Valokuitu Keski-Suomessa!

Alla v. 2014 kirjoitettu julkaisu valokuituasiasta. Tiivistelmä Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksesta v. 2008 ja Unto Murron ja Taina Hyvärisen vastauksia kysymyksiin Rautavaaran tietoverkkoasioissa v. 2013. Lopussa linkki Saarijärven Viestintäviraston hylkäyspäätös laajakaistatuesta.  Silmiin pistävintä on tarkastusviraston kertomuksen sisältö useilla huomautuksilla. Kuitenkin samoja virheitä tehtiin kunnissa jatkossakin. Raportille ei näköjään annettu mitään arvoa? Ihmettyttää myös Rautavaaran kuituseikkailut, kun tukiasioista ja kriteereistä on heillä ollut selvästikin tietoa?( Rautavaaran kuituverkon surullisen toteutuksen loppupelit löytyvät toisaalta blogistani.) Alla Luotolan hyvä kirjoitus.Tukiasiat olisi pitänyt huomioida tarkasti kun näitä päätöksiä tehtiin kunnissa, esimerkiksi sata prosenttinen julkinen tuki on kielletty? Kirjoittajia ja vastustajia ei haluttu kuunnella, vaan heidät siirrettiin kylmästi syrjään ja vielä haukuttiin useassa lehdessä kiusantekijöiksi.   Vuoden 2015 Viestintäviraston tilinpäätöksessä operaattorien toimittamissa verkkotiedoissa havaittiin loppuvuodesta 2014 merkittäviä virheitä ja v. 2015 virheitä havaittiin vielä lisää? Alla olevan kohdan poimin vuoden 2015 Viestintäviraston tilinpäätöksen sivulta 9: Viestinnän peruspalveluiden saatavuus paranee. Viestintävirasto edistää nopeiden laajakaistaverkkojen rakentamista. Haja-asutusalueiden nopeiden laajakaistaverkkojen rakentamiseen osoitettujen valtiontukitehtävien hoito jatkui Laajakaista kaikille -hankkeessa. Laajakaistahankkeen tukipäätösten perusteena käytettävissä operaattoreiden toimittamissa verkkotiedoissa havaittiin loppuvuodesta 2014 merkittäviä virheitä. Kertomusvuonna virheitä havaittiin lisää ja niitä selvitettiin myös teleyrityksiin tehdyillä tarkastuksilla kevään aikana. Viestintävirasto joutui virheiden takia korjaamaan noin 40 aiemmin annettua tukipäätöstä. Kokonaan uusia tukipäätöksiä pystyttiin tekemään vain neljä, joiden perusteella myönnettiin 1,4 miljoonaa euroa uutta tukea.Tukea maksettiin kertomusvuoden aikana 4,8 miljoonaa euroa. Vuoden lopussa myönnettävää tukea oli myönnetty noin 48 miljoonaa euroa ja maksettu noin 24 miljoonaa euroa. Viestintävirasto pyrkii myöntämään mahdollisimman suuren osan Laajakaista kaikille -hankkeelle varatusta tuesta vuoden 2016 aikana. Kiinnostusta uusien verkonrakentamishankkeiden käynnistymiseen on haja-asutusalueilla edelleen runsaasti, sillä maakuntaliitot ovat ilmoittaneet virastolle kiinnostuksesta käynnistää tuen haku yli 40 uutta hanketta varten. Tässä postia EU:lta: Read moreabout Komissiolta Suomelle huomautus laajakaistayhteyksien toteuttamiskustannuksista ja ammattipätevyyden tunnustamisesta Euroopan komissio on kehottanut Suomea ja 18 muuta EU-maata panemaan täytäntöön säännöt, joilla pyritään lisäämään jo olemassa olevan fyysisen televerkkoinfrastruktuurin yhteis- ja uudelleenkäyttöä. Sääntöjen odotetaan vähentävän nopeiden internet-yhteyksien käyttöönoton kustannuksia jopa 30 prosenttia. Komissio lähetti maaliskuussa 2016 Suomelle virallisen ilmoituksen, koska Suomi ei ollut siihen mennessä sisällyttänyt sääntöjä lainsäädäntöönsä. Suomella on kaksi kuukautta aikaa ilmoittaa komissiolle toimenpiteistä, joilla kansallinen lainsäädäntö saatetaan EU:n lainsäädännön mukaiseksi. Muussa tapauksessa komissio voi päättää nostaa Suomea vastaan kanteen EU:n tuomioistuimessa.   Euroopan unioni ei hyväksy laajakaista rikkomuksia Laajakaistarakentamiseen liittyy outoja piirteitä, joita ei aiemmin ole tiedostettu luonteenomaisiksi suomalaisille. Viranomaiset pyrkivät suojelemaan toisiaan tahattomien tai tarkoituksellisten väärinkäytösten ilmitulolta. Tavoitellaan myös tuloja tukijärjestelmiä hyödyntämällä. Euroopan unioni näyttääkin olevan ainoa, jonka kynnet pystyvät tähän ilmiöön (rakenteellinen korruptio). Euroopan komissio kertoi yhteenvedossaan 29.9.2016 kehottaneensa Suomea 19 jäsenvaltion joukossa laittamaan laajakaistan käytön edistämistä koskevat säännöt täytäntöön (direktiivi 2014/61/EU). Säännöillä halutaan vähentää käyttöönoton kustannuksia, joiden odotetaan tippuvan jopa 30 prosenttia. Komissio lähetti aiemmin maaliskuussa 2016 ilmoituksen kaikille jäsenvaltioille, jotka eivät olleet siihen mennessä toimineet velvoitteen mukaisesti. Suomen oli pitänyt saattaa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään jo 1.1.2016 mennessä. Suomi ei ollut tehnyt sitä vielä maaliskuussakaan, joten komissio lähetti virallisen ilmoituksen ja viimeisen varoituksen. Komission mukaan Suomella oli ollut kaksi kuukautta aikaa saattaa direktiivi täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä. Muussa tapauksessa komissio olisi voinut nostaa sitä vastaan kanteen EU:n tuomioistuimessa ja vaatia taloudellisia seuraamuksia. Komission tavoitteena on, että vuoteen 2025 mennessä kouluilla, yliopistoilla, tutkimuslaitoksilla ja liikenteen solmukohdilla, julkisten palvelujen tarjoajilla sekä digitaalitekniikasta riippuvaisilla yrityksillä olisi pääsy gigabittitason yhteyteen. Kotitalouksilla sekä maaseudulla että kaupungeissa olisi oltava pääsy 100 megabittitason tiedonsiirtoyhteyteen (ja mahdollisuus valita gigabittitason yhteys). Viestintäviraston tilinpäätöksen 2015 mukaan laajakaistahankkeen tukipäätösten perustana käytettävissä operaattorien toimittamissa verkkotiedoissa havaittiin loppuvuodesta 2014 merkittäviä virheitä. Vuonna 2015 virheitä havaittiin lisää. Niitä selvitettiin tarkastuksilla. Virasto joutui korjaamaan 40 (!) aiemmin tehtyä tukipäätöstä. Uusia tukipäätöksiä kyettiin tekemään vain neljä. Maakuntaliitot ovat ilmoittaneet vuonna 2016 virastolle kiinnostuksen käynnistää 40 hanketta (samoja?). Valtiontalouden tarkastusvirasto suoritti laajakaistarakentamisen tukemista koskeneen tarkastuksen (VTV:n tiedote 25.5.2016), missä moitittiin viranomaisia ja kuntia. Pohjoisen Keski-Suomen Verkkopalvelut Oy:n verkon vaikutus tukipäätöksiin kaipaa selvittämistä. Jos joidenkin keskisuomalaisten kuntien punoma holding-yhtiömalli laajakaistarakentamisessa osoittautuu tukikelvottomaksi, kuntapäättäjien poliittinen vastuu konkretisoituu kolmen vuosikymmenen ja kymmenien miljoonien velkaperinnöksi. Hannu Luotola Saarijärvi Keski-Suomen Laajakaistahankkeet: Kuinka monta kuntaa Keski-Suomessa on korjattujen tukipäätösten piirissä? Käykö niin, että hankkeelle aiemmin tehdyt EU:n ja valtion tukipäätökset evätään osin tai kokonaan, tai jos tuet on jo maksettu, niin  peritäänkö ne takaisin?  Tässä muutamia meitä keskisuomalaisia askarruttavia kysymyksiä? Voivatko kunnat antaa 100%  takauksia operaattoreille,  ja kyseiset hankkeet saada vielä EU:n tai valtion tukea? Olisiko pitänyt kysyä tukiasiassa EU:lta, sisältääkö hanke muuta julkista tukea? Huomioitiinko tukianomuksissa alueella jo olevat aiemmin tukirahalla rakennetut PKSV:n verkot?  Kuinka käsitellään tukiasia jos rakennetaan samallakertaa myös kaupallinen alue? Huomioitiinko kuntien valtuustoissa mikä on mahdollinen lopullinen tukisumma. Viitasaarella mainittiin tukisummaksi  2 miljoonaa euroa? Lopullinen mahdollinen tuki olisi ollut laskujeni mukaan murto-osa tästä summasta? Mm. näitä asioita kysellään Viitasaarelta Hallinto-oikeudelle  tehdyssä valituksessa? Kaupungin puolelta hoidettiin Viitasaaren valtuustopäätös ovelasti laittamalla siihen kohta päätöksen raukeamisesta, jos valtuustopäätös ei saa lainvoimaa tiettyyn aikaan mennessä. Siihen vedoten Hallinto-oikeus ei käsitellyt valituskohtia ollenkaan. Asiasta on laitettu valitus Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tekstien lopussa on linkki  Hallinto-oikeudelle lähetettyyn valitukseen. Tässä vielä tärkeä kysymys: Ovatko valokuituyhtiöön liityneiden  muidenkin Keski-Suomen kuntien valtuustopäätökset EU:n tai valtiontukisäännösten vastaisia?  Alla linkit Rautavaaran kuituverkon päätöksiin. Näissä linkeissä on vahvat perusteet tukien eväämiseen. Rautavaaran kuituverkko on päätymässä yrityssaneeraukseen, ja suurin osa veloista jäämässä kuntien tappioiksi. Samoin alla on kuntaliiton lakimiehen vastaus kysyttäessä Karstulan laajakaistapäätöksistä. Keski-Suomessa Laajakaistatyöryhmän ja lakimiesten valmistelemat lainatakauksien päätösesitykset olivat Keski-Suomen  kuntien valtuustoissa alkujaan vastaavanlaiset kuin Viitasaarella. Hallito-oikeus kumosi Viitasaaren valtuustopäätöksen ja samoin kävi Multian päätökselle. Alla päätöksiä Rautavaaralta, ja Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja. Viimeisessä linkissä myös todetaan aivan selvästi ettei julkinen tuki saa ylittää 80%. http://dynasty.rautavaara.fi/djulkaisu/kokous/2016176-3.HTM http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1450263167056.html http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1440760910680.htm   http://docplayer.fi/1758822-Kiireellisina-kasiteltavat-asiat-rautavaaran-tietoverkko-osuuskunnan-talouden-tervehdyttaminen.html Karstula: Näin asiaa käsiteltiin Karstulassa. Kunta oli asiassa hereillä, mutta meni kuitenkin takauksiin mukaan: Kuntalain 14 §:n nojalla valtuusto voi johtosäännössä siirtää toimivaltaansa kunnan muille toimielimille sekä luottamushenkilöille ja viranhaltijoille. Toimivaltaa ei kuitenkaan saa siirtää asioissa, joista valtuuston on kuntalain tai muussa laissa olevan nimenomaisen säännöksen mukaan päätettävä. Kuntalain 13 §:n 6 kohdan nojalla valtuuston on päätettävä takaussitoumuksen tai muun vakuuden antamisesta toisen velasta.  Hallinto-oikeus on nyt Viitasaaren valtuuston päätöksen osalta ottanut kantaa siihen, että kunnanhallitukselle on takausasiassa siirretty toimivaltaa, vaikkei toimivallan siirrosta ole olemassa johtosääntöä. Viitasaaren kunnanvaltuuston päätös on siten kuntalain vastainen. Karstulan kunnanvaltuuston päätös on vastaavanlainen. Kun huomioidaan kuntalain 14 §:n säännös toimivallan siirtämisestä ainoastaan johtosäännöllä ja se, että valtuuston on päätettävä takaussitoumuksesta tai vakuuden antamisesta toisen velasta rasittaa Karstulan kunnanvaltuuston päätöstä menettelyvirhe. Kunnanhallituksen ei tule laittaa päätöstä täytäntöön, joka on kuntalain vastainen. Kuntalain 56 §:n nojalla kunnanhallituksen on jätettävä valtuuston päätös täytäntöön panematta,  jos kunnanhallitus katsoo, että valtuuston päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä taikka että valtuusto on ylittänyt toimivaltansa tai että päätös on muuten lainvastainen. Asia on viipymättä saatettava valtuuston uudelleen käsiteltäväksi. Kun Karstulan kunnanhallituksen tiedossa on seikka, jonka nojalla voidaan katsoa, että kunnanvaltuuston päätös on kuntalain vastainen, ei kunnanhallituksen tule laittaa tällaista päätöstä täytäntöön vaikka hallinto-oikeus ei olisi kumonnut valtuuston päätöstä. Hallinto-oikeus voi valituksen johdosta tutkia vain seikan, johon on valituksessa vedottu. Kunnanhallituksella on viime kädessä vastuu tarkastaa valtuuston päätöksen lainmukaisuus. Hallinto-oikeuden päätös Viitasaaren kaupunginvaltuuston  takauspäätöksen kuntalain vastaisuudesta on selkeä ja se on syytä huomioida. Jos kunnanhallitus laittaa sellaisen valtuuston päätöksen täytäntöön, joka on lainvastainen, voi tämä johtaa tilanteeseen, jossa joudutaan arvioimaan kunnanhallituksen jäsenten virkavastuuta asiassa. Liittyen täytäntöönpanopäätöksen valituskelpoisuuteen on tilanne se, ettei siihen voida kuntalain 91:n nojalla hakea muutosta. Kun asia tulee valtuustossa uuteen käsittelyyn on tilannetta arvioitava uutena asiana nykyisen tilanteen mukaan huomioiden kunnan yleinen toimiala ja valtiontukisäännökset. Uuden kuntalain perusteluissa todetaan, että kunnan myöntämä laina, takaus tai muu vakuus ei saisi vaarantaa kunnan kykyä vastata sille laissa säädetyistä tehtävistä. Kunta ei saisi myöntää lainaa, takausta tai muuta vakuutta, jos niihin sisältyisi merkittäviä taloudellisia riskejä. Merkittävänä taloudellisena riskinä voitaisiin pitää esimerkiksi tilannetta, jossa takausvastuun realisoituminen vaarantaisi kunnan koko toiminnan tai vastaisi suuruudeltaan muutoin huomattavaa osaa kunnan talousarviosta. Momentissa mainittujen edellytysten täyttyminen tulisi arvioida jokaisen toimenpiteen osalta erikseen. Momentissa tuotaisiin esiin myös, että toimenpiteitä tehtäessä kunnan edut tulisi turvata riittävän kattavilla vastavakuuksilla. Tällä tarkoitettaisiin sitä, ettei vaadittavien vastavakuuksien tarvitsisi kattaa koko takaukseen liittyvää riskiä, vaan kunnan riskien hallinnan näkökulmasta riittävän osan. Riskin todennäköisyys ja laajuus vaikuttavat yleisesti takauksen antamisen edellytyksiin sekä takauksen hintaan (HE 256/2014 s. 230). Kunnan antamasta takauksesta on perittävä asianmukainen takausmaksu. Lähtökohtana on, että takauksesta maksettu hinta on vähintään yhtä korkea kuin vastaava rahoitusmarkkinoilla esiintyvä takauksen viitemaksu. Tilanteessa on arvioitava uudelleen, sisältyykö takauksen antamiseen merkittäviä riskejä kunnan kannalta. On otettava huomioon, mitä takauksen mahdollinen realisoituminen hankkeen mahdollisesti karituessa aiheuttaa kunnan taloudelle, tehtävien hoitamiselle, ja onko kyse tällöin merkittävästä menosta kunnan talousarviossa. Vaikka takauksen antamiseen katsotaan kuuluvan kunnan toimialaan eikä siihen sisälly merkittävää taloudellista riskiä on arvioitava erikseen, ettei takauksen toteuttamiseen liity EU:n valtiontukisäännösten vastaista tukea. Tästä syystä takausprovisio ja vastatakaukset on oltava riittävät. Komissio on antanut tiedonannon EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina (EUVL 20.6.2008 C 155/10). Tiedonannossa kuvataan menettely, jolla julkiset viranomaiset voivat myöntää takauksia niin, että kyse ei ole valtiontuen myöntämisestä. Jos kunta noudattaa tiedonannossa kuvattuja menettelytapoja, voidaan lähtökohtaisesti varmistua siitä, ettei järjestelyyn sisälly kiellettyä valtiontukea. Kyseessä oleva takaus liittynee hyväksyttyyn tukiohjelmaan, jonka puitteissa takaus voidaan myöntää, jollei se aiheuta merkittävää taloudellista riskiä kunnalle. Takausprovision ja vastavakuuksien on oltava kuitenkin riittävät tällöinkin, jottei kyse on kielletystä valtiontuesta. Tanja Mansikka Lakimies / Jurist Suomen Kuntaliitto, lakiasiat / Finlands Kommunförbund, juridiska enheten Alla linkki Viitasaarelta Hallinto-oikeudelle jätettyyn v. 2015 valitukseen: https://drive.google.com/file/d/0B9mPMaWUufF7YnJfNjVkd1B1QVk/view?usp=sharing 12.07.2016 Isäntä ja torpparit kiinteän laajakaistan varjossa Hannu Luotola Keski-Suomeen on synnytetty ”torpparilaitos” kiinteän laajakaistan varjolla. Siinä ”isäntänä” rahaa käärii Verkko-osuuskunta Kuuskaistan tytäryhtiö Kuuskaistan Palvelut Oy Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:ltä. Suuri osa palveluyhtiön tuloista siirtyy edunsaajille kuten ”suolaisen hinnan” kaivuyrityksille. Mahdollisuus saada EU:n ja valtion tukea hankkeisiin on ollut täkynä. Torpparikunnat (Kannonkoski, Karstula, Kivijärvi, Konnevesi, Kyyjärvi, Luhanka, Multia, Petäjävesi, Pihtipudas, Toivakka) Kuntarahoitus Oy:n lainoilla rahoittavat Keski-Suomen Verkkoholding Oy:n (KSVH) kautta sen tytäryhtiötä Keski-Suomen Valokuituverkot Oy:tä (KSVV). Verkkojen ylläpitämiseksi tulisi saada riittävä määrä liittyjiä. Näin ei tapahdu torpparimallissa. Isäntä on Keski-Suomessa varmistanut sopimuksin tulovirtansa ja jättänyt velkavastuut kunnille. Yli 30 vuoden ajaksi torpparikunnat ovat tehneet kontrahdin kymmenien miljoonien eurojen tulonsiirrosta isännälleen! Sammon (verorahojen) ryöstöstäkin voisi jopa puhua. KSVH:n ja KSVV:n tilinpäätös ja tilintarkastuskertomus vuodelta 2015 antavat aiheen ihmetellä, miten torpparit ovat moiseen suostuneet. Ehdollisessa (!) lausunnossaan 2.6.2016 KSVV:n yhtiökokoukselle tilintarkastaja toteaa: ”(..) keskeneräisten hankkeiden valmiiksi saattamiseen on arvioitu vaadittavan vielä noin 9,5 miljoonaa euroa. Pysyvien vastaavien arvostukseen voi liittyä epävarmuutta, jos yhtiö ei pysty saattamaan hankkeita loppuun ja hyödyttämään investointeja riittävää tuloa tuottavalla tavalla.” Ja: ”(..) yhtiöllä on meneillään tukirahoitusta koskevat neuvottelut Viestintäviraston kanssa (4 613 749 euroa). Jos tähän ei löydetä ratkaisua, niin hankkeiden rahoitus ja loppuun saattaminen hankaloituu, millä seikalla saattaisi olla vaikutusta myös yhtiön kykyyn jatkaa toimintaansa.” Kun otetaan lisäksi huomioon tukien mahdollinen palautusvastuu 7 553 674,06 euroa, yhtiön tulevaisuus ei näytä valoisalta. KSVV:n viime vuoden liikevaihto oli 989 510,61 euroa ja tulos tappiolla 542 692,91 euroa. Omavaraisuusaste oli 3% ja vieras pääoma 25 646 528,48 euroa. Jyväskylä, Saarijärvi ja Viitasaari ovat riitauttaneet hankkeen Kuuskaistan kanssa. Keuruun hanke ”seisoo”. Joutsan kunnan hankealuetta on pienennetty eikä operaattorisopimusta ole allekirjoitettu. Näille kunnille järki näyttää tulleen, joskin jälkijunassa. Veronmaksajia lohduttaa tieto siitä, että DNA, Elisa, Sonera ja Finnet-yhtiöt ovat valmiit sijoittamaan laajakaistaan miljardi euroa 8–10 vuoden aikana. Tämä mahdollistaa (Ficom) nopean laajakaistan lähes kaikkiin talouksiin. Laki verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamisesta tuli voimaan 1.7.2016 ja tukee tavoitetta. Keski-Suomen kunnissa on kahden kerroksen laajakaistaväkeä. Velkaiset torpparikunnat maksavat suolaista kontrahtia kannattamattomista verkoista, joiden rakentaminen ei edes niille kuulu. Muiden kuntien asukkaat käyttävät kaupallisten operaattorien palveluita. Laajakaista (kiinteä ja langaton) on välttämätön. Se tulee toteuttaa kuitenkin liiketaloudellisesti kestävästi. Torpparimallissa raha imuroidaan ties minne. Siitä ja siihen liittyvien järjestelyjen laillisuudesta viranomaisten tulisi olla erityisen kiinnostuneita. Jotain on sentään todettu. Valtiontalouden tarkastusvirasto suoritti laajakaistarakentamisen tukemista koskeneen tarkastuksen: ”Joissakin tapauksissa hankkeen toteuttaja ei ole pystynyt viemään loppuun laajakaistan rakentamista. Jo useaan kertaan uutisissakin ollut Osuuskunta Kuuskaistan tapaus on tästä esimerkki.” Näin kertoi VTV:n tiedote 25.5.2016. Vastaukset Laajakaista kysymyksiin Korvesta ja Valtateiltä/ uutiskirje 2013/1 : Vastaajina kysymyksiin Rautavaaran kunnanjohtaja Unto Murto ja Rautavaaran tietoverkko-osuuskunnan hankesihteeri Taina Hyvärinen Mitä neuvoja antaisitte uusille toimijoille? Ei ole itsestäänselvyyksiä: selvitä rahoitus, selvitä tukipäätökset ja markkinoi aktiivisesti. Ennenkaikkea selvitä seuraavat: EU:n komission (EUVL 2008/C 155/02) tiedonannon mukaan seuraavien edellytysten yhtä aikaa täyttyessä lainan takaus ei sisällä julkista (=valtion) tukea: Takaus ei kata enempää kuin 80 % lainan saamisen tai muun rahoitus-sitoumuksen määrästä. Kun lainan tai taloudellisen sitoumuksen määrä pienenee ajan mittaan, taatun määrän on pienennyttävä samassa suhteessa siten, ettei takaus missään vaiheessa kata enempää kuin 80 % Takauksen laajuus voidaan myöntämishetkellä mitata. Takaus liittyy tiettyyn rahoitustoimeen, jolle on asetettu kiinteä enimmäismäärä ja jonka voimassaoloaika  on rajoitettu. Lainanottaja ei ole taloudellisissa vaikeuksissa. Lainan saamisen tai muun rahoitussitoumuksen määrästä. Tappioiden on jakauduttava samassa suhteessa ja samalla tavalla lainana antajan ja takaajan kesken. Takauksesta maksetaan markkinaperusteinen hinta. Tällä hetkellä ns. safe-harbour vuosimaksu on 3,8 % vuodessa, mutta se pitää takausta myöntäessä tarkistaa tiedonantoon sisältyvästä taulukosta Valtiontalouden tarkastusviraston toiminnantarkastuskertomus 158/2008 Alueellisten tietoyhteiskuntahankkeiden toteutus TIIVISTELMÄ Tarkastuksen kohteena olivat alueelliset tietoyhteiskuntahankkeet. Tarkastuksessa on selvitetty, miten tietoyhteiskuntaohjelman ja laajakaistastrategian tavoitteisiin liittyviä alueellisia tietoyhteiskuntahankkeita on toteutettu ja miten niitä on koordinoitu alueellisesti ja valtakunnallisesti. Tarkastuksen kohteena on ollut kolme tietoyhteiskuntaohjelmaan liittyvää keskeistä aihealuetta: julkisen hallinnon sähköisen asioinnin kehittäminen erityisesti JUPA-hankkeessa (Julkiset palvelut verkkoon -hanke), laajakaistastrategian toteuttaminen ja alueellista tasa-arvoa tieto- ja viestintätekniikan keinoin edistävät tietoyhteiskuntahankkeet. Tarkastuksen piiriin kuuluneiden hankkeiden kokonaiskustannukset ovat karkeasti arvioiden noin 40–50 miljoonaa euroa. Hankkeet ovat saaneet kansallista ja Euroopan unionin tukea. Muu rahoitus koostuu kuntien ja yksityisten toimijoiden rahoituksesta. Tietoyhteiskuntaohjelman ja sisäasiainministeriössä toimineen KuntaIT-yksikön teettämän selvityksen mukaan vuosina 2004–2006 alueellisten tietoyhteiskuntahankkeiden rahoittamiseen käytettiin yhteensä noin 88 miljoonaa euroa. JUPA-hanke oli tietoyhteiskuntaohjelman keskeinen toimenpide, ja lisäksi se oli laajakaistastrategiaan merkitty yhdeksi toimenpiteeksi tavoitteena julkisen hallinnon sähköisen asioinnin edistäminen. Tarkastuksessa havaittiin, että JUPA-hankkeen toteutusvaiheelle asetetut tavoitteet olivat epärealistisia suhteessa asetettuun aikatauluun, käytettävissä oleviin henkilöstöresursseihin, toteutettuun hankeohjausmalliin ja käytössä olleeseen rahoitukseen nähden. Hankkeen ohjauksesta vastanneet toimijat eivät olleet sitoutuneet riittävästi hankkeen tavoitteisiin, joka hankkeen toteutusvaiheessa johti alueellisten projektien tavoitteiden karsimiseen, ja projekteissa saavutetut tulokset jäivät keskeneräisiksi ja vaatimattomiksi alkuperäisiin tavoitteisiin nähden. Tarkastuksen mukaan hankkeen rajapintatöitä toteuttaneiden It-toimittajien harjoittama kapseloitu liiketoimintamalli ja haluttomuus tehdä yhteistyötä muodostavat merkittävän riskin pyrittäessä julkisen hallinnon yhteisiin sähköisiin palveluihin ja palvelupohjaisten arkkitehtuurien luomiseen. Hankkeen toteuttaminen alueellisina projekteina ei ollut tarkoituksenmukaisin tapa edistää verkkopalveluiden kehittämistä ja levittämistä valtakunnallisella tasolla. Tarkastusvirasto korostaa, että vastaisuudessa hankkeita suunniteltaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota verkkopalvelujen toteuttamiskelpoisuuden arviointiin, realististen palvelukokonaisuuksien määrittelyyn, toteutukseen ja aikataulujen realistisuuteen sekä käytettävien rahoitusmallien selkeyteen. Verkkopalveluiden tuotannon tulee olla kustannustehokasta ja tavoitteiltaan selkeää. Kokonaisarvio tarkastuksen perusteella on, että JUPA-hanke alueellisten sähköisten palveluiden kehittämistä edistävänä hankkeena jäi tuloksiltaan varsin vaatimattomaksi. Laajakaistastrategian toteuttamisen yhteys tietoyhteiskuntaohjelman organisointiin ja toimintaan ei ollut selkeä. Strategian ja ohjelman organisoinnissa ja tavoitteissa oli havaittavissa päällekkäisyyttä, ja viranomaisilta puuttui selkeä vastuunjako. Tarkastuksessa päällekkäiselle organisoinnille ei löytynyt perusteita. Tietoyhteiskuntaohjelman ja laajakaistastrategian väliltä puuttui selkeä ohjausvastuun jako, mistä seurasi tarpeetonta raportointia sekä ylimääräisiä kustannuksia. Kumpikaan mainituista toimijoista ei myöskään suorittanut järjestelmällistä laajakaistahankkeiden kustannusseurantaa. Tarkastusvirasto pitää tärkeänä, että vastaisuudessa poikkihallinnollisia ohjelmia käynnistettäessä ja toteutettaessa niitä koskevien seurantajärjestelmien tulee olla niin kattavia ja seurannan jatkuvaluonteista, että toiminnallisten tavoitteiden saavuttamista ja taloudellisten panostusten suuntaamista on mahdollista luotettavalla tavalla selvittää. Tarkastuksen perusteella valtionhallinto ei ole suoraan vaikuttanut laajakaistaverkon alueellisen kattavuuden lisäämiseen laajakaistastrategian toteuttamisen yhteydessä, vaan toteutus oli jätetty alueiden hoidettavaksi ilman selkeää koordinointia. Suurin osa alueellisista hankkeista on kuitenkin saatu toteutettua suunnitellun aikataulun mukaisesti. Ainoastaan valtakunnallinen langattoman laajakaistan mahdollistava @450-verkkohanke on viivästynyt, ja se on toteutettu ensimmäisenä niille alueille, joissa laajakaistayhteydet ovat jo olleet saatavilla. Laajakaistastrategian toteutusta seurannut työryhmä ei kiinnittänyt riittävästi huomiota seurannassaan strategian toteutuksen kustannuksiin. Erityisesti tämä koskee laajakaistaverkon laajentamiseen käytettyä julkisen tuen määrää. Strategian toteutuksessa keskeisesti mukana olleilla toimijoilla ei ollut selkeää kuvaa julkisten tukien käytöstä laajakaistaverkkoa laajennettaessa. Tarkastuksessa tehdyn selvityksen mukaan laajakaistaverkon rakentamista on julkisella tuella avustettu vuosien 2003–2006 aikana noin 25 miljoonalla eurolla. Maakunnissa laajakaistahankkeiden toteutusmallit ja -tavat ovat olleet vaihtelevia. Hankkeiden kilpailutus on usein ollut muodollista, koska toteutusratkaisun on voittanut pääsääntöisesti runkoverkon omistava operaattori. Markkinaehtoisuuskriteerien jäädessä täyttämättä verkkooperaattoreilla oli mahdollista saada julkista tukea laajakaistahankkeiden toteutusta varten. Valtakunnallisten kriteerien puuttuessa laajakaistaverkkoa on rakennettu eri osissa maata toisistaan poikkeavin perustein. Tarkastusvirasto katsoo, että laajakaistastrategiaa ei ole toteutettu taloudellisesti tarkoituksenmukaisella tavalla. Opetushallituksen tietoyhteiskunta-avustusten myöntämismenettelyissä ja valvonnassa on havaittu vakavia puutteita. Avustusten käytön perusteita ei ole selvitetty riittävästi, avustuspäätöksiä ei ole perusteltu lainmukaisesti, ja avustukset on maksettu valtion taloudenhoidon kannalta epätarkoituksenmukaisella tavalla. Kansalaisten tietoyhteiskuntavalmiuksien kehittämistä on edistetty erilaisten koulutushankkeiden avulla, joita on merkittävässä määrin rahoitettu myös Euroopan unionin tuella ja maakunnan kehittämisrahalla. Hankkeiden toteutus on jäänyt lähinnä paikallisen aktiivisuuden varaan, koska niiden valtakunnallinen koordinointi on ollut vähäistä. Lisäksi koulutushankkeet ovat olleet monissa tapauksissa sisällöltään varsin yhteneviä kansan- ja kansalaisopistojen vastaavien koulutuksien kanssa. Monet alueelliset sähköisten palveluiden kehittämishankkeet olivat pääosin jääneet pilottihankkeiksi tai vain selvityksiksi sähköisten palveluiden kehittämisestä ilman konkreettisia tuloksia. Eräissä hankkeissa ilmeni epäselvyyksiä avustuksen käyttöä koskevien säännösten ja ehtojen noudattamisessa. Avustuksia oli käytetty hanketoteuttajien toiminnan yleiseen tukemiseen, hankkeiden tavoitteet eivät olleet luonteeltaan määräaikaisia, tai hanketoiminnassa ei noudatettu säännösten edellyttämää viiden vuoden määräaikaa avustetun toiminnan jatkamiseksi. Tarkastusvirasto katsoo, että avustusten saajat tulisi tehokkaammin sitouttaa jatkamaan hankkeissa syntynyttä toimintaa myös niille maksetun julkisen tuen päätyttyä ylläpitämällä ja hyödyntämällä hankkeissa aikaansaatuja toimintoja ja tuloksia. Tarkastuksen yhteydessä ilmeni hankkeiden toteutuksen valvonnassa puutteita, joita ei voida pitää vähäisinä. Tämän johdosta tarkastusvirasto on tehnyt useita selvityspyyntöjä toimintaa ohjaaville ja valvoville viranomaisille valvonnasta vastuullisten viranhaltijoiden virkavastuun selvittämiseksi. Tarkastusviraston näkemyksen mukaan nykyinen avustusten maksatus ja valvontamalli ei ole toimiva. Maakunnan kehittämisrahan ja Euroopan unionin tukien maksatus ja valvonta tulisi kokonaisuudessaan keskittää maakunnan liittojen sijasta joko TE-keskuksille tai lääninhallituksille. Maakunnan liitot tai sen jäsenkunnat ovat usein itse osallisina hankkeissa, mikä puolestaan aiheuttaa ongelmia erityisesti hankkeiden valvonnassa.
Laajakaistahanketta uudistetaan Haja-asutusalueiden laajakaistahanke on päässyt hyvään vauhtiin – kolmanteen rakentamiskauteen valmistautuminen on käynnissä. Maakuntaliitot ovat valinneet toteuttajan jo noin 170 hankkeelle. Viestintävirasto ja ELY-keskukset ovat myöntäneet tuen yli 40 hankkeelle. Laajakaistahankkeesta valmistui väliarviointi keväällä 2012. Sen tulosten pohjalta hankkeen periaatteita nyt tarkistetaan pyrkien parantamaan erityisesti kilpailutuksiin aktiivisesti osallistuneiden pienien paikallisten teleyritysten toimintaedellytyksiä. Hankkeiden toteuttajina ovat kunnostautuneet osuuskunnat ja kuntien verkkoyhtiöt sekä Finnet-yhtiöt. Uudistuksia koskeva laajakaistatukilain muutos tuli voimaan 12.11.2012. Valtioneuvosto päätti tukimäärärahan maakuntakiintiöiden poistamisesta 22.11.2012. Myös EU:n komissio on hyväksynyt laajakaistahankkeen muutokset. Haja-asutusalueiden laajakaistahankkeille myönnettäviin tukiin on vuosina 2010-2015 käytettävissä yhteensä noin 130 miljoonaa euroa (valtio 66 miljoonaa euroa, EU:n Manner-Suomen maaseutuohjelma noin 25 miljoonaa euroa ja kunnat noin 40 miljoonaa euroa). Laajakaistahankkeen väliarviointi valmistui keväällä 2012. Sen tulosten perusteella laajakaistarakentamisen tukijärjestelmää nyt uudistetaan. Tätä koskeva laajakaistatukilain muutos tuli voimaan 12.11.2012. Uusia periaatteita sovelletaan lakimuutoksen voimaan tulon jälkeen kilpailutettuihin hankkeisiin. Aiemmin kilpailutettuihin hankkeisiin sovelletaan jatkossakin nykyisiä sääntöjä. Muutokset eivät koske myöskään 22 prosentin kunnissa sijaitsevia, Manner-Suomen maaseutuohjelmasta rahoitettavia hankkeita. Maakuntakiintiöistä luovutaan Valtioneuvosto päätti 22.11.2012, että tukimäärärahan maakuntakiintiöistä luovutaan. Tukikiintiöt ovat hidastaneet hankkeiden etenemistä niissä maakunnissa, joissa teleyritykset ovat aktiivisesti osallistuneet kilpailutuksiin ja kiintiöt ovat täyttyneet. Kiintiöiden nyt poistuttua tukimäärärahaa voidaan kohdentaa tehokkaasti niin, että laajakaistahanke kokonaisuudessaan etenee mahdollisimman hyvin. Valtiontalouden kehyksissä laajakaistatukiin varattu 66 miljoonan euron määräraha ei toistaiseksi ole loppumassa. Tukimääräraha sidotaan tietylle hankkeelle tukipäätöksessä. Toistaiseksi tukea on myönnetty vasta noin neljä miljoonaa euroa. Yhteenlaskettu tuen tarve niissä hankkeissa, joihin maakuntaliitto on valinnut toteuttajan, on noin 50 miljoonaa euroa. Valtioneuvosto on linjannut, että rahoitusta voidaan tarvittaessa arvioida myöhemmin erikseen valtion budjetti- ja kehysvalmistelun yhteydessä. Vuonna 2013 laajakaistahankkeesta laaditaan toinen väliarviointi, jossa tarkastellaan myös rahoitusta. Jatkossa puolet tuesta ennakkona Jatkossa puolet myönnetystä tuesta maksetaan ennakkona heti tukipäätöksen jälkeen. Tämä – kuten muutkin laajakaistahankkeen uudistukset – koskee uusia, lakimuutoksen voimaan tulon jälkeen kilpailutettuja hankkeita. Ennakkomaksu parantaa pienien teleyritysten edellytyksiä osallistua hankkeisiin. Niiden haasteena on ollut löytää rahoitus verkkoinvestoinneille. Kun omaa pääomaa ei ole tarpeeksi, pienet teleyritykset tarvitsevat rahoituslaitoksilta lainan ja lainalle takauksen. Takauksia pienet teleyritykset ovat pyytäneet muun muassa kunnilta. Se, että teleyritys jatkossa saa puolet tuesta ennakkona, parantaa ratkaisevasti niiden rahoituskykyä. Ennakkomaksun uskotaan lisäävän myös teleyritysten kiinnostusta osallistua julkisesti tuettuihin hankkeisiin. Toistaiseksi teleyritykset ovat tehneet toteuttamisehdotuksia vain noin puoleen kilpailutetuista hankkeista. Hankkeiden rahoitukseen pelivaraa Kunnan takaus teleyrityksen lainalle saattaa sisältää julkista tukea, silloin kun takaus on ehdoiltaan edullisempi kuin vastaava takaus yksityiseltä sektorilta. EU:n komissio on ohjeistanut, miten takaukseen sisältyvän julkisen tuen määrä lasketaan. Ohje koskee tapauksia, joissa takaus on enintään 80 prosenttia lainan määrästä. Tätä suuremmat takaukset eivät ole mahdollisia, koska komissio ei ole laatinut laskusääntöjä niiden mahdollisesti sisältämän julkisen tuen määrän laskemiseksi. Pahimmassa tapauksessa Viestintäviraston on tulkittava 100 prosentin takaus koko summaltaan julkiseksi tueksi. Komissio on syyskuussa 2012 hyväksynyt laajakaistahankkeiden tuki-intensiteetin korotuksen aiemmasta 66 prosentista 90 prosenttiin. Aiempi 66 prosentin tukikatto tuli vastaan, jos hankkeelle haluttiin valtion ja kunnan maksaman julkisen tuen lisäksi myöntää muita tukia – esimerkiksi ei-markkinaehtoinen takaus teleyrityksen lainalle. Tällaisissa tapauksissa Viestintäviraston myöntämästä suorasta tuesta oli vähennettävä takauksen sisältämä julkinen tuki. Näin tuki-intensiteetin ylittyminen vältettiin. Uusi 90 prosentin tuki-intensiteetti mahdollistaa sen, että suoran tuen lisäksi hankkeelle voidaan nykyistä joustavammin maksaa muitakin tukia ilman että suoraa tukea on heti vastaavasti pienennettävä. Hankkeelle myönnettävä tuki voi siis jatkossa olla yli kaksi kolmasosaa tukikelpoisista kustannuksista. Kirjoittaja: Rakennusneuvos Juha Parantainen, liikenne- ja viestintäministeriö

Tästä linkistä voit lukea Viestintäviraston päätöksen Saarijärven laajakaistahanketta koskevan tukihakemuksen hylkäämisestä: https://drive.google.com/open?id=0B9mPMaWUufF7alBxR3dFa2l4cms