakaistahanke
Aluksi
Joulukuussa 2008 Suomen hallitus teki periaatepäätöksen, jonka mukaan valtio luo mallin ja lähtee tukemaan laajakaistayhteyksien rakentamista sellaisille alueille, joille kaupallisesti laajakaistaa ei rakennettaisi. Tavoitteena oli, että vuoden 2015 loppuun mennessä "huippunopeat 100 Mbit/s yhteydet olisivat enintään kahden kilometrin pituisella kiinteällä tai langattomalla tilaajayhteydellä saavutettavissa yli 99 prosentissa vakinaisista asunnoista sekä yritysten ja julkishallinnon organisaatioiden vakinaisista toimipaikoista."
Vuoden 2010 alusta voimaan saatettiin laajakaistatukilaki, jossa tukipolitiikka määriteltiin. Valtio ja EU sekä kunnat osallistuisivat infran rakentamiseen. Lain 8 §:ssä määriteltiin kunnille maksuosuudet muun muassa taloudellisen tilanteen mukaan. Lain myötä kustannukset jaettiin siten, että operaattorit (tuen saaja) maksaisi hankkeen kustannuksista 34 %, kunta maksuosuutensa mukaisesti joko 33, 22 tai 8 prosenttia ja valtio/EU loput. Näin operaattoreille tulisi kannattavaksi rakentaa verkosto koko maahan.
Samanaikaisesti Digita, nähtävästi teleoperaattoreiden intressien seurauksena, ilmoitti loppukeväästä 2009 luopuvansa @450-dataverkon ylläpitämisestä. Digitan näkökulmasta kannattavuutta ei ollut löydettävissä verkolle, koska esimerkiksi päätelaitteita ei ollut saatavissa, vaikka niitä maahan oli tuotu riittävästi. Ne olivat kadonneet erään teleoperaattorin varastoihin. @450-verkon katoamisen myötä langaton massatekniikka tulisi ottamaan selvän askeleen taaksepäin. Toisaalta puhtaan dataverkon poistuminen markkinoilta ei kyseenalaistaisi ns. hybridiverkkojen (puhelin (primaari) / data) pohjalle rakentuvaa helpommin laskutettavaa ja kontrolloitavaa puhelinliikennettä ip-puheluiden yleistymisen muodossa.
Laajakaistahankkeen tuottamasta autuudesta
Laajakaista kaikille, nyk. Laajakaista 2015, -hanke rakentuu yksityisten ja julkisen vallan yhteistyömallin pohjalle, jossa valitettavasti yksityinen palvelutuotanto on hyötyjänä ja julkinen valta maksajana. On totta, ettei operaattoreille olisi välttämättä kannattavaa tehdä miljoonainvestointeja haja-asutusalueelle, koska yksittäisten asiakkaiden kuukausimaksut nousisivat liian korkeiksi, mikäli niillä pyrittäisiin kuolettamaan kustannukset. Toisaalta myöskään varmuutta siitä, että onko nykyisissä "savuissa" vielä tulevaisuudessa savuja, ei kenelläkään ole. Haja-asutusalueen muuttotappioluvut kun ovat melko korkeaa luokkaa ja monikaan asunnoista ei ole enää seuraavalle asukkaalle asumiskelpoisessa kunnossa, vaikka laajakaista taloon tuotaisiin. On nimittäin muistettava, että Suomessa on edelleenkin taloja, joissa ei ole vettä tai sähköä, ainakaan julkisen infran tuottamana.
Moni ikääntynyt ei myöskään osaa käyttää laajakaistaa tai välttämättä edes omista tietokonetta. Myöskään kuntien palvelutuotanto ei ole niin kehittynyttä, että sitä olisi laajamittaisesti siirretty verkkoon. Toisaalta myöskään kuntien käsityksen mukaiset sähköiset palvelut eivät tarvitse kuin ehkä korkeintaan megan yhteyden siinä missä esimerkiksi YLE-areenan liikkuva kuva siirtyy helposti jo kahdella megalla. Nyt luotavana olevan palvelun kautta koteihin olisi toki lähetettävissä Full HD-tasoista kuvaa korkeampilaatuista Ultra HD-kuvaa, jota juurikaan ei ole vielä saavutettavissa kuin teknologiakeskuksissa.
Yhtenä perusteluna on myös käytetty maatalouden ja yritysten tarpeita. On totta, että jotkut yritykset joutuvat siirtämään suuriakin datamääriä paikkakunnalta toiselle, mutta pääosin tällaiset yhtiöt ovat keskittyneet kuntakeskuksiin, jotka taas on rajattu laajakaistahankkeen ja tuen ulkopuolle. Vastaavasti taas maataloudessa hakemusjärjestelmät ovat helposti käytettävissä muutaman megan yhteydellä, kun taas suuret nopeudet ja datamäärät olisi yleensä tarpeellisia vain navetan ja tuvan välillä, jolloin selvittäisiin kustannuksiltaan pienemmillä investoinneilla.
Laajakaistahankkeen myötä alueille, jossa tarpeet ovat lähinnä sähköpostiin ja internetin peruskäyttöön liittyviä, ollaan nyt tarjoamassa Autobahn-tasoista verkostoa. On tietysti niinkin, ettei tältä osin maaseudun asukkaita pidä asettaa heikompaan asemaan suhteessa kaupunkilaisiin, mutta kun ongelmana on tällä hetkellä se, etteivät 384 kbs-yhteydet tai katvealueilla heikostitoimivat mokkulat toimi riittävässä määrin, ei kärpästä pitäisi tappaa härkäsellä. Niinpä esimerkiksi hyväksi todetun @450-verkon tai uuden lanseeratun satelliittilaajakaistan avulla olisi suuri osa väestöstä hoidettavissa huomattavasti huokeammilla kustannuksilla.
Hankkeen kustannukset
Osassa kunnista kuntalaisille on luvattu jo, että nyt rakennetaan laajakaistat kaikille. Tämä lupaus on tehty sillä tiedolla, mitä kuntien kustannuksiksi alkuvaiheessa saatiin. Tällöin havaittiin, että hankkeessa kuntaosuudet esimekiksi pohjoisessa Keski-Suomessa olisivat noin
300 000 - 400 000
euron tienoolla, joka kuntien taloustilanteesta huolimatta ei olisi
mahdottomuus, vaikka kuntien keskimääräiset investointibudjetit
vuosittain ovat noin 700 000 euroa per vuosi, kun kysymys on noin 1 500
asukkaan kunnista.
Kuntien maksuosuus ei kuitenkaan ole koko totuus, vaan hanketta on tarkasteltava laajemmin. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa Kyyjärven kunta, jonka tunnen luonnollisesti parhaiten. Kyyjärvellä laadittiin suunnitelma tai pikemminkin selvitys, jossa muodostettiin kirkonkylän ympäristöön ns. markkinaehtoinen alue. Yhteensä runkoverkkoa havaittiin tarvittavan 103 kilometriä, josta luonnollisesti osa voidaan korvata maassa jo olevalla kuntien omistamalla seutuverkolla. Tämän verkotuksen avulla päästäisiin suoraan seinään, vaadittun enintään kahden kilometrin etäisyyteen sijaan, potentiaalisissa 338 kiinteistössä. Näin runkoverkon ja liittymien rakentamisen kokonaiskustannuksiksi tulisi1 771 600
euroa, josta kunnan (22 %:n maksuosuusluokka) kustannukseksi tulisi 389
752 euroa. Valtio ja Eu maksaisivat hankkeesta 44 %:a eli 779 504 euroa
ja operaattori 34 % eli 602 344 euroa. Ei kuulosta mahdottomalta.
Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa.
Kuntien, valtion ja Eu:n sekä operaattorin kustannusten lisäksi tai paremminkin operaattorin kustannusten kattamiseksi asiakas olisi velvollinen maksamaan arvonlisäverottomana 1 100 euroa liittymismaksua (1 353 euroa sis. alv. 23 %), mikäli liittyminen tapahtuu runkoverkon rakentamisen yhteydessä. Sen sijaan myöhempi liittyminen maksaisi 2 200 euroa arvonlisäverottomana (2 706 euroa sis. alv. 23 %) sekä 17,20 euroa jokaiselta metriltä joka ylittää 100 metrin etäisyyden runkoverkosta. Näillä maksuilla luonnollisesti operaattori rahoittaisi oman osuutensa kustannusten kattamista.
Julkisella investoinnilla ja yksityisten omalla liittymismaksulla oltaisiin kuitenkin vasta tilanteessa, jossa valokuitupiuha tulisi rakennuksen seinään ja sen läpi. Edelleen investointi aiheuttaisi liittyjälle kustannuksen perusmaksun muodossa, joka olisi 36 euroa kuukaudessa. Tälläkään ei sinänsä vielä tulisi mitään sisältöä, vaan 10 megabitin yhteydestä kuukausimaksu olisi 16 euroa tai paljon puhutusta 100 megan yhteydestä 22 euroa, jolloin taloon tulisi internet-palvelu. Paljon puhutut ip-tv-palvelut maksaisivat maksuttomien kanavien osalta 5 euroa kuukaudessa ja luonnollisesti maksukanavat sekä esimerkiksi elokuvatilaukset vielä päälle. 100 megan yhteydestä ja ip-tv:n maksuttomista kanavista tulisi kotitaloudelle siten 63 euron kuukausimaksu. Hinnat arvonlisäverollisia.
63 euroa ei sinänsä kuulosta kovinkaan suurelta maksulta, mikäli ei tarkastella tämän alueen kotitalouksien taloustilannetta. Keskimäärin jokainen kyyjärveläinen tienaa nimittäin vain noin 750 euroa bruttona kuukaudessa, joka tarkoittaa noin 650 euron nettotuloja, josta laajakaistan osuus olisi melkoisen suuri kun vielä huomioidaan asumiskustannusten vievän summasta yli puolet. Varsinkin yksinasuville laajakaistan ottaminen olisi siten täysin mahdotonta taloudellisesti. Meidän ihmisillä ei kertakaikkiaan vain ole varaa tällaiseen "palveluun" tilanteessa, jossa työttömyys on vakava ongelma ja ikääntymisen myötä kunnat joutuvat aloittamaan massiiviset leikkaukset.
Myöskään kunnille hankkeen kustannukset eivät jäisi muutaman sadan tuhannen investointiin, sillä rakentaminen edellyttää kunnilta takaussitoumusta operaattorin osuuteen. Tämän vastineeksi on neuvoteltavissa vakuutena luonnollisesti verkko, mutta pahimmassa tilanteessa reilun 600 000 euron takausvastuu voisi realisoituessaan horjuttaa jo kunnan taloutta, sillä on muistettava, että yhden veroäyrin tuotto tällä on noin 185 000 euroa.
Eikä takausvastuut jää tähän. On nimittäin niinkin, että valtion tuettu hanke koskee nimenomaan vain haja-asutusaluetta. Kaupallinen alue ja mökit jäävät tämän tuen ulkopuolelle. Tätä aluetta esimerkiksi Kyyjärvellä olisi jopa 609 kilometriä, joka taas olisi kustannuksiltaan lähes 10,5 miljoonan euron urakka. Koska kysymys ei kuitenkaan ole aidosti kaupallisesta alueessa, tarvittaisiin tässäkin kuntia apuun nimenomaan takausten muodossa. Mikäli kaikki kaupallisen alueen kiinteistöt (583 kpl) ja mökit (136 kpl) saataisiin laajakaistaverkon piiriin, syntyisi siitä kunnalle noin 9,5 miljoonan takausvastuu, joka ylittäisi miljoonalla jo kunnan vuotuisen budjetin. Jos taas tyydyttäisiin 60 %:n kaupallisesta alueesta ja 20 %:n mökeistä, pienenisi takausvastuu noin 2,6 miljoonaan, joka vastaisi enää kunnan vuotuista sivistystoimen ja keskushallinnon budjettia. Olipa takaus 2,6 miljoonaa, 10,5 miljoonaa tai jotain siltä väliltä, olisi se kohtalokas kunnalle vaikka kuoletus tehtäisiin useampivuotiseksi.
Hyvä idea, hankala toteutus
Laajakaista kaikille hanke on sinänsä loistava idea. On totta, että Suomi on tippunut tietoyhteiskuntakehityksessä kehitysmaaksi puuttuvien verkkojen vuoksi. Toisaalta kuitenkin olisi syytä tutkia joustavampia malleja, joilla kustannuksia voitaisiin saada pienemmiksi. Lisäksi myöskään 100 megan yhteys ei aina ole tarpeellinen, vaan verkko voitaisiin toteuttaa pienemmin nopeuksin ja langattomuutta hyödyntäen. Tässä mallissaan kunnilla ei vaan yksinkertaisesti ole taloudellista mahdollisuutta lähteä toteuttamaan hanketta. Valitettavaa on nimittäin se, että tämä yksittäinen hanke saattaa kauhuskenaarioiden toteutumisen yhteydessä viedä vielä joukon viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä vastuuarviointiin, mikäli jokin menee mönkään. Se pitäisi kaikkien tiedostaa.
Yhtenä tekijänä voisi olla kuntien takausvastuiden lieventäminen valtiontakauksilla. Tällöin vastuut kuitenkin ovat melko suuret, kun jo pelkästään osa Keski-Suomea tekisi takausvastuita 190 - 702 miljoonaa euroa (koko Suomen takausvastuut nousisivat useisiin miljardeihin). Toisaalta kuitenkin olisi pohdittava myös sitä onko tämä hanke nyt missään määrin järkevä toteuttaa suunnitellulla tavalla. Tämä jääköön pohdittavaksi. Nyt realiteetit on ainakin kerrottu julki.
Kirjoittaja on 28-vuotias kunnanjohtajan tehtävät jättämässä oleva hallintotieteiden lisensiaatti ja yhteiskuntatietieden maisteri, joka on todella huolissaan Laajakaista 2015 -hankkeen toteutusmallista. Vaikka edellä oleva teksti perustuu hänen kunnanhallitukselle tekemään esittelytekstiin, on tässä yhteydessä kirjoitus hänen omansa ja yksityishenkilönä tehty tiedonanto julkisen keskustelun pohjaksi.
Joulukuussa 2008 Suomen hallitus teki periaatepäätöksen, jonka mukaan valtio luo mallin ja lähtee tukemaan laajakaistayhteyksien rakentamista sellaisille alueille, joille kaupallisesti laajakaistaa ei rakennettaisi. Tavoitteena oli, että vuoden 2015 loppuun mennessä "huippunopeat 100 Mbit/s yhteydet olisivat enintään kahden kilometrin pituisella kiinteällä tai langattomalla tilaajayhteydellä saavutettavissa yli 99 prosentissa vakinaisista asunnoista sekä yritysten ja julkishallinnon organisaatioiden vakinaisista toimipaikoista."
Vuoden 2010 alusta voimaan saatettiin laajakaistatukilaki, jossa tukipolitiikka määriteltiin. Valtio ja EU sekä kunnat osallistuisivat infran rakentamiseen. Lain 8 §:ssä määriteltiin kunnille maksuosuudet muun muassa taloudellisen tilanteen mukaan. Lain myötä kustannukset jaettiin siten, että operaattorit (tuen saaja) maksaisi hankkeen kustannuksista 34 %, kunta maksuosuutensa mukaisesti joko 33, 22 tai 8 prosenttia ja valtio/EU loput. Näin operaattoreille tulisi kannattavaksi rakentaa verkosto koko maahan.
Samanaikaisesti Digita, nähtävästi teleoperaattoreiden intressien seurauksena, ilmoitti loppukeväästä 2009 luopuvansa @450-dataverkon ylläpitämisestä. Digitan näkökulmasta kannattavuutta ei ollut löydettävissä verkolle, koska esimerkiksi päätelaitteita ei ollut saatavissa, vaikka niitä maahan oli tuotu riittävästi. Ne olivat kadonneet erään teleoperaattorin varastoihin. @450-verkon katoamisen myötä langaton massatekniikka tulisi ottamaan selvän askeleen taaksepäin. Toisaalta puhtaan dataverkon poistuminen markkinoilta ei kyseenalaistaisi ns. hybridiverkkojen (puhelin (primaari) / data) pohjalle rakentuvaa helpommin laskutettavaa ja kontrolloitavaa puhelinliikennettä ip-puheluiden yleistymisen muodossa.
Laajakaistahankkeen tuottamasta autuudesta
Laajakaista kaikille, nyk. Laajakaista 2015, -hanke rakentuu yksityisten ja julkisen vallan yhteistyömallin pohjalle, jossa valitettavasti yksityinen palvelutuotanto on hyötyjänä ja julkinen valta maksajana. On totta, ettei operaattoreille olisi välttämättä kannattavaa tehdä miljoonainvestointeja haja-asutusalueelle, koska yksittäisten asiakkaiden kuukausimaksut nousisivat liian korkeiksi, mikäli niillä pyrittäisiin kuolettamaan kustannukset. Toisaalta myöskään varmuutta siitä, että onko nykyisissä "savuissa" vielä tulevaisuudessa savuja, ei kenelläkään ole. Haja-asutusalueen muuttotappioluvut kun ovat melko korkeaa luokkaa ja monikaan asunnoista ei ole enää seuraavalle asukkaalle asumiskelpoisessa kunnossa, vaikka laajakaista taloon tuotaisiin. On nimittäin muistettava, että Suomessa on edelleenkin taloja, joissa ei ole vettä tai sähköä, ainakaan julkisen infran tuottamana.
Moni ikääntynyt ei myöskään osaa käyttää laajakaistaa tai välttämättä edes omista tietokonetta. Myöskään kuntien palvelutuotanto ei ole niin kehittynyttä, että sitä olisi laajamittaisesti siirretty verkkoon. Toisaalta myöskään kuntien käsityksen mukaiset sähköiset palvelut eivät tarvitse kuin ehkä korkeintaan megan yhteyden siinä missä esimerkiksi YLE-areenan liikkuva kuva siirtyy helposti jo kahdella megalla. Nyt luotavana olevan palvelun kautta koteihin olisi toki lähetettävissä Full HD-tasoista kuvaa korkeampilaatuista Ultra HD-kuvaa, jota juurikaan ei ole vielä saavutettavissa kuin teknologiakeskuksissa.
Yhtenä perusteluna on myös käytetty maatalouden ja yritysten tarpeita. On totta, että jotkut yritykset joutuvat siirtämään suuriakin datamääriä paikkakunnalta toiselle, mutta pääosin tällaiset yhtiöt ovat keskittyneet kuntakeskuksiin, jotka taas on rajattu laajakaistahankkeen ja tuen ulkopuolle. Vastaavasti taas maataloudessa hakemusjärjestelmät ovat helposti käytettävissä muutaman megan yhteydellä, kun taas suuret nopeudet ja datamäärät olisi yleensä tarpeellisia vain navetan ja tuvan välillä, jolloin selvittäisiin kustannuksiltaan pienemmillä investoinneilla.
Laajakaistahankkeen myötä alueille, jossa tarpeet ovat lähinnä sähköpostiin ja internetin peruskäyttöön liittyviä, ollaan nyt tarjoamassa Autobahn-tasoista verkostoa. On tietysti niinkin, ettei tältä osin maaseudun asukkaita pidä asettaa heikompaan asemaan suhteessa kaupunkilaisiin, mutta kun ongelmana on tällä hetkellä se, etteivät 384 kbs-yhteydet tai katvealueilla heikostitoimivat mokkulat toimi riittävässä määrin, ei kärpästä pitäisi tappaa härkäsellä. Niinpä esimerkiksi hyväksi todetun @450-verkon tai uuden lanseeratun satelliittilaajakaistan avulla olisi suuri osa väestöstä hoidettavissa huomattavasti huokeammilla kustannuksilla.
Hankkeen kustannukset
Osassa kunnista kuntalaisille on luvattu jo, että nyt rakennetaan laajakaistat kaikille. Tämä lupaus on tehty sillä tiedolla, mitä kuntien kustannuksiksi alkuvaiheessa saatiin. Tällöin havaittiin, että hankkeessa kuntaosuudet esimekiksi pohjoisessa Keski-Suomessa olisivat noin
300 000 - 400 000
euron tienoolla, joka kuntien taloustilanteesta huolimatta ei olisi
mahdottomuus, vaikka kuntien keskimääräiset investointibudjetit
vuosittain ovat noin 700 000 euroa per vuosi, kun kysymys on noin 1 500
asukkaan kunnista.Kuntien maksuosuus ei kuitenkaan ole koko totuus, vaan hanketta on tarkasteltava laajemmin. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa Kyyjärven kunta, jonka tunnen luonnollisesti parhaiten. Kyyjärvellä laadittiin suunnitelma tai pikemminkin selvitys, jossa muodostettiin kirkonkylän ympäristöön ns. markkinaehtoinen alue. Yhteensä runkoverkkoa havaittiin tarvittavan 103 kilometriä, josta luonnollisesti osa voidaan korvata maassa jo olevalla kuntien omistamalla seutuverkolla. Tämän verkotuksen avulla päästäisiin suoraan seinään, vaadittun enintään kahden kilometrin etäisyyteen sijaan, potentiaalisissa 338 kiinteistössä. Näin runkoverkon ja liittymien rakentamisen kokonaiskustannuksiksi tulisi
1 771 600
euroa, josta kunnan (22 %:n maksuosuusluokka) kustannukseksi tulisi 389
752 euroa. Valtio ja Eu maksaisivat hankkeesta 44 %:a eli 779 504 euroa
ja operaattori 34 % eli 602 344 euroa. Ei kuulosta mahdottomalta.
Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa.Kuntien, valtion ja Eu:n sekä operaattorin kustannusten lisäksi tai paremminkin operaattorin kustannusten kattamiseksi asiakas olisi velvollinen maksamaan arvonlisäverottomana 1 100 euroa liittymismaksua (1 353 euroa sis. alv. 23 %), mikäli liittyminen tapahtuu runkoverkon rakentamisen yhteydessä. Sen sijaan myöhempi liittyminen maksaisi 2 200 euroa arvonlisäverottomana (2 706 euroa sis. alv. 23 %) sekä 17,20 euroa jokaiselta metriltä joka ylittää 100 metrin etäisyyden runkoverkosta. Näillä maksuilla luonnollisesti operaattori rahoittaisi oman osuutensa kustannusten kattamista.
Julkisella investoinnilla ja yksityisten omalla liittymismaksulla oltaisiin kuitenkin vasta tilanteessa, jossa valokuitupiuha tulisi rakennuksen seinään ja sen läpi. Edelleen investointi aiheuttaisi liittyjälle kustannuksen perusmaksun muodossa, joka olisi 36 euroa kuukaudessa. Tälläkään ei sinänsä vielä tulisi mitään sisältöä, vaan 10 megabitin yhteydestä kuukausimaksu olisi 16 euroa tai paljon puhutusta 100 megan yhteydestä 22 euroa, jolloin taloon tulisi internet-palvelu. Paljon puhutut ip-tv-palvelut maksaisivat maksuttomien kanavien osalta 5 euroa kuukaudessa ja luonnollisesti maksukanavat sekä esimerkiksi elokuvatilaukset vielä päälle. 100 megan yhteydestä ja ip-tv:n maksuttomista kanavista tulisi kotitaloudelle siten 63 euron kuukausimaksu. Hinnat arvonlisäverollisia.
63 euroa ei sinänsä kuulosta kovinkaan suurelta maksulta, mikäli ei tarkastella tämän alueen kotitalouksien taloustilannetta. Keskimäärin jokainen kyyjärveläinen tienaa nimittäin vain noin 750 euroa bruttona kuukaudessa, joka tarkoittaa noin 650 euron nettotuloja, josta laajakaistan osuus olisi melkoisen suuri kun vielä huomioidaan asumiskustannusten vievän summasta yli puolet. Varsinkin yksinasuville laajakaistan ottaminen olisi siten täysin mahdotonta taloudellisesti. Meidän ihmisillä ei kertakaikkiaan vain ole varaa tällaiseen "palveluun" tilanteessa, jossa työttömyys on vakava ongelma ja ikääntymisen myötä kunnat joutuvat aloittamaan massiiviset leikkaukset.
Myöskään kunnille hankkeen kustannukset eivät jäisi muutaman sadan tuhannen investointiin, sillä rakentaminen edellyttää kunnilta takaussitoumusta operaattorin osuuteen. Tämän vastineeksi on neuvoteltavissa vakuutena luonnollisesti verkko, mutta pahimmassa tilanteessa reilun 600 000 euron takausvastuu voisi realisoituessaan horjuttaa jo kunnan taloutta, sillä on muistettava, että yhden veroäyrin tuotto tällä on noin 185 000 euroa.
Eikä takausvastuut jää tähän. On nimittäin niinkin, että valtion tuettu hanke koskee nimenomaan vain haja-asutusaluetta. Kaupallinen alue ja mökit jäävät tämän tuen ulkopuolelle. Tätä aluetta esimerkiksi Kyyjärvellä olisi jopa 609 kilometriä, joka taas olisi kustannuksiltaan lähes 10,5 miljoonan euron urakka. Koska kysymys ei kuitenkaan ole aidosti kaupallisesta alueessa, tarvittaisiin tässäkin kuntia apuun nimenomaan takausten muodossa. Mikäli kaikki kaupallisen alueen kiinteistöt (583 kpl) ja mökit (136 kpl) saataisiin laajakaistaverkon piiriin, syntyisi siitä kunnalle noin 9,5 miljoonan takausvastuu, joka ylittäisi miljoonalla jo kunnan vuotuisen budjetin. Jos taas tyydyttäisiin 60 %:n kaupallisesta alueesta ja 20 %:n mökeistä, pienenisi takausvastuu noin 2,6 miljoonaan, joka vastaisi enää kunnan vuotuista sivistystoimen ja keskushallinnon budjettia. Olipa takaus 2,6 miljoonaa, 10,5 miljoonaa tai jotain siltä väliltä, olisi se kohtalokas kunnalle vaikka kuoletus tehtäisiin useampivuotiseksi.
Hyvä idea, hankala toteutus
Laajakaista kaikille hanke on sinänsä loistava idea. On totta, että Suomi on tippunut tietoyhteiskuntakehityksessä kehitysmaaksi puuttuvien verkkojen vuoksi. Toisaalta kuitenkin olisi syytä tutkia joustavampia malleja, joilla kustannuksia voitaisiin saada pienemmiksi. Lisäksi myöskään 100 megan yhteys ei aina ole tarpeellinen, vaan verkko voitaisiin toteuttaa pienemmin nopeuksin ja langattomuutta hyödyntäen. Tässä mallissaan kunnilla ei vaan yksinkertaisesti ole taloudellista mahdollisuutta lähteä toteuttamaan hanketta. Valitettavaa on nimittäin se, että tämä yksittäinen hanke saattaa kauhuskenaarioiden toteutumisen yhteydessä viedä vielä joukon viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä vastuuarviointiin, mikäli jokin menee mönkään. Se pitäisi kaikkien tiedostaa.
Yhtenä tekijänä voisi olla kuntien takausvastuiden lieventäminen valtiontakauksilla. Tällöin vastuut kuitenkin ovat melko suuret, kun jo pelkästään osa Keski-Suomea tekisi takausvastuita 190 - 702 miljoonaa euroa (koko Suomen takausvastuut nousisivat useisiin miljardeihin). Toisaalta kuitenkin olisi pohdittava myös sitä onko tämä hanke nyt missään määrin järkevä toteuttaa suunnitellulla tavalla. Tämä jääköön pohdittavaksi. Nyt realiteetit on ainakin kerrottu julki.
Kirjoittaja on 28-vuotias kunnanjohtajan tehtävät jättämässä oleva hallintotieteiden lisensiaatti ja yhteiskuntatietieden maisteri, joka on todella huolissaan Laajakaista 2015 -hankkeen toteutusmallista. Vaikka edellä oleva teksti perustuu hänen kunnanhallitukselle tekemään esittelytekstiin, on tässä yhteydessä kirjoitus hänen omansa ja yksityishenkilönä tehty tiedonanto julkisen keskustelun pohjaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti