Viitasaari! Salaisen pöytäkirjan päätöksistä kerrottava!

 

 

Viitasaari korjaa käytännön.

Viitasaaren kaupunki on myös alkanut käyttämään kokouksissaan  liian usein salaiseksi tai luottamukselliseksi merkittyjä asiakirjoja.  Oma tuntumani asiaan on, etteivät kaikki ole olleet salaisena käsiteltäviä pykäliä, vaan salaamalla on saatu piiloitettua hankalaksi todettuja asioita? Viitasaarella on myös salattu kokonaisia asiakirjanippuja ( Laajakaista), vaikka asiakirjoissa on saattanut olla vain muutamia salaamiseen liittyvä asioita. Tietojeni mukaan vain laissa säädetyt kohdat saa salata ja muu teksti on julkista asiaa! Pidän veronmaksajien kustannuksella tehtyjä päätöksiä julkisena, jolloin tietonsaanti kuuluu mielestäni kaikille! Minusta asioiden salaaminen kunnissa on yksi korruptiomuoto. Myös esittelijä pystyy ohjailemaan päätöksiä julkisuuden häiritsemättä? Salaaminen antaa mielestäni hyvin  huonon kuvan hyvästä johtamisesta? Salatuista asioista ei käytännössä jää mitään julkiseen arkistoon? Tai julkisuuteen asiasta annetaan vain rippeitä viranomaisen tiedotteella suoraan tutulle medialle? Media yleensä kirjoittaa annetun tiedotteen sanasta sanaan. Näin mahdolliset vastustavat kannanotot saadaan piiloon?

” Julkisuuslain keskeinen ongelma on, että virkamiehet soveltavat sitä liian usein väärin. Tyypillistä näissä tapauksissa on, että ensin viranomainen päättää salata pyydetyn tiedon. Sen jälkeen virkamiehet selailevat lakikirjaa ja yrittävät kuumeisesti miettiä, mitä lain kohtaa voisi käyttää salaamisen perusteluina.”

  Viitasaaren Seutu 17.11.2016 10:25 

Salaisen pöytäkirjan päätöksistä pitää kertoa - Viitasaarella aiotaan korjata käytäntö

Apulaisoikeuskanslerin mukaan päätökset eivät ole kokonaan salassa pidettäviä.

Viitasaarella salassa pidettävät asiat ovat olleet tänä vuonna esillä, kun kaupunginhallituksen jäsen Seppo Ijästä (ps.) epäillään hallituksessa käsittelyssä olleen asian vuotamisesta. Kyseinen asia oli kaupunginhallituksen salaisella listalla, joka käsiteltiin kokouksessa julkisen listan jälkeen.

Viitasaaren kaupungin kaupunginhallituksen ja lautakuntien salassa pidettävien asioiden päätöksistä tiedottaminen ei oikeusoppineiden kannanottojen mukaan näyttäisi täyttävän kuntalain vaatimuksia. Näissä toimielimissä on käsitelty asioita salaisilla esityslistoilla, joiden käsittelystä ja päätöksistä ei kerrota julkisuuteen. Salassa pidettävistä asioista pitäisi kuitenkin kertoa vähintään otsikkotasolla sekä salaamisen syy.
Viitasaarella kaupunginsihteeri Tiina Honkasen mukaan täysin salaista esityslistaa käytetään kaupunginhallituksessa todella harvoin. Salaista esityslistaa käytetään, kun käsitellään lain mukaan salassa pidettäviä asioita. Honkasen mukaan perusturvalautakunnassa salaisen listan käyttö on yleisempää yksilöasioiden vuoksi.
- Kunnissa on muutamia erilaisia käytäntöjä sen suhteen, esitetäänkö salassa pidettävä pykälä julkisen esityslistan sisällä vain otsikkotieto ilmoittamalla ja pykäläteksti salassa pidettävällä liitteellä vai kokonaan erillisellä salassa pidettävällä esityslistalla. Viitasaarella salaisista esityslistoista tai pöytäkirjoista ei tiedoteta missään julkisesti, Honkanen kertoo.

Täydellinen salaaminen ei ole mahdollista

Voivatko kunnalliset toimielimet käsitellä asioita salassa? Kokonaan salaiset kokoukset ovat Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden professori Tomi Voutilaisen mukaan julkisuusperiaatteen vastaisia. Esimerkiksi hallituksen kokous on aina julkinen asia, vaikka itse kokous käydään suljettujen ovien takana.
- On painavia syitä, miksi koko kokous ei voi olla salainen. On esimerkiksi oltava selvillä, ketkä ovat päätöksistä vastuussa.
Voutilaisen mukaan kaupunginhallituksen on tiedotettava kokouksen ajankohdasta, osallistujista ja asialistasta.
Salassa pidettävien asioiden ja kokonaisten salaisten listojen käsittelystä on kerrottava. Kuntaliiton mukaan kahden, salaisen ja julkisen listan, käsittely samassa kokouksessa on mahdollista. Salaisesta esityslistasta ei tarvitse tiedottaa ennakkoon esimerkiksi verkkosivuilla.
Apulaisoikeuskansleri Risto Hiekkataipaleen mukaan kokonainen päätös ei voi kuitenkaan olla salainen. Huhtikuussa Hiekkataipaleen antaman päätöksen mukaan asiasta on kerrottava vähintään aihe ja salaamisen perusteet. Myös vuonna 2012 Hiekkataipale kiinnitti huomiota asiaan päätöksessään.
Näin turvataan kuntalaisen tiedonsaantioikeus. Kuntalaisten on saatava tietää, minkä tyyppisiä asioita käsitellään.
- Ilman tietoja ei voi tehdä kunnallisvalitusta tai pyytää asiakirjoja, Tomi Voutilainen selvittää.

Viitasaaren kaupunki muuttaa menettelyään

Viitasaarella ei ole aiemmin keskusteltu salassa pidettävien asioiden käsittelyn julkisesta tiedottamisesta. Apulaisoikeuskanslerin päätöksen ja ensi vuonna sovellettavaksi tulevan uuden kuntalain myötä käytäntöjä asian osalta on kaupunginsihteerin mukaan uudistettava.
- Apulaisoikeuskanslerin päätöksen pohjalta on viisainta muuttaa menettelyä siihen, että käsittelemme salaiset asiat julkisen esityslistan ja pöytäkirjan asialistassa yleisellä tasolla otsikoituna. Salassa pidettävä pykälä käsitellään erillisessä liitteessä, Tiina Honkanen pohtii.

Markus Kauppinen

 

Tutkimus: Kunnilla suuria vaikeuksia julkisuuslain noudattamisessa

Peräti kolmannes kunnista jätti vastaamatta niille lähetettyyn tietopyyntöön ja toisen kolmanneksen vastauksista löytyi huomautettavaa.

Huomattavalla osalla kunnista on vaikeuksia julkisuuslain soveltamisessa, selviää Jyväskylän yliopistossa tehdystä tutkimuksesta.

. Jopa kolmannes kunnista jätti kokonaan vastaamatta niille lähetettyyn tietopyyntöön ja toisen kolmanneksen vastauksista löytyi huomautettavaa.

Osana tutkimusta kaikkiin Manner-Suomen kuntiin lähetettiin julkisuuslain mukainen tietopyyntö vuonna 2015.

Tutkimuksen mukaan kuntien vaikeudet tietopyyntöjen ja julkisuuslain kanssa ovat moninaisia: pyynnöt saatetaan ohjata väärille tai poissaoleville ihmisille, ne unohdetaan, niitä tulkitaan väärin tai huomio kiinnitetään epäolennaisuuksiin, viestin lähettäjään tai pyydetyn tiedon käyttötarkoitukseen.

Lisäksi ongelmia oli valitusmahdollisuudesta tiedottamisessa, aineiston luovuttamisen hinnoittelussa ja yhteydenpidossa tietopyynnön lähettäjän kanssa.

Tutkimuksen mukaan "huomautettavaa [löytyi] tietopyyntöjen ohjeistuksesta, viranomaisten tavoittamisesta, tietopyyntöjen käsittelystä, viranomaisten antamista vastauksista ja luovutettujen aineistojen perusteettomasta maksullisuudesta".

Julkisuuslain (Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta) perusteella viranomaisen hallussa oleva tieto on lähtökohtaisesti julkista, jollei salaamiselle ole erityistä, laissa hyväksyttyä perustetta. Laki määrittelee myös tiedonsaantioikeuden ja tietojen luovuttamisen pyynnöstä.

7.11.2016 Yle/Riikka Valtonen

Läpinäkyvyys kunnan toiminnassa – tietopyyntöihin vastaaminen

Kirjoittanut: Aleksi Koski ja Heikki Kuutti

Julkaisu: 07.11.2016

Perustuslain julkisuusperiaate edellyttää viranomaisten
toiminnalta läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. Tämän
pitäisi näkyä muun muassa siinä, kuinka viranomaiset
vastaavat tietopyyntöihin.
Meillä jokaisella on oikeus saada tietää, miten viranomaiset
toimivat ja perustelevat päätöksiään. Erityisen
tärkeää tietojen saaminen on ihmisten arkea lähellä
olevasta kunnallishallinnosta.
Tutkimus tuo esiin ongelmia julkisuuslainsäädännön
soveltamisessa. Verkossa julkaistavassa data-aineistossa
kuvataan yksityiskohtaisesti kuntien käytäntöjä tietopyyntöön
vastaamisessa.

Lataa julkaisu

  Ps. Löydät koko tutkimuksen kohdasta lataa julkaisu. Mielenkiintoinen ja ajankohtanen tutkimus. Kannattaa lukea.

Kittilä: Suomen Kuvalehti voitti hallinto-oikeudessa – Eilavaara-asiakirjat ovat julkisia

Kunnanjohtajalla ei ole toimivaltaa salata asiakirjoja.

Eeva-Liisa Hynynen
4.11.2016, Suomen Kuvalehti

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus katsoo 3. marraskuuta antamassaan ratkaisussa, että Kittilän kunnan päätöksentekoon liittyvät niin sanotut Eilavaara-asiakirjat ovat julkisia ja kunnan tulee luovuttaa ne Suomen Kuvalehdelle päätöksen saatua lainvoiman.
”Vt. kunnanjohtajalla ei ole  julkisuuslakiin tai muuhunkaan lakiin perustuvaa toimivaltaa määrätä asiakirjoja yleisesti salassa pidettäväksi”, hallinto-oikeuden ratkaisussa todetaan.
Edelleen hallinto-oikeus painottaa, että asiakirja, joka on osana esitutkintaviranomaisen tutkinta-aineistoa, voi toisen viranomaisen käytössä olla julkinen asiakirja.
Suomen Kuvalehden valitusta ratkaistessaan hallinto-oikeus on saanut Eilavaara-asiakirjat käyttöönsä. Hallinto-oikeuden mukaan kyseisiin asiakirjoihin ”ei sisälly julkisuuslain 24§:n 1 momentissa tarkoitettuja salassa pidettäviä tietoja”.
Kaiken lisäksi hallinto-oikeus katsoi, että SK:lle oli annettu väärät muutoksenhakuohjeet. Niiden mukaan Tornbergin salauspäätöksestä olisi voinut tehdä oikaisuvaatimuksen kunnanhallitukselle.
SK kuitenkin valitti suoraan hallinto-oikeuteen, kuten julkisuuslaki edellyttää.

Eilavaara-asiakirjat liittyvät Kittilän kuntapäättäjien harjoittamaan varjovalmisteluun.
Osalla päättäjistä on ollut oikeudellisen asiantuntijan Pertti Eilavaaran laatimia asiakirjoja, jotka Eilavaaran laskuerittelyn mukaan liittyvät kunnan enemmistöomistaman hissiyhtiön sotkuihin sekä kunnanjohtaja Anna Mäkelän erottamisprosessiin.
Lasku on yritetty maksattaa kunnalla, vaikka edes kaikilla kunnanhallituksen jäsenillä ei ole ollut kyseisiä asiakirjoja.
Suomen Kuvalehti vaati asiakirjoja julkisuuslakiin vedoten ensimmäisen kerran jo maaliskuun 2015 lopulla. Asiakirjoja ei kuitenkaan ollut tuolloin kunnan arkistossa, vaikka kunta oli saanut niistä laskun.
Kyösti Tornbergin aloitettua huhtikuussa 2015 Kittilän vt. kunnanjohtajana, kunnanvaltuuston varapuheenjohtaja Markku Mäkitalo (kesk) toimitti asiakirjat kuntaan.
SK uudisti pian tämän jälkeen asiakirjapyyntönsä. Tornberg salasi päätöksellään asiakirjat 21. huhtikuuta 2015 vedoten Eilavaara-asiassa käynnistyneeseen keskusrikospoliisin esitutkintaan, joka on nyt jo syyteharkinnassa.
Salauspäätöksessään Tornberg vetosi esitutkintaviranomaisen oikeuteen salata tutkinnassa olevia asiakirjoja, vaikka kunta ei ole esitutkintaviranomainen eikä kunnalla ole oikeutta salata asiakirjoja toista viranomaista koskevaan lakiin perustuen.

Suomen Kuvalehti teki myös tutkintapyynnön Lapin poliisilaitokselle Tornbergin salauspäätöksestä.
SK kiinnitti valituksessaan huomiota ennen kaikkea siihen, että kunnanjohtajalla ei ole toimivaltaa julistaa asiakirjoja salaiseksi.
SK perusti valituksensa Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professorin Olli Mäenpään tulkintaan julkisuuslaista.
Mäenpäätä pidetään oikeusoppineiden piirissä valtakunnan ykkösasiantuntijana julkisuuslakikysymyksissä. Mäenpää piti Tornbergin salauspäätöstä ”yksiselitteisesti lainvastaisena”.
Tornberg puolestaan väheksyi hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa Mäenpään julkisuuslain tuntemusta.
Tornberg voi valittaa Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden Kittilä-ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja viivyttää lainmukaista ratkaisua.
Valitus tuskin menestyy. Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden ratkaisu on käytännössä aukottomasti perusteltu.
SK:n lisäksi Tornbergin salauspäätöksestä valitti myöhemmin Yle Lapin toimittaja Jyri Tynkkynen, joka joutui varsin kummallisen episodin keskelle pyytäessään asiakirjoja kesäkuussa 2015.
Myös Yle Lapin toimitus sai SK:n tapaan nyt 4. marraskuuta sähköpostitse hyviä uutisia Pohjois-Suomen hallinto-oikeudesta.

Kittilän päättäjien enemmistö ja vt. kunnanjohtaja, oikeustieteen tohtori Kyösti Tornberg ovat saaneet tämän vuoden aikana kylmää kyytiä hallintotuomioistuimilta.
Helmikuun alussa Pohjois-Suomen hallinto-oikeus katsoi kunnanjohtaja Anna Mäkelän irtisanomisen lainvastaiseksi, ja kesäkuun alussa korkein hallinto-oikeus piti Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden ratkaisun voimassa kunnan valitettua siitä.
Kesäkuun lopulla Pohjois-Suomen hallinto-oikeus katsoi valtuuston puheenjohtajan Inkeri Yrityksen (vas) kunnanvaltuustolta saamat moitteet lainvastaisiksi ja palautti myös keskeisistä tehtävistään syrjään siirretyn hallintojohtaja Esa Mäkisen takaisiin omiin työtehtäviinsä.
Nyt siis Tornbergin Eilavaara-asiakirjoja koskeva salauspäätös todettiin lainvastaiseksi.
Viime helmikuussa Tornberg salasi kuntapäättäjiltä ennen ratkaisevaa kunnanvaltuuston kokousta tiedon valtiovarainministeriön pyytämästä selvityksestä, joka koski kunnan päätöksenteon tilaa. Kun ministeriö sai tiedon Tornbergin salausratkaisusta, se käynnisti Lex Kittilän valmistelun.
Lex Kittilä antaisi valtiolle puuttumiskeinoja kunnan kriisiytyessä laajan virkarikostukinnan keskellä.
Kittilässä kaavaillaan parhaillaan jatkoaikaa Kyösti Tornbergille vt. kunnanjohtajana. Hänen nykyinen pestinsä päättyy vuoden lopussa.

Asiasanat Anna Mäkelä, Eilavaara, Eilavaara-asiakirjat, julkisuuslaki, Kittilä, Kyösti Tornberg, Markku Mäkitalo, oikeus

• Kotimaa
  Kittilä: Suomen Kuvalehti vaatii nyt Eilavaara-asiakirjoja oikeusteitse
  SK teki myös tutkintapyynnön vt. kunnanjohtajan menettelystä määrätä asiakirjat...
  
  
  
• Kotimaa
  Kittilä: SK vaati kohuttuja Eilavaara-asiakirjoja – kunnanjohtaja salasi ne
  Salaamispäätös on yksiselitteisesti lainvastainen, sanoo julkisuuslain asiantunt...
  
  
  
• Kotimaa
  Kittilän vt. kunnanjohtaja tyrmää hallinto-oikeuden professorin: ”Näkemys käytän...
  

• Kotimaa

  Kittilä: Suomen Kuvalehti vaatii nyt Eilavaar...

Kotimaa 16.9.2016

Salla Vuorikoski/ Yle

Näkökulma: Salailua, viivyttelyä, suuryritysten suojelua – Finanssivalvonnan röyhkeydellä ei näytä olevan rajoja

Kansalaisilla on oikeus pitää silmällä miljardeja yhteisiä euroja pyörittävien eläkeyhtiöiden toimia. Yhtä tärkeää on mahdollisuus seurata, millä tavalla valvova viranomainen – Finanssivalvonta –  itse käyttää valtaa. Sitä on mahdotonta tehdä, jos virkamiehet puuhastelevat piilossa, kirjoittaa ajankohtaistoimituksen tutkiva toimittaja Salla Vuorikoski.

Kävin viime viikolla opettamassa Tampereella nuorille toimittajille, kuinka viranomaisilta hankitaan tietoa. Kehotin heitä käyttämään kaikkia kuviteltavissa olevia laillisia konsteja lirkuttelusta itkemiseen, jotta he eivät joutuisi viemään viranomaisten salauspäätöksiä oikeuteen. Se on journalistisessa työssä toivottoman hidas tie. Kun tiedot joskus oikeusrumban jälkeen saa, niiden paras käyttöpäivä on valitettavan usein jo mennyt.

Suomessa on aika hyvä julkisuuslaki. Sen henki on yksinkertainen: kaikki viranomaisen hallussa oleva tieto on lähtökohtaisesti julkista. Asiakirjoja voi salata poikkeustapauksissa, painavin perustein. Julkisuuslaki paranee entisestään, jos hallitus tekee sen, mitä on sote-uudistuksen yhteydessä jo vähän lupailtu eli ulottaa lain koskemaan myös veronmaksajien omistamia osakeyhtiöitä.

Julkisuuslain keskeinen ongelma on, että virkamiehet soveltavat sitä liian usein väärin. Tyypillistä näissä tapauksissa on, että ensin viranomainen päättää salata pyydetyn tiedon. Sen jälkeen virkamiehet selailevat lakikirjaa ja yrittävät kuumeisesti miettiä, mitä lain kohtaa voisi käyttää salaamisen perusteluna. Halu salata on usein suurempi kuin halu olla avoin, vaikka juhlapuheissa ja nettisivuilla julkaistuissa arvoissa jauhetaan avoimuudesta.

Halu salata on usein suurempi kuin halu olla avoin, vaikka juhlapuheissa ja nettisivuilla julkaistuissa arvoissa jauhetaan avoimuudesta.

Hyvä esimerkki tästä saatiin eilen, kun liikenne- ja viestintäministeriö selitti ministeri Anne Bernerin (kesk.) tekstiviestien epäonnistuneita mustauksia. Ministeriö valitteli tapausta, mutta samalla kertoi, että mitään vahinkoa ei tullut, koska eivät ne mustatut kohdat salassa pidettävää tietoa olleetkaan. Salattiin ilmeisesti muuten vain.

Toimittajan näkökulmasta Finanssivalvonta on salailija pahimmasta päästä. Sen tehtävänä on valvoa muun muassa pörssi- ja eläkeyhtiötä. Finanssivalvonnan pitäisi siis tarkkailla muun muassa sitä, että yhtiöt eivät vedätä niille rahojaan antavia sijoittajia.

Vein Finanssivalvonnan oikeuteen vuonna 2013, kun se kieltäytyi antamasta tietoa siitä, millä tavalla se oli valvonut Talvivaaran pörssiyhtiön tiedottamista. Ensin tuli voitto hallinto-oikeudesta, mutta papereita ei saatu, sillä Finanssivalvonta valitti tuomiosta ylempään oikeusasteeseen. Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut tuomiota.

Viimeisin tyrmäys Finanssivalvonnalle tuli elokuussa. Toimittaja Teemu Muhonen oli valittanut päätöksestä, jossa hänelle ei ollut annettu tietoa eläkeyhtiöiden isoista ja poikkeuksellisista liiketoimista, vaikka kyseiset tiedot on nimenomaisesti määritelty julkisiksi. Hallinto-oikeus teki selväsanaisen päätöksen: tiedot on annettava.

Helsingin Sanomat kertoi eilen, että Finanssivalvonta kaavailee valittavansa tästäkin päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Finanssivalvonta on lehden tietojen mukaan ehtinyt jo informoida eläkeyhtiöitä hallinto-oikeuden päätöksestä. Varma on puolestaan kiirehtinyt varoittamaan asiakkaitaan maineriskistä. Samalla se kertoi heille tietävänsä, että Finanssivalvonta suunnittelee valittamista, minkä myötä “riski asiakastietojen julkaisemisesta” siirtyisi myöhemmäksi.

On kansalaisten kannalta sietämätöntä, että viranomainen käyttää valitustietä vain lykätäkseen sitä hetkeä, jolloin sen on ryhdyttävä noudattamaan lakia.

Tiedonkulku toimittajan ja yleisön suuntaan on tahmeaa, mutta viranomaisen ja valvottavien välillä viestit tuntuvat liikkuvan sujuvasti.

On sietämätöntä kansalaisten kannalta, että viranomainen käyttää valitustietä vain lykätäkseen sitä hetkeä, jolloin sen on ryhdyttävä noudattamaan lakia.

Sosiaalisessa mediassa on epäilty, että Finanssivalvonta olisi sairastunut jonkinlaiseen Tukholman syndroomaan. Näkeekö se itsensä valvottavien yhtiöiden panttivankina?

Selitys voi olla raadollisempi. Finanssivalvontaa on jo aiemmin syytetty hampaattomaksi. Viitisen vuotta sitten Helsingin Sanomien 15-vuotias TET-harjoittelija löysi vain viikossa julkisesta tietoaineistosta miltei 50 pankkiirien tekemää pörssirikettä. Niistä osa oli jäänyt valvojalta huomaamatta. Poliisissa on puolestaan ihmetelty, miksi Finanssivalvonta ei tarjoa heille enempää tutkittavaa. Tutkintapyynnöt voi vuosittain laskea yhden käden sormilla.

Ehkä virastossa pelätään, että toimittaja Muhosen pyytämästä aineistosta löytyy tapauksia, joiden hoitaminen ei ole mennyt Finanssivalvonnalta nappiin. Se tarkoittaisi maineriskiä viranomaiselle itselleen.

Yritimme tänään kysyä Finanssivalvonnan viestintäpäälliköltä hänen näkemystään oman virastonsa avoimuudesta, mutta soittopyyntöömme ei ole toistaiseksi vastattu. Finanssivalvonnan aktiivinen Twitter-tili ei ole sekään vastannut kysymyksiin, joita sille on esitetty koskien viimeistä oikeuden päätöstä.

Luulisi, että Finanssivalvonnan ja monien muiden viranomaisten harrastama venkoilu avoimuusasioissa alkaisi jo kyllästyttää valtion rahapussista huolestuneita poliitikkojakin. Läpinäkyvyys on nimittäin edullisin konsti lisätä viranomaistoiminnan tehokkuutta ja ehkäistä väärinkäytöksiä.

  

Lue myös nämä:

Professori: Ministeriön viestien julkistaminen hyvä asia – nimien peittäminen silti huolimatonta

klo 13:26

Ministeriö mokasi: Bernerin Finavia-viestien mustalla peitetyt nimet sai helposti esiin

15.9.

Pörssivalvojan salailu sai lopullisen tyrmäyksen – Talvivaara-päätös pakottaa viranomaisen muuttamaan linjaansa