Kohdistuiko valtuutettuihin tahallista kiusantekoa?

Antero Pohjonen on täysin oikeassa siinä, että vallankäyttö kunnissa on muuttunut erittäin röyhkeäksi  ja härskiksi. Näin myös Viitasaarellakin. 
Seppo Ijäksen sulkeminen luottamustehtävistä oli kaupunginjohtajalta ja -hallitukselta tosi alatyylinen teko ja erittäin paha johtamisen pohjanoteeraus?  
Seppo Ijäkseen kohdistuva törkeä mustamaalaus on lähetetty  Hallinto-oikeuteen! 
Toivottavasti Ijäksen poliisille tekemä tutkintapyyntökin tutkitaan nyt myös aidosti ja tarkasti? Jos ei näin menetellä niin on pakko todeta että korruptio on voittanut suomalaisen oikeuskäsityksen!

Toivottavasti nopeasti  kuntiin tulisi laki, että hyväveli-järjestön toiminta loppuisi verorahoilla pikaisesti? Valitettavasti järjestön lonkerot ylettyvät jo todella korkealle virkamiesten hierarkiassa!
Tietojeni mukaan Keuruulla on kysymys vakavasta asiasta eli koulukiusaamisesta?
Alla Antero Pohjosen kirjoituksia asiasta!

Totuutta on Keuruulla kovin vaikea puolustaa

Millä opeilla kaupunginvaltuuston sumuttaminen Keuruulla saadaan loppumaan? Kun tuli KHO:n päätös, se ei mennyt Keuruun ”erikoislakiosaajien” jakeluun millään opeilla. Kerrottiin, että korjataan KHO:n päätöksestä vain muotovirheet ja sillä siisti.
Uusi ”tilapäinen” valiokunta valittiin, ja jälleen alkuperäisen ns. vanhan sivistyslautakunnan erottamispäämäärillä.
On nurinkurista, että olemme ikään kuin apuvälikäsinä parsimassa toisten lausuntoja ja parantelemassa niitä omatahtoisesti tilapäiselle valiokunnalle sopivaan muotoon, talkoilla, ilman palkkaa, koska kokous- ja kilometrikorvaukset maksetaan tilapäiselle valiokunnalle. Tilapäisen valiokunnan työtä tekikin todellisuudessa KHO:n päätöksen jälkeen uutta erottamista odottava ns. vanha sivistyslautakuntakvartetti.
Ne kolme henkilöä, jotka koulukisausjupakan myötä tekivät esityksen kaupunginhallitukselle, että se ryhtyisi toimiin perustaa tilapäinen valiokunta sivistyslautakuntaa erottamaan, on aina valittu uuteen sivistyslautakuntaan, kun ”puheenjohtajallakin on niin pitkäaikainen kokemus”.
Tilapäinen valiokunta on jo kerran toiminut samalla kokoonpanolla, se siis on vanhan tilapäisen valiokunnan suora kopio. Pystyykö se olemaan objektiivinen työssään?
Valtuutettuja on kiristetty: jos he eivät hyväksy tilapäisen valiokunnan perustamista, oikeistoryhmään kuuluvat sivistyslautakunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja uhkaavat erota kaikista luottamustehtävistä.
Kaupungin viranhaltijoiden suojelu on vienyt kaikkinaisen tolkun asiakäsittelystä. Lääkärintodistuksilla on todisteltu, ettei sivistysjohtajan ja varhaiskasvatuspäällikön tarvitse enää työskennellä nyt vallassa olevan ns. vanhan sivistyslautakunnan kanssa.
Jäävi asiassa on ainakin tilapäisen valiokunnan puheenjohtaja, koska on samalla tarkastuslautakunnan puheenjohtaja, siis intressijäävi. Ei kahdella pallilla istuen voi objektiivisesti käsitellä näin ristiriitaisessa tehtäväkuviossa sivistyslautakunnan erottamista. Henkilöjääviyttä on monella tapaa asian käsittelyosaisilla, varsinkin koulukiusaajien vanhemmilla.
Eikö olisi Keuruun päättäjien kannattanut mennä itseensä ja katsoa peiliin? Ja kysyä: Unohdimmeko lapsen kokonaan? Keuruulla on kovin vaikea puolustaa totuutta, mutta asia ei ainakaan jää omaatuntoa vaivaamaan.
Antero Pohjonen
kaupunginvaltuutettu
Keuruu

Valtuuston parhaan päätöksen päätös

On harvinaista, että valtuustokauden paras päätös invalidisoituu niin totaalisesti korkeimmissa oikeusasteissa kuin Keuruulla. Näin kävi otsikon adjektiivin mukaan tarkastuskertomuksessa hehkutetulle sivistyslautakunnan erottamispäätökselle, jonka hovioikeus kumosi. Päätökseen tyytymättömänä Keuruun kaupunki teki valituksen edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka joka piti aiemman päätöksen voimassa. Tämä tosin oli odotettavissa.
Koville se tuntui todella kaupunginpäässä ja mediassakin ottaneen, koska yleensä on käytäntö sellainen, että median kysymyksiin esitetään tai etsitään kommentoijaa aina ensimmäisestä asian voittaneen vastapuolen prosessin aikaisesta valitusasiakirjan allekirjoittajasta. Nyt piti tässä kohtaa kuitenkin valita toisin, siis viimeisenä mahdollisena kiusantekona pärstäkertoimen miellyttämiskriteerin mukaan.
On myös hyvin outoa, että julkisuudesta leijonanosan saakin kaupunki – vaikka sen selättää pienryhmä, jonka ansiot pyritään heti himmentämään. Mutta saihan sekin toki yhden lauseen sanotuksi julki.
Missä menee virkamiehen valtuutettuun kohdistunut kiusanteon raja? Siitähän ei toitoteta missään tarkastuskertomuksessa.
Pelkoonhan tuokin perustuu. Kaupungin eväät asiassa olivat koko ajan lähes verrattavissa ”pääomistajatahoisiin” omintakeisiin tulkintoihin. Näitä pakkosyöttönä yritettiin kirjoitettuna ja tarkastettuna lakina nostaa esille.
Kertooko tämä muustakin kuin hallitsemattomasta, yksilöhakuisesta ryöstäytyneestä vallanhalusta, yltiöpäisestä ”olen paras -hengestä” tai ylemmyydestä muita kohtaan. Nyt tuohon kilpeen tuli ainakin sellainen lommo jota ei kokeneinkaan peltiseppä koskaan oio ennalleen.
Toivottavasti tämä tyrmäyskokemus rauhoittaa Keuruun poliittista ilmapiiriä ja ehkäisee uusien henkilöjahtien yllättäviä käynnistyshaluja.
Oikeuslaitosasteet eivät ”keuruutautiin” voi tuoda enää mitään uusia lääkkeitä, koska leimautuminen ja vallan haarniskan epätoivoinen puolustus on jo muidenkin kuin kadunmiehen tiedossa – Helsingistäkin näkee lähemmäksi. Ehkäpä jo ainakin viimeistään seuraava kupru avartaa näköaloja ja sosiaalista että inhimillistä kanssaihmisen huomioimista.
Näin suuren ja nöyryyttävän, ylimielisyydestä johtuneen korokkeelta putoamisen pitäisi johtaa muutokseen. Jääräpäisinkin voi oppia, kun itsesuojeluvaistot ja omatunto sekä teot soimaavat ajatusmaailmaa tarpeeksi.
Näyttää kuitenkin siltä, että kilpajuoksu jatkunee nyt median ”täkyverkkojen” uusilla parsintakeinoilla ja kertautuvilla aliarvostusopeilla. Koska nyt valtaan jälleen astuvat erotetut sivistyslautakuntalaiset ovat oikeistoryhmän ja sivistyslautakunnan puheenjohtajan lausunnon mukaan edelleen yhteistyökyvyttömiä ja siten ilmeisesti jatkuvaa hylkytavaraa.
Samaa linjaa edustaa hallintopäällikkö ja entinen sivistysjohtajakin, ja tilanne säilyy kuulemma ennallaan ilman vanhan lautakunnan paluuta, heidän ”uskottavana” keuruulaistulkintanaan. Propagandan tuloksena koetaan, että kaupunki on yksilötasoa ylempänä lakitulkinnoissaan ja enemmän kuin moraalinen voittaja, lähes entisaikaisen oikeudellisen, puhtaan ja nuhteettoman lainkäytön edelläkävijä ja toteuttaja.
Tuo harha ja kokenut loppunsa sekä lopullisen inflaation, johon lisänsä tuo pelastustienä käytetty mediamanipulointi. Paljon on nähty ja koettu, ja vielä tämäkin, jonka voi tulkita poliittisena vihamaailmana sekä henkilöjahtina.
Kun virkamiehistö vie vallan valtuustolta hiljaa napertaen, ja jotkut lautakuntien ja valtuustoryhmien puheenjohtajat ”klikkiytyvät” yhteiseksi suojamuuriksi virkamielille, äänestäjien tahto sekä demokratia unohtuu ja kääntyy heitä vastaan. Tästä syystä Keuruun kaupunkilaivan kurssi on hukassa eikä enää kartalla ja hörppää vettä täydeltä laidalta. Uhka ja pelko pelastusveneen kantavuudesta kirjattiin juuri Helsingissä lokikirjaan, sitä kaikki noudattakoon.
Antero Pohjonen
kaupunginvaltuutettu

Keuruu

Si­vis­tys­lau­ta­kun­nan erot­ta­mis­ta kos­ke­va kun­nal­lis­va­li­tus (Keu­ruu)

An­to­päi­vä: 4.7.2016

Asia Kun­nal­li­sa­siaa kos­ke­va va­li­tus
Va­lit­ta­ja Keu­ruun kau­pun­gin­hal­li­tus

Asian ai­kai­sem­pi kä­sit­te­ly
Keu­ruun kau­pun­gin­val­tuus­to on 23.3.2015 (§ 15) päät­tä­nyt to­de­ta ti­la­päi­sen va­lio­kun­nan sel­vi­tyk­sen poh­jal­ta, et­tä si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­se­nil­lä ei ole enää kes­ke­nään sel­lais­ta luot­ta­mus­ta, jo­ta si­vis­tys­lau­ta­kun­nan teh­tä­vien hoi­ta­mi­nen edel­lyt­tää. Val­tuus­to on päät­tä­nyt erot­taa si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­se­net ja va­ra­jä­se­net, kos­ka si­vis­tys­lau­ta­kun­ta ei edel­lä mai­ni­tus­ta syys­tä enää nau­ti val­tuus­ton luot­ta­mus­ta.
A ja hä­nen asia­kump­pa­nin­sa ovat va­lit­ta­neet kau­pun­gin­val­tuus­ton pää­tök­ses­tä Hä­meen­lin­nan hal­lin­to-oi­keu­teen ja vaa­ti­neet kau­pun­gin­val­tuus­ton pää­tök­sen ku­moa­mis­ta.

Muu­tok­sen­ha­ki­jat ovat esit­tä­neet vaa­ti­muk­sen­sa tuek­si, sil­tä osin kuin kor­keim­mas­sa hal­lin­to-oi­keu­des­sa on ky­sy­mys, muun ohel­la seu­raa­vaa:
Ti­la­päi­nen va­lio­kun­ta ei ole va­ran­nut asia­no­sai­sil­le riit­tä­väs­ti ai­kaa se­li­tyk­sen an­ta­mi­seen. Si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­sen­ten tu­li toi­mit­taa se­li­tyk­sen­sä ti­la­päi­sel­le va­lio­kun­nal­le vii­meis­tään 12.3.2015. Kuu­le­mis­kir­je on saa­pu­nut si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­se­nil­le pos­tit­se tiis­tai­na 10.3.2015. Esi­mer­kik­si A sai kir­jeen tie­dok­seen vas­ta 10.3.2015 kel­lo 21.00. Jos hän oli­si laa­ti­nut se­li­tyk­sen­sä seu­raa­va­na päi­vä­nä, ei se­li­tys oli­si eh­ti­nyt pos­tit­se toi­mi­tet­tu­na pe­ril­le mää­räa­jan ku­lues­sa. A oli kyl­lä 10.3.2015 toi­mit­ta­nut ti­la­päi­sel­le va­lio­kun­nal­le se­li­tyk­sen­sä kuu­le­mis­kir­jees­tä tie­tä­mät­tä.

Ti­la­päi­nen va­lio­kun­ta on esi­tyk­ses­sään val­tuus­tol­le to­den­nut tar­kem­min pe­rus­te­le­mat­ta, et­tä saa­tu­jen sel­vi­tys­ten pe­rus­teel­la si­vis­tys­lau­ta­kun­nas­sa on ri­kot­tu sa­las­sa­pi­to­vel­vol­li­suut­ta. Pe­rus­te­le­mat­to­mal­la väit­teel­lä on syyl­lis­tet­ty muu­tok­sen­ha­ki­joi­ta ja py­rit­ty vai­kut­ta­maan epäa­sial­li­ses­ti val­tuus­ton pää­tök­sen­te­koon. Muu­tok­sen­ha­ki­joil­le ei ole hei­dän pyyn­nöis­tään huo­li­mat­ta an­net­tu sel­vi­tyk­siä, joi­hin ti­la­päi­sen va­lio­kun­nan esi­tys on pe­rus­tu­nut. Si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­sen A on 19.3.2015 pyy­tä­nyt ti­la­päi­sen va­lio­kun­nan pu­heen­joh­ta­jal­ta si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­sen­ten va­lio­kun­nal­le an­ta­mia sel­vi­tyk­siä, jot­ka oli­vat tul­leet jul­ki­sik­si edel­li­se­nä päi­vä­nä, kun va­lio­kun­ta an­toi esi­tyk­sen­sä asias­sa val­tuus­tol­le. Muu­tok­sen­ha­ki­jat ovat pyy­tä­neet ky­sei­siä sel­vi­tyk­siä kaik­kiaan kol­mas­ti ti­la­päi­sen va­lio­kun­nan pu­heen­joh­ta­jal­ta ja ker­ran kau­pun­gin hal­lin­to­joh­ta­jal­ta. Kau­pun­ki ei kui­ten­kaan ole toi­mit­ta­nut pyy­det­ty­jä asia­kir­jo­ja ei­kä myös­kään an­ta­nut asia­kir­ja­pyyn­tö­jen joh­dos­ta va­li­tus­kel­pois­ta pää­tös­tä. Muu­tok­sen­ha­ki­joil­la on asia­no­sai­si­na ja luot­ta­mus­hen­ki­löi­nä ol­lut oi­keus saa­da pyy­tä­män­sä asia­kir­jat, joi­ta he ovat tar­vin­neet voi­dak­seen käyt­tää heil­le hal­lin­to­lain 34 §:n mu­kaan kuu­lu­vaa oi­keut­ta lau­sua sel­vi­tyk­sis­tä, jot­ka ovat vai­kut­ta­neet asian rat­kai­suun.

Kau­pun­gin­val­tuus­ton ko­kouk­ses­sa val­tuu­tet­tu, si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­sen A:n ei an­net­tu pu­hua si­vis­tys­lau­ta­kun­nan hal­lin­to­kult­tuu­ris­ta. Hä­nen pu­heen­sa kes­keyt­tä­mis­tä pe­rus­tel­tiin sil­lä, et­tä jo­ku saat­tai­si louk­kaan­tua. Pu­heen kes­keyt­tä­mi­sel­lä on lou­kat­tu val­tuu­te­tun pu­heoi­keut­ta ja A:n sa­nan­va­paut­ta.

Hal­lin­to-oi­keu­den rat­kai­su
Hä­meen­lin­nan hal­lin­to-oi­keus on ku­mon­nut kau­pun­gin­val­tuus­ton pää­tök­sen 23.3.2015 § 15.
Hal­lin­to-oi­keus on pe­rus­tel­lut rat­kai­suaan, sil­tä osin kuin kor­keim­mas­sa hal­lin­to-oi­keu­des­sa on ky­sy­mys, seu­raa­vas­ti:

Kuu­le­mis­ta ja luot­ta­mus­hen­ki­lön tie­don­saan­tioi­keut­ta kos­ke­vat va­li­tus­pe­rus­teet
So­vel­let­ta­vat sään­nök­set

Vi­ra­no­mais­ten toi­min­nan jul­ki­suu­des­ta an­ne­tun lain (jul­ki­suus­la­ki) 4 §:n 1 mo­men­tin 4 koh­dan mu­kaan kun­nal­li­set vi­ra­no­mai­set ovat mai­ni­tus­sa lais­sa tar­koi­tet­tu­ja vi­ra­no­mai­sia.
Sa­man lain 5 §:n 2 mo­men­tin mu­kaan vi­ra­no­mai­sen asia­kir­jal­la tar­koi­te­taan vi­ra­no­mai­sen hal­lus­sa ole­vaa asia­kir­jaa, jon­ka vi­ra­no­mai­nen tai sen pal­ve­luk­ses­sa ole­va on laa­ti­nut taik­ka jo­ka on toi­mi­tet­tu vi­ra­no­mai­sel­le asian kä­sit­te­lyä var­ten tai muu­ten sen toi­mia­laan tai teh­tä­viin kuu­lu­vas­sa asias­sa.

Sa­man lain 7 §:n 1 mo­men­tin mu­kaan vi­ra­no­mai­sel­le asian kä­sit­te­lyä var­ten tai muu­ten sen toi­mia­laan tai teh­tä­viin kuu­lu­vas­sa asias­sa toi­mi­tet­tu asia­kir­ja tu­lee jul­ki­sek­si, kun vi­ra­no­mai­nen on sen saa­nut, jol­lei asia­kir­jan jul­ki­suu­des­ta taik­ka sa­las­sa­pi­dos­ta tai muus­ta tie­to­jen saan­tia kos­ke­vas­ta ra­joi­tuk­ses­ta täs­sä tai muus­sa lais­sa sää­de­tä.

Sa­man lain 9 §:n 1 mo­men­tin mu­kaan jo­kai­sel­la on oi­keus saa­da tie­to vi­ra­no­mai­sen asia­kir­jas­ta, jo­ka on jul­ki­nen.

Sa­man lain 22 §:n 1 mo­men­tin mu­kaan vi­ra­no­mai­sen asia­kir­ja on pi­det­tä­vä sa­las­sa, jos se täs­sä tai muus­sa lais­sa on sää­det­ty sa­las­sa pi­det­tä­väk­si tai jos vi­ra­no­mai­nen lain no­jal­la on mää­rän­nyt sen sa­las­sa pi­det­tä­väk­si taik­ka jos se si­säl­tää tie­to­ja, jois­ta on lail­la sää­det­ty vai­tio­lo­vel­vol­li­suus. Py­kä­län 2 mo­men­tin mu­kaan sa­las­sa pi­det­tä­vää vi­ra­no­mai­sen asia­kir­jaa tai sen ko­pio­ta tai tu­los­tet­ta sii­tä ei saa näyt­tää ei­kä luo­vut­taa si­vul­li­sel­le.

Sa­man lain 11 §:n 1 mo­men­tin mu­kaan ha­ki­jal­la, va­lit­ta­jal­la se­kä muul­la, jon­ka oi­keut­ta, etua tai vel­vol­li­suut­ta asia kos­kee (asia­no­sai­nen), on oi­keus saa­da asiaa kä­sit­te­le­väl­tä tai kä­si­tel­leel­tä vi­ra­no­mai­sel­ta tie­to muun­kin kuin jul­ki­sen asia­kir­jan si­säl­lös­tä, jo­ka voi tai on voi­nut vai­kut­taa hä­nen asian­sa kä­sit­te­lyyn.
Kun­ta­lain (365/1995) 43 §:n mu­kaan luot­ta­mus­hen­ki­löl­lä on oi­keus saa­da kun­nan vi­ra­no­mai­sil­ta tie­to­ja ja näh­tä­väk­seen asia­kir­jo­ja, joi­ta hän toi­mes­saan pi­tää tar­peel­li­si­na, jol­lei sa­las­sa­pi­toa kos­ke­vis­ta sään­nök­sis­tä muu­ta joh­du.

Hal­lin­to­lain 34 §:n 1 mo­men­tin mu­kaan asia­no­sai­sel­le on en­nen asian rat­kai­se­mis­ta va­rat­ta­va ti­lai­suus lau­sua mie­li­pi­teen­sä asias­ta se­kä an­taa se­li­tyk­sen­sä sel­lai­sis­ta vaa­ti­muk­sis­ta ja sel­vi­tyk­sis­tä, jot­ka saat­ta­vat vai­kut­taa asian rat­kai­suun.

Hal­lin­to­lain 33 §:n 1 mo­men­tin mu­kaan asia­kir­jan täy­den­tä­mis­tä, se­li­tyk­sen an­ta­mis­ta ja sel­vi­tyk­sen esit­tä­mis­tä var­ten on ase­tet­ta­va asian laa­tuun näh­den riit­tä­vä mää­räai­ka.

Oi­keu­del­li­nen ar­vioin­ti
Ti­la­päi­nen va­lio­kun­ta on va­ran­nut si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­se­nil­le ja va­ra­jä­se­nil­le ti­lai­suu­den tul­la kuul­luk­si heil­le kir­jeel­lä ja säh­kö­pos­tit­se 6.3.2015 lä­he­te­tyl­lä sel­vi­tys­pyyn­nöl­lä. Sel­vi­tys­pyyn­nön mu­kaan kir­jal­li­set sel­vi­tyk­set on tul­lut toi­mit­taa ti­la­päi­sel­le va­lio­kun­nal­le vii­meis­tään 12.3.2015. Li­säk­si asia­no­sai­sil­le on va­rat­tu ti­lai­suus tul­la kuul­luk­si 13.3.2015 pi­de­tys­sä kuu­le­mis­ti­lai­suu­des­sa.

Edel­lä mai­ni­tus­sa sel­vi­tys­pyyn­nös­sä asia­no­sai­sia oli pyy­det­ty lau­su­maan sii­tä, on­ko si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­sen­ten vä­li­ses­sä työs­ken­te­lys­sä val­lal­la luot­ta­mus­pu­la ja jon­ki­nas­tei­nen kah­tia­ja­ko se­kä on­ko si­vis­tys­lau­ta­kun­ta toi­min­ta­ky­kyi­nen. Sel­vi­tyk­sen an­ta­mi­nen täl­lai­sis­ta sel­vi­tyk­sen an­ta­jan tie­dos­sa ole­vis­ta sei­kois­ta ei ole vie­nyt sel­vi­tyk­sen an­ta­jil­ta pal­jon ai­kaa ei­kä edel­lyt­tä­nyt ryh­ty­mis­tä ai­kaa vie­viin toi­men­pi­tei­siin asian sel­vit­tä­mi­sek­si. Vaik­ka sel­vi­tys­pyyn­tö oli­si va­li­tuk­ses­sa väi­te­tyin ta­voin saa­pu­nut si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­se­nil­le ja va­ra­jä­se­nil­le pos­tin kul­jet­ta­ma­na vas­ta 10.3.2015, ovat he kui­ten­kin asia­kir­jois­ta il­me­ne­vän pe­rus­teel­la to­sia­sias­sa saa­neet tie­don heil­le säh­kö­pos­tit­se ja kir­jeel­lä lä­he­te­tys­tä sel­vi­tys­pyyn­nös­tä niin ajois­sa, et­tä ku­kin si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­sen on an­ne­tus­sa mää­räa­jas­sa kyen­nyt an­ta­maan kir­jal­li­sen sel­vi­tyk­sen­sä asias­ta. Asia­no­sais­ten kuu­le­mi­nen ei si­ten ole ol­lut kuu­le­mi­sel­le va­ra­tun mää­räa­jan ly­hyy­den vuok­si vir­heel­lis­tä.

A on 19.3.2015 lä­het­tä­mäl­lään säh­kö­pos­ti­vies­til­lä pyy­tä­nyt ti­la­päi­sen va­lio­kun­nan pu­heen­joh­ta­jal­ta si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­sen­ten va­lio­kun­nal­le an­ta­mia sel­vi­tyk­siä. Ti­la­päi­sen va­lio­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja on A:n säh­kö­pos­ti­vies­tiin 20.3.2015 an­ta­mas­saan vas­tauk­ses­sa ker­to­nut, et­tä ti­la­päi­nen va­lio­kun­ta on ko­kouk­ses­saan 13.3.2015 to­den­nut kir­jal­li­se­na saa­man­sa kuu­le­mi­sai­neis­ton ko­ko­nai­suu­des­saan sa­las­sa pi­det­tä­väk­si. Ti­la­päi­sen va­lio­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja on to­den­nut vas­tan­neen­sa kaik­kiin A:n ky­sy­myk­siin ja ker­to­nut, et­tä seu­raa­van ker­ran asiaa kä­si­tel­lään kau­pun­gin­val­tuus­ton ko­kouk­ses­sa 23.3.2015. A ja hä­nen asia­kump­pa­nin­sa ovat saa­neet kau­pun­gin­val­tuus­ton ko­kouk­sen esi­tys­lis­tan mu­ka­na ti­la­päi­sen va­lio­kun­nan esi­tyk­sen val­tuus­tol­le ja kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen ti­la­päi­sel­le va­lio­kun­nal­le an­ta­man lau­sun­non, mut­ta ei­vät A:n pyy­tä­miä si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­sen­ten sel­vi­tyk­siä.

Ti­la­päi­nen va­lio­kun­ta on kau­pun­gin­val­tuus­ton kes­kuu­des­taan oman pää­tök­sen­te­kon­sa val­mis­te­le­mis­ta var­ten aset­ta­ma ti­la­päi­nen val­mis­te­lue­lin. Ti­la­päi­sen va­lio­kun­nan on tä­män vuok­si jul­ki­suus­la­kia so­vel­let­taes­sa kat­sot­ta­va kuu­lu­van sen aset­ta­nee­seen kun­nal­li­seen vi­ra­no­mai­seen eli kau­pun­gin­val­tuus­toon. A:n pyy­tä­mät si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­sen­ten sel­vi­tyk­set ovat vi­ra­no­mai­sel­le asian kä­sit­te­lyä var­ten toi­mi­tet­tu­ja sel­vi­tyk­siä. Jul­ki­suus­lain 7 §:n 1 mo­men­tin ja 10 §:n mu­kaan ky­sei­set asia­kir­jat ovat tul­leet nii­hin mah­dol­li­ses­ti si­säl­ty­viä yk­sit­täi­siä sa­las­sa pi­det­tä­viä tie­to­ja lu­kuun ot­ta­mat­ta jul­ki­sik­si, kun ti­la­päi­nen va­lio­kun­ta on ne saa­nut. Asian rat­kai­se­van toi­mie­li­men jä­se­net ei­vät ole jul­ki­suus­lain 22 §:ssä tar­koi­tet­tu­ja si­vul­li­sia, jo­ten A:lla ja muil­la pää­tök­sen­te­koon val­tuus­tos­sa osal­lis­tu­neil­la val­tuu­te­tuil­la on ol­lut kun­ta­lain 43 §:ssä sää­de­tyn luot­ta­mus­hen­ki­lön tie­don­saan­tioi­keu­den no­jal­la oi­keus saa­da ti­la­päi­sel­le va­lio­kun­nal­le toi­mi­te­tut sel­vi­tyk­set näh­tä­väk­seen en­nen val­tuus­ton ko­kous­ta sa­las­sa­pi­to­sään­nös­ten es­tä­mät­tä. Asia­no­sai­sil­la on li­säk­si ol­lut oi­keus saa­da ky­sei­set asia­kir­jat jul­ki­suus­lain 11 §:ssä sää­de­tyn asia­no­sai­sen tie­don­saan­tioi­keu­den no­jal­la.

Si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­sen­ten ti­la­päi­sel­le va­lio­kun­nal­le an­ta­mis­sa lau­su­mis­sa on esi­tet­ty sel­vi­tys­tä sa­mois­ta sei­kois­ta, joi­den pe­rus­teel­la ti­la­päi­nen va­lio­kun­ta on esi­tyk­ses­sään val­tuus­tol­le kat­so­nut si­vis­tys­lau­ta­kun­nan me­net­tä­neen val­tuus­ton luot­ta­muk­sen. Ky­sei­set sel­vi­tyk­set ovat näin ol­len voi­neet vai­kut­taa asian kä­sit­te­lyyn. A:n oli­si asia­no­sai­se­na ja val­tuu­tet­tu­na pi­tä­nyt saa­da pyyn­nös­tään tu­tus­tua nii­hin ja lau­sua niis­tä oma nä­ke­myk­sen­sä en­nen asian rat­kai­se­mis­ta, vaik­ka hä­nen kuu­le­mis­taan ky­sei­sis­tä sel­vi­tyk­si­sis­tä ei oli­si asian luon­teen vuok­si pi­det­ty tar­peel­li­se­na. Sa­ma oi­keus on ol­lut asia­kir­jo­ja mah­dol­li­ses­ti pyy­tä­neil­lä muil­la asian kä­sit­te­lyyn val­tuus­tos­sa osal­lis­tu­neil­la asia­no­sai­sil­la.
Kau­pun­gin­val­tuus­ton pää­tös on edel­lä mai­ni­tuis­ta asia­no­sai­sen kuu­le­mi­seen ja val­tuu­te­tun tie­don­saan­tioi­keu­den epää­mi­seen liit­ty­vis­tä syis­tä vir­heel­li­ses­sä jär­jes­tyk­ses­sä syn­ty­nyt.

Muut va­li­tus­pe­rus­teet
Kun kau­pun­gin­val­tuus­ton pää­tös ku­mo­taan edel­lä mai­ni­tuil­la asia­no­sai­sen kuu­le­mi­seen ja val­tuu­te­tun tie­don­saan­tioi­keu­den epää­mi­seen liit­ty­vil­lä pe­rus­teil­la vir­heel­li­ses­sä jär­jes­tyk­ses­sä syn­ty­nee­nä, muis­ta kuin edel­lä mai­ni­tuis­ta va­li­tuk­ses­sa esi­te­tyis­tä pe­rus­teis­ta ei ole tar­peen lau­sua.

Hal­lin­to-oi­keu­den so­vel­ta­mat oi­keu­soh­jeet
Pe­rus­te­luis­sa mai­ni­tut
Kun­ta­la­ki (356/1995) 90 §
Kun­ta­la­ki (410/2015) 145 § ja 147 § 1 mo­ment­ti


Kä­sit­te­ly kor­keim­mas­sa hal­lin­to-oi­keu­des­sa
Keu­ruun kau­pun­gin­hal­li­tus on va­li­tuk­ses­saan vaa­ti­nut, et­tä Hä­meen­lin­nan hal­lin­to-oi­keu­den pää­tös ku­mo­taan.
Kau­pun­gin­hal­li­tus on esit­tä­nyt vaa­ti­muk­sen­sa tuek­si muun ohel­la seu­raa­vaa:
Asias­sa on olen­nai­sil­ta osin ky­se sii­tä, on­ko asia­no­sais­ten kuu­le­mi­nen ta­pah­tu­nut hal­lin­to­lain edel­lyt­tä­mäl­lä ta­val­la ja on­ko asia­no­sai­sen ja val­tuu­te­tun tie­don­saan­tioi­keu­den to­teu­tu­mat­ta jää­mi­nen me­net­te­ly­vir­he, jon­ka mer­ki­tys on sel­lai­nen, et­tä val­tuus­ton pää­tös tu­li­si ku­mo­ta.

Ti­la­päi­nen va­lio­kun­ta ase­tet­tiin 2.3.2015 ja sen tu­li saa­da työn­sä val­miik­si 13.3.2015 men­nes­sä. Kau­pun­gin­hal­li­tuk­sel­ta pyy­det­tiin asias­sa lau­sun­to kun­ta­lain mu­kai­ses­ti. Asia­no­sai­sil­le, si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­se­nil­le ja va­ra­jä­se­nil­le, va­rat­tiin hal­lin­to­lain 34 §:n 1 mo­men­tin mu­kai­ses­ti ti­lai­suus lau­sua mie­li­pi­teen­sä asias­ta. Sel­vi­tys­pyyn­tö lä­he­tet­tiin si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­se­nil­le ja va­ra­jä­se­nil­le kir­jeit­se ja säh­kö­pos­tin vä­li­tyk­sel­lä 6.3.2015. Lau­sun­non on saa­nut toi­mit­taa pos­tin tai säh­kö­pos­tin vä­li­tyk­sel­lä 12.3.2015 men­nes­sä. Li­säk­si asia­no­sai­sil­le on va­rat­tu ti­lai­suus lau­sua asias­sa suul­li­ses­ti 13.3.2015 ja myös tä­hän suul­li­seen kuu­le­mis­ti­lai­suu­teen tuo­dut kir­jal­li­set lau­su­mat on otet­tu huo­mioon. Kaik­ki si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­se­net toi­mit­ti­vat kir­jal­li­set lau­su­mat mää­räa­jas­sa ja osa saa­pui suul­li­seen kuu­le­mis­ti­lai­suu­teen.

Keu­ruun kau­pun­ki on va­li­tuk­sen jo vi­reil­lä ol­les­sa sel­vit­tä­nyt asia­no­sai­sen tie­don­saan­tioi­keu­teen liit­ty­viä ky­sy­myk­siä ja to­den­nut, et­tä asia­no­sais­ten tie­don­saan­tioi­keut­ta ei ole to­teu­tet­tu vi­ra­no­mais­ten toi­min­nan jul­ki­suu­des­ta an­ne­tun lain 11 §:ss­sä sää­de­tyl­lä ta­val­la.

Asia­kir­ja­pyyn­nön esit­tä­neil­le asia­no­sai­sil­le on 27.5.2015 säh­kö­pos­tit­se il­moi­tet­tu, et­tä heil­le va­ra­taan ti­lai­suus tu­tus­tua asia­kir­joi­hin. Va­li­tuk­sen hal­lin­to-oi­keu­del­le teh­neet ovat myös käyt­tä­neet tä­tä ti­lai­suut­ta. Jul­ki­suus­la­kiin pe­rus­tu­va tie­don­saan­tioi­keus on näin ol­len to­teu­tu­nut pää­tök­sen­teon jäl­keen.
Asia­no­sai­sia on pyy­det­ty en­nen asian rat­kai­se­mis­ta lau­su­maan sii­tä, on­ko si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­sen­ten vä­li­ses­sä työs­ken­te­lys­sä val­lal­la luot­ta­mus­pu­la ja jon­ki­nas­tei­nen kah­tia­ja­ko se­kä on­ko si­vis­tys­lau­ta­kun­ta toi­min­ta­ky­kyi­nen. Saa­tu­jen sel­vi­tys­ten ei voi­da yk­si­se­lit­tei­ses­ti kat­soa ole­van hal­lin­to­lain 34 §:n 1 mo­men­tis­sa tar­koi­tet­tu­ja vaa­ti­muk­sia tai sel­vi­tyk­siä, jot­ka saat­ta­vat vai­kut­taa asian kä­sit­te­lyyn ja jois­ta asia­no­sais­ten oli­si edel­leen tul­lut an­taa se­li­tyk­sen­sä. Hal­lin­to­la­kia kos­ke­van hal­li­tuk­sen esi­tyk­sen (HE 72/2002 vp) 34 §:n 1 mo­men­tin yk­si­tyis­koh­tais­ten pe­rus­te­lu­jen mu­kaan lain­koh­dal­la tar­koi­te­taan si­tä, et­tei asiaa saa rat­kais­ta va­raa­mat­ta asia­no­sai­sel­le ti­lai­suut­ta tul­la kuul­luk­si mui­den te­ke­mis­tä vaa­ti­muk­sis­ta ja asian rat­kai­se­mi­seen mah­dol­li­ses­ti vai­kut­ta­vis­ta sel­vi­tyk­sis­tä.

Asia­no­sai­set ovat voi­neet lau­sua pyy­de­tyis­tä ky­sy­myk­sis­tä ja tuo­da oman nä­ke­myk­sen­sä esil­le omis­sa lau­su­mis­saan jo yh­del­lä kuu­le­mis­ker­ral­la. Läh­tö­koh­tai­ses­ti kai­kil­la asia­no­sai­sil­la on ol­lut sa­mat tie­dot niis­tä si­vis­tys­lau­ta­kun­nan si­säi­sis­tä ta­pah­tu­mis­ta, jot­ka ovat joh­ta­neet ti­la­päi­sen va­lio­kun­nan pe­rus­ta­mi­seen ja lo­pul­ta lau­ta­kun­nan erot­ta­mi­seen. Asia­no­sais­ten lau­su­mat ei­vät ole si­säl­tä­neet mi­tään ul­ko­puo­lel­ta tul­lut­ta sel­vi­tys­tä, jos­ta ku­kin ei oli­si osan­nut lau­sua jo yh­del­lä kuu­le­mis­ker­ral­la.

Lau­ta­kun­nan erot­ta­mi­ses­sa on ai­na ky­se kol­lek­tii­vi­ses­ta ko­ko lau­ta­kun­taa kos­ke­vas­ta pää­tök­ses­tä. Si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­sen­ten lau­su­mien pe­rus­teel­la on ar­vioi­tu lau­ta­kun­nan toi­min­tae­del­ly­tyk­siä toi­mie­li­me­nä. Lau­ta­kun­nan jä­sen­ten an­ta­mat lau­su­mat ovat vai­kut­ta­neet ti­la­päi­sen va­lio­kun­nan te­ke­mään ko­ko­nai­sar­vioon, ei­kä yk­sit­täi­nen lau­su­ma ole vai­kut­ta­nut eri­tyi­ses­ti yh­den jä­se­nen ase­maan tai oi­keuk­siin.

Kor­keim­man hal­lin­to-oi­keu­den rat­kai­sus­sa KHO 9.10.2014 tal­tio­nu­me­ro 3009 oli ky­sy­mys so­siaa­li- ja ter­veys­lau­ta­kun­nan erot­ta­mi­sa­sias­sa ta­pah­tu­nees­ta kuu­le­mis­vir­hees­tä, kos­ka asia­no­sai­sil­le ei ol­lut va­rat­tu ti­lai­suut­ta lau­sua lau­ta­kun­nan jä­se­niin näh­den ul­ko­puo­li­sen ta­hon, vi­ran­hal­ti­joi­den lau­sun­nois­ta, jois­sa oli ky­sy­mys sel­lai­sis­ta sel­vi­tyk­sis­tä, joil­la on voi­nut ol­la vai­ku­tus­ta asian rat­kai­se­mi­seen. Val­tuus­ton pää­tös­tä ei täs­tä huo­li­mat­ta kui­ten­kaan ku­mot­tu.

Nyt ky­sees­sä ole­vas­sa asias­sa ti­lan­ne on eri­lai­nen, kos­ka hal­lin­to-oi­keu­den to­tea­man puut­teel­li­sen kuu­le­mi­sen koh­tee­na ovat asia­no­sais­ten omat lau­su­mat. Vaik­ka asias­sa kat­sot­tai­siin­kin ta­pah­tu­neen kuu­le­mis­vir­he, sen mer­ki­tys on vie­lä vä­häi­sem­pi kuin edel­lä mai­ni­tus­sa KHO:n rat­kai­sus­sa. Val­tuus­ton pää­tök­ses­tä va­lit­ta­neet ovat ol­leet se­kä asia­no­sai­sen et­tä val­tuu­te­tun ase­mas­sa. Myös­kään hal­lin­to-oi­keu­den to­tea­ma tie­don­saan­tioi­keu­den epää­mi­seen liit­ty­vä vir­he ei ole sil­lä ta­voin mer­kit­tä­vä, et­tä val­tuus­ton pää­tös tu­li­si sen vuok­si ku­mo­ta.

Val­tuus­ton toi­mi­val­taan on kuu­lu­nut ar­vioi­da, on­ko ti­la­päi­sen va­lio­kun­nan sel­vi­tys­työ ja asian val­mis­te­lu ol­lut riit­tä­vää si­vis­tys­lau­ta­kun­nan erot­ta­mis­ta kos­ke­van pää­tök­sen te­ke­mi­sek­si. Ky­sy­mys on ol­lut si­vis­tys­lau­ta­kun­nan naut­ti­man po­liit­ti­sen luot­ta­muk­sen ar­vioin­nis­ta, ja täl­lai­ses­sa asias­sa val­tuus­ton har­kin­ta­val­ta on suu­ri.
On il­meis­tä, et­tä val­tuus­ton pää­tök­sen lop­pu­tu­los ei oli­si muut­tu­nut, vaik­ka ti­la­päi­sen va­lio­kun­nan saa­mat kir­jal­li­set lau­su­mat oli­si en­nen pää­tök­sen­te­koa an­net­tu näh­tä­väk­si asia­no­sai­sen ja luot­ta­mus­hen­ki­lön tie­don­saan­tioi­keu­den pe­rus­teel­la niil­le, jot­ka oli­vat vaa­ti­neet ne näh­tä­väk­seen. Val­tuus­ton pää­tös syn­tyi sel­keäl­lä enem­mis­töl­lä 31–4. Val­tuus­ton sel­keä enem­mis­tö on kat­so­nut saa­neen­sa asias­ta riit­tä­vän sel­vi­tyk­sen, jon­ka pe­rus­teel­la val­tuus­to on voi­nut teh­dä pää­tök­sen si­vis­tys­lau­ta­kun­nan erot­ta­mi­ses­ta. Val­tuus­to ei ole ylit­tä­nyt sil­le kuu­lu­vaa har­kin­ta­val­taa, ja pää­tös osoit­taa enem­mis­tön sel­keän kan­nan sil­le, et­tä si­vis­tys­lau­ta­kun­nan ei ole enää kat­sot­tu naut­ti­neen val­tuus­ton luot­ta­mus­ta.

A ja hä­nen asia­kump­pa­nin­sa ovat an­ta­neet se­li­tyk­sen ja vaa­ti­neet, et­tä va­li­tus hy­lä­tään pe­rus­teet­to­ma­na. He ovat lau­su­neet se­li­tyk­ses­sään muun ohel­la seu­raa­vaa:
Kos­ka Keu­ruun kau­pun­ki on toi­mi­nut vää­rin ja A:lla ja hä­nen asia­kump­pa­neil­laan oli­si ol­lut oi­keus saa­da näh­tä­väk­seen ne sel­vi­tyk­set, joi­ta ti­la­päi­nen va­lio­kun­ta ei suos­tu­nut luo­vut­ta­maan, si­vis­tys­lau­ta­kun­nan erot­ta­mi­nen ei ole ta­pah­tu­nut lain edel­lyt­tä­mäl­lä ta­val­la. Keu­ruun kau­pun­ki on ko­ros­taes­saan va­li­tuk­ses­saan ai­noas­taan asia­no­sais­ten tie­don­saan­tioi­keut­ta unoh­ta­nut, et­tä val­tuus­ton ko­kouk­seen 23.3.2015 osal­lis­tu­neil­la val­tuu­te­tuil­la oli­si kun­ta­lain 43 §:ssä sää­de­tyn luot­ta­mus­hen­ki­lön tie­to­jen­saan­tioi­keu­den no­jal­la sa­las­sa­pi­to­sään­nös­ten es­tä­mät­tä ol­lut oi­keus saa­da ti­la­päi­sel­le va­lio­kun­nal­le toi­mi­te­tut lau­sun­not ja sel­vi­tyk­set näh­tä­väk­seen en­nen val­tuus­ton ko­kous­ta. Kos­ka val­tuu­te­tuil­le ei an­net­tu ti­la­päi­sen va­lio­kun­nan sel­vi­tys­ma­te­riaa­lis­ta muu­ta kuin vain kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen lau­sun­to, val­tuus­tol­la ei ole ol­lut käy­tet­tä­vis­sään mi­tään sii­tä ma­te­riaa­lis­ta, mi­hin erot­ta­mi­se­si­tys on pe­rus­tu­nut. Kau­pun­gin väi­te sii­tä, et­tä val­tuus­tol­la on ol­lut pää­tök­sen te­ke­mis­tä var­ten käy­tös­sään riit­tä­vä ai­neis­to, ei si­ten pi­dä paik­kaan­sa.

Ti­la­päi­nen va­lio­kun­ta ei siis suos­tu­nut an­ta­maan si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­sen­ten lau­sun­to­ja, mut­ta to­te­si si­vis­tys­lau­ta­kun­nan erot­ta­mis­ta kos­ke­vas­sa esi­tyk­ses­sään, et­tä saa­tu­jen sel­vi­tys­ten pe­rus­teel­la si­vis­tys­lau­ta­kun­nas­sa on ri­kot­tu sa­las­sa­pi­to­vel­vol­li­suut­ta. Kos­ka si­vis­tys­lau­ta­kun­nan seit­se­mäs­tä jä­se­nes­tä kol­me esit­ti ti­la­päi­sen va­lio­kun­nan pe­rus­ta­mis­ta, sa­las­sa­pi­to­vel­vol­li­suu­den rik­ko­mis­ta kos­ke­va väi­te koh­dis­tui nii­hin nel­jään jä­se­neen, jot­ka ei­vät ol­leet vaa­ti­mas­sa ti­la­päi­sen va­lio­kun­nan pe­rus­ta­mis­ta. Si­vis­tys­lau­ta­kun­nan enem­mis­tö jou­tui va­ka­van väit­teen koh­teek­si. Val­tuus­ton ko­kouk­sen käyn­nis­tyes­sä jo­kai­nen sa­lis­sa ol­lut us­koi, et­tä sa­las­sa­pi­to­vel­vol­li­suu­den rik­ko­mi­nen koh­dis­tui mai­nit­tui­hin nel­jään hen­ki­löön tai osaan heis­tä. Täs­sä ti­lan­tees­sa nel­jän syyl­lis­te­tyn oli tur­ha koet­taa se­lit­tää, et­tei­vät he ole rik­ko­neet sa­las­sa­pi­to­vel­vol­li­suut­ta. Si­vis­tys­lau­ta­kun­ta ero­tet­tiin ja kol­me ti­la­päi­sen va­lio­kun­nan pe­rus­ta­mis­ta vaa­ti­nutt­ta si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­sen­tä va­lit­tiin uu­del­leen. Val­tuu­te­tut ovat teh­neet erot­ta­mis­pää­tök­sen sen pe­rus­teel­la, mi­tä ti­la­päi­nen va­lio­kun­ta on to­den­nut ja väit­tä­nyt ta­pah­tu­neen.

Ti­la­päi­sen va­lio­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja es­ti ero­tet­tu­ja si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­se­niä saa­mas­ta nii­tä si­vis­tys­lau­ta­kun­nan jä­sen­ten lau­sun­to­ja ja sel­vi­tyk­siä, joi­den pe­rus­teel­la va­lio­kun­ta on to­den­nut, et­tä si­vis­tys­lau­ta­kun­nas­sa on ri­kot­tu sa­las­sa­pi­to­vel­vol­li­suut­ta. Lau­ta­kun­nan ero­te­tut jä­se­net sai­vat näh­dä erot­ta­mi­sen pe­rus­tee­na ole­vat lau­sun­not vas­ta ke­sä­kuun alus­sa. Lau­sun­nois­sa ei kui­ten­kaan mai­ni­ta mi­tään sa­las­sa­pi­to­vel­vol­li­suu­den rik­ko­mi­ses­ta ei­kä toi­saal­ta myös­kään mi­tään sel­lais­ta, mi­kä oli­si pi­tä­nyt sa­la­ta.

Kau­pun­gin va­li­tus pe­rus­tuu pit­käl­ti kor­keim­man hal­lin­to-oi­keu­den rat­kai­suun KHO 9.10.2014 tal­tio­nu­me­ro 3009, jos­sa oli ky­sy­mys so­siaa­li- ja ter­veys­lau­ta­kun­nan erot­ta­mi­sa­sias­sa ta­pah­tu­nees­ta kuu­le­mis­vir­hees­tä, kun asia­no­sai­set ei­vät ol­leet saa­neet lau­sua vi­ran­hal­ti­joi­den sel­vi­tyk­sis­tä. Ky­sy­mys ei tuos­sa asias­sa kui­ten­kaan ol­lut sen­laa­tui­ses­ta kuu­le­mis­vir­hees­tä, et­tä val­tuus­ton pää­tös oli­si ol­lut syy­tä ku­mo­ta. Mai­ni­tus­sa ta­pauk­ses­sa ky­sy­mys ei ole ol­lut vas­taa­van­lai­ses­ta ta­pauk­ses­ta kuin esil­lä ole­vas­sa asias­sa, jos­sa sa­laa­mi­nen on ol­lut ta­hal­lis­ta ja sys­te­maat­ti­sen täy­del­lis­tä.

Kor­keim­man hal­lin­to-oi­keu­den rat­kai­su
Kor­kein hal­lin­to-oi­keus on tut­ki­nut asian. Va­li­tus hy­lä­tään. Hal­lin­to-oi­keu­den pää­tös­tä ei muu­te­ta.
Pe­rus­te­lut
Kun ote­taan huo­mioon edel­lä il­me­ne­vät hal­lin­to-oi­keu­den pää­tök­sen pe­rus­te­lut, pe­rus­te­luis­sa mai­ni­tut oi­keu­soh­jeet se­kä kor­keim­mas­sa hal­lin­to-oi­keu­des­sa esi­te­tyt vaa­ti­muk­set ja asias­sa saa­tu sel­vi­tys, hal­lin­to-oi­keu­den pää­tök­sen muut­ta­mi­seen ei ole pe­rus­tei­ta.

Jul­kais­tu 4.7.2016