Viitasaarellakin on
maaperässään satoja kilometrejä kuituja? Meitä niin Saarijärvellä,
Viitasaarella sekä useissa muissakin Keski- Suomen kunnissa ei ole uskottu. Kuituja on salailtu, ja väitetty toimimattomiksi milloin milläkin
selityksellä. Miettikää paljonko on tuhlattu
yhteiskunnan varoja. Summa nousee kymmeniin miljooniin ja jopa satoihin
miljooniin euroihin. Mikä on tämän salailun tarkoitus?
Pekka Viljakaiselta avoin kirje Anne Bernerille: uskomaton taistelu datayhteyden puolesta
Pekka
Viljakainen on kirjoittanut avoimen kirjeen liikenneministeri Anne
Bernerille. "Osittain valtion tuella tehdyt investoinnit
kaapeliyhteyksiin pitää saada hyödyttämään yhteiskuntaa", hän vaatii. Kuva: LAURI OLANDER/KL
"Toivon rohkeutta, viisautta ja voimaa lähteä korjaamaan tämä(kin) asia."
Bisnesmies Pekka Viljakainen pyytää liikenneministeri Anne Berneriä
puuttumaan suomalaisten teleoperaattoreiden toimintaan, jotta maaseudun
mullassa käyttämättöminä olevat kaapelit saadaan käyttöön. Nyt ne ovat
maan sisällä tyhjän panttina.
Viljakainen kirjoittaa Kauppalehdessä taistelustaan nopean datayhteyden saamiseksi Joroisissa sijaitsevaan kotiinsa.
Hän halusi kotiinsa nopean datayhteyden, mutta operaattorit eivät halunneet sellaista toimittaa - paitsi poskettomaan hintaan.
"Lähetin tarjouspyynnöt kaikille kolmelle teleoperaattorille. Yritykseni sijaitsee haja-asutusalueella, Joroisissa 18 kilometrin päässä kylätaajamasta. Tämän jälkeen kaikki operaattorit ilmoittivat, että alueella ei ole valokaapeliyhteyksiä tarjolla", Viljakainen kirjoittaa Kauppalehdessä mielipidekirjoituksessaan. Kirjoituksen otsikko on "Avoin kirje liikenneministeri Anne Bernerille".
"Kun kerroin sitten savolaiseen tyyliin, että raha ei ole ongelma, ei sekään auttanut. Vasta soitto suurimman operaattorin hallituksen puheenjohtajalle synnytti reilun tarjouksen: 13 kilometriä omaa valokaapelia ja hintaan 135 000 euroa+alv neton netto. Vaimon mielestä hinta oli hieman korkea."
Viljakaisen mukaan datayhteysongelma ei meinannut ratketa, vaikka kaapeli oli koko ajan olemassa. Tämä ilmeni, kun hän sattumalta kuuli asiasta paikalliselta puhelinyhtiön veteraanilta.
"Täysin sattumalta tapasin paikallisen puheliikenne konkarin. Hän kertoi Juhannusjuhlien lomassa, että itseasiassa lähes kaikkialle Suomeen on 1980 - 1990 luvuilla lankapuhelinverkkojen digitalisoinnin yhteydessä vedetty valokaapeleita oikein reilusti. Ne vaan on tarkoitettu puheliikenteeseen, eikä niitä enää juurikaan käytetä. Meillekin tuli ilmoitus jo vuosi sitten ettei alueellamme saa ollenkaan lankapuhelinta", Viljakainen kirjoittaa.
"Terhakkana poikana ilmoitin sitten operaattorille, että haluaisin ostaa kapasiteettia tuosta jo maassa olevasta, käyttämättömästä kaapelista. Noin neljän kuukauden ajan minulle säännöllisesti kerrottiin, ettei alueella ole valokaapeleita ollenkaan. En antanut periksi."
Viljakainen ei luovuttanut. Seuraavaksi hän kutsui kaivinkoneet paikalle.
"Lopulta otettiin kaivinkone esille. Kuinka ollakaan, suoraan meidän postilaatikkomme alta löytyi ei yhden, vaan kahden Suomessa toimivan teleoperaattorin valokaapelit", hän kirjoittaa.
"Olen nyt siis, kolme viikkoa vanhan, 400/400 megatavun huippunopean tietoliikenneyhteyden onnellinen isäntä. Samalla teleoperaattori sai maksavan, erittäin lojaalin asiakkaan."
Viljakainen pyytää nyt liikenneministeri Berneriä pistämään Suomen kaapeliasiat kuntoon.
"Pesunkestävänä kapitalistina ymmärrän, ettei valtio voi pakottaa liikeyrityksiä investoimaan liiketaloudellisesti kestämättömiin projekteihin. Mielestäni kuitenkin valtion tulisi velvoittaa kaikki teleoperaattorit inventoimaan ja julkistamaan kaikki viimeisen 30 vuoden aikana maahan kaivetut kuidut", hän kirjoittaa.
"Nämä, osittain myös valtion tuella tehdyt, investoinnit pitää saada hyödyttämään yhteiskuntaa."
"Toivon rohkeutta, viisautta ja voimaa lähteä korjaamaan tämä(kin) asia."
ICT-alan edunvalvojan FiCom ry:n runkoyhteyden tai tukiasemakuidun käyttäminen yksittäisiin kotitalouksiin tai yrityksiin voi vaarantaa yhteyksien toimivuuden laajemmin. Kuva: Jussi Leinonen
Viljakainen kirjoittaa Kauppalehdessä taistelustaan nopean datayhteyden saamiseksi Joroisissa sijaitsevaan kotiinsa.
Hän halusi kotiinsa nopean datayhteyden, mutta operaattorit eivät halunneet sellaista toimittaa - paitsi poskettomaan hintaan.
"Lähetin tarjouspyynnöt kaikille kolmelle teleoperaattorille. Yritykseni sijaitsee haja-asutusalueella, Joroisissa 18 kilometrin päässä kylätaajamasta. Tämän jälkeen kaikki operaattorit ilmoittivat, että alueella ei ole valokaapeliyhteyksiä tarjolla", Viljakainen kirjoittaa Kauppalehdessä mielipidekirjoituksessaan. Kirjoituksen otsikko on "Avoin kirje liikenneministeri Anne Bernerille".
"Kun kerroin sitten savolaiseen tyyliin, että raha ei ole ongelma, ei sekään auttanut. Vasta soitto suurimman operaattorin hallituksen puheenjohtajalle synnytti reilun tarjouksen: 13 kilometriä omaa valokaapelia ja hintaan 135 000 euroa+alv neton netto. Vaimon mielestä hinta oli hieman korkea."
Viljakaisen mukaan datayhteysongelma ei meinannut ratketa, vaikka kaapeli oli koko ajan olemassa. Tämä ilmeni, kun hän sattumalta kuuli asiasta paikalliselta puhelinyhtiön veteraanilta.
"Täysin sattumalta tapasin paikallisen puheliikenne konkarin. Hän kertoi Juhannusjuhlien lomassa, että itseasiassa lähes kaikkialle Suomeen on 1980 - 1990 luvuilla lankapuhelinverkkojen digitalisoinnin yhteydessä vedetty valokaapeleita oikein reilusti. Ne vaan on tarkoitettu puheliikenteeseen, eikä niitä enää juurikaan käytetä. Meillekin tuli ilmoitus jo vuosi sitten ettei alueellamme saa ollenkaan lankapuhelinta", Viljakainen kirjoittaa.
"Terhakkana poikana ilmoitin sitten operaattorille, että haluaisin ostaa kapasiteettia tuosta jo maassa olevasta, käyttämättömästä kaapelista. Noin neljän kuukauden ajan minulle säännöllisesti kerrottiin, ettei alueella ole valokaapeleita ollenkaan. En antanut periksi."
Viljakainen ei luovuttanut. Seuraavaksi hän kutsui kaivinkoneet paikalle.
"Lopulta otettiin kaivinkone esille. Kuinka ollakaan, suoraan meidän postilaatikkomme alta löytyi ei yhden, vaan kahden Suomessa toimivan teleoperaattorin valokaapelit", hän kirjoittaa.
"Olen nyt siis, kolme viikkoa vanhan, 400/400 megatavun huippunopean tietoliikenneyhteyden onnellinen isäntä. Samalla teleoperaattori sai maksavan, erittäin lojaalin asiakkaan."
Viljakainen pyytää nyt liikenneministeri Berneriä pistämään Suomen kaapeliasiat kuntoon.
"Pesunkestävänä kapitalistina ymmärrän, ettei valtio voi pakottaa liikeyrityksiä investoimaan liiketaloudellisesti kestämättömiin projekteihin. Mielestäni kuitenkin valtion tulisi velvoittaa kaikki teleoperaattorit inventoimaan ja julkistamaan kaikki viimeisen 30 vuoden aikana maahan kaivetut kuidut", hän kirjoittaa.
"Nämä, osittain myös valtion tuella tehdyt, investoinnit pitää saada hyödyttämään yhteiskuntaa."
"Toivon rohkeutta, viisautta ja voimaa lähteä korjaamaan tämä(kin) asia."
Huhut "haamukaapeleista" vellovat - Elisa ja Sonera vaikenevat
ICT-alan edunvalvojan FiCom ry:n runkoyhteyden tai tukiasemakuidun käyttäminen yksittäisiin kotitalouksiin tai yrityksiin voi vaarantaa yhteyksien toimivuuden laajemmin. Kuva: Jussi Leinonen
Liikemies
Pekka Viljakainen sohaisi maanantaina avoimella kirjeellään
muurahaispesään. Elisa ja Sonera eivät halua kommentoida
kuitukaapelimylläkkää Kauppalehdelle.
Hankaluuksia valokuituyhteyden hankkimisessa kohdannut liikemies Pekka Viljakainen väitti maanantaina,
että operaattoreiden kaapelit "makaavat maaseudun mullissa tyhjän
panttina" ja antoi ymmärtää, että operaattorit eivät tiedä, missä niiden
omat kaapelit kulkevat.
"Me tiedämme hyvinkin tarkasti missä meidän kuitumme ovat. Ymmärrän, että tässä saattaa olla operaattorien välillä eroja. Joillakin operaattoreilla saattaa olla sadan vuoden historia takanaan. Me olemme aloittaneet liiketoimintamme vuonna 2001, mikä tarkoittaa sitä, että meillä on ollut kaikki tieto alusta lähtien verkkotietojärjestelmissämme", sanoo DNA:n kuluttajaliiketoiminnan johtaja Pekka Väisänen.
Viljakainen kertoo kaivaneensa omatoimisesti esiin kahden operaattorin kaapelit kotinsa läheisyydestä, vaikka operaattorit väittivät, ettei kuitukaapeliyhteys ollut mahdollinen. Nyt Viljakaisella on toimiva huippunopea verkkoyhteys. Viljakaisen liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerille (kesk) osoittama kirje sai käyntiin huhumyllyn "haamukaapeleista" ja laajakaistamahdollisuuksista, joita operaattorit eivät suostuisi myymään asiakkaille.
DNA:n Väisänen pitää erittäin epätodennäköisenä sitä, että "haamukaapelia" kaivurilla itse etsivä löytäisi DNA:n kaapelin, josta yhtiö itse ei olisi tietoinen.
"Haja-asutusalueiden kuiduttaminen on liiketoiminnallisesti kohtuullisen haastava yhtälö. Operaattorille paljon mielekkäämpi ratkaisu on kuiduttaa tukiasemat siellä, missä rakennetaan mobiili-infraa ja tarjota laajakaistapalvelut mobiilipalveluna", Väisänen sanoo.
Väisäsen mukaan kuluttajat äänestävät rahoillaan ja vaihtavat vanhoja kupari-ADSL-yhteyksiä mobiililaajakaistoihin.
"Asiakkaat siirtyvät 4g-mobiililaajakaistan käyttöön, koska saavat sitä kautta parempaa palvelun laatua edullisempaan hintaan", Väisänen sanoo.
Mobiililaajakaista ei kuitenkaan yllä lähellekään kuituyhteyden huippunopeuksia.
"Tarjoamme kuitupohjaisella kaapelilla kotitalouksille gigan nopeuksia, kun mobiililaajakaistassa puhutaan käytännössä muutamista kymmenistä megabiteistä sekunnissa. Suurimmalle osalle kuluttaja-asiakkaista mobiililaajakaistan nopeus on täysin riittävä, kun sillä pystyy katsomaan televisiota tai videota teräväpiirtona", Väisänen sanoo.
"Ymmärrän, että yritystoiminnan osalta erityisvaateita nopeuksilta voi olla ja kuitua tarvitaan. Jokaiseen kotitalouteen sitä ei kuitenkaan tarvita", Väisänen lisää.
Elisa ja Sonera eivät halua kommentoida asiaa Kauppalehdelle.
"Soneralla ei ole mitään lisättävää FiComin maanantaiseen kannanottoon", sanoo viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Tatu Tuominen Kauppalehdelle.
Elisa on samoilla linjoilla.
ICT-alan edunvalvoja FiCom ry toimitti maanantaina julkisuuteen kannanoton, jonka mukaan operaattorit kyllä tuntevat omien verkkojensa sijainnin ja tarjoaisivat yhteyksiä asiakkaille, jos ylimääräisiä kuituja olisi saatavilla.
"Operaattorit tietävät erittäin hyvin omat kaapelinsa. Naapuriyhtiöiden kaapeleista heillä ei ole tietoa", FiComin toimitusjohtaja Petri Aaltonen sanoo.
Aaltosen mukaan valokuituyhteyksistä on tiheästi asutuilla seuduilla jopa ylitarjontaa. Syrjäseuduille yksittäisen valokuitukaapelin vetäminen voi olla hankalaa ja urakan hintahaitari on laaja.
"Tässä Viljakaisen tapauksessa kyseessä voi olla perinteisen teleoperaattorin syöttökuitu tai jonkun tukiaseman yhteyskuitu. Nämä eivät ole millään tavalla tuotteistettuja kuluttajien tarpeeseen vaan ne ovat yhtiön sisäistä tuotantoverkkoa. Esimerkiksi 1980-90-luvun taitteessa kuitutekniikka ja sen käyttötarkoitus oli erilaista, joten ei olisi aina edes mahdollista ottaa samasta kuidusta kapasiteettia useampaan käyttötarkoitukseen", Aaltonen tarkentaa.
Aaltosen mukaan pelkän runkoyhteyden tai tukiasemakuidun käyttäminen yksittäisiin kotitalouksiin tai yrityksiin voi vaarantaa yhteyksien toimivuuden laajemmin.
Viljakainen vaatii operaattoreita julkistamaan kaikki 30 viime vuoden aikana maahan kaivetut kuidut. Aaltosen mukaan tietoverkkojen sijaintitietojen julkistaminen on turvallisuuskysymys, eikä yksistään teleyritysten päätettävissä.
Entä heiluvatko nämä "haamukaapeleihin" uskovat kuluttajat Viljakaisen innoittamana pian pihoissaan kaivurien kanssa?
"Laajamittaista keskustelua "haamukaapeleista" ei ole korviini kantautunut. Ja on muistettava, että ilman tarkkoja sijaintitietoja tehtävä kaivuutyö saattaa vaarantaa tietoliikenneyhteyksien toiminnan suurellakin alueella", Aaltonen toppuuttelee.
Viljakainen osoitti avoimen kirjeensä liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerille (kesk). Ministeri vastasi, että huonot tietoliikenneyhteydet eivät saa olla yrittämisen ja työllistymisen esteenä missään päin Suomea.
Bernerin mukaan hallitus on sitoutunut parantamaan huippunopeiden verkkoyhteyksien kehittämistä koko maassa. Asiaan liittyen on käynnissä hankkeita, kuten yhteisrakentamislaki ja laajakaistatukilaki.
"Yhteisrakentamislailla edistetään televerkkojen yhteisrakentamista muiden infrastruktuurin rakentajien kanssa ja hyödynnetään olemassa olevaa infraa teleyritysten käytettäväksi. Lakiin liittyy myös Viestintävirastoon ensi vuoden alussa avattava verkkotietopiste, johon infran omistajien on määrä ilmoittaa olemassa ja suunnitteilla olevat infrastruktuurit", Berner totesi maanantaina.
Berner on FiComin Aaltosen kanssa samaa mieltä siitä, että verkkojen tarkkoja sijaintitietoja ei ole tarkoituksenmukaista julkaista sellaisenaan tietoturvasyistä.
"Me tiedämme hyvinkin tarkasti missä meidän kuitumme ovat. Ymmärrän, että tässä saattaa olla operaattorien välillä eroja. Joillakin operaattoreilla saattaa olla sadan vuoden historia takanaan. Me olemme aloittaneet liiketoimintamme vuonna 2001, mikä tarkoittaa sitä, että meillä on ollut kaikki tieto alusta lähtien verkkotietojärjestelmissämme", sanoo DNA:n kuluttajaliiketoiminnan johtaja Pekka Väisänen.
Viljakainen kertoo kaivaneensa omatoimisesti esiin kahden operaattorin kaapelit kotinsa läheisyydestä, vaikka operaattorit väittivät, ettei kuitukaapeliyhteys ollut mahdollinen. Nyt Viljakaisella on toimiva huippunopea verkkoyhteys. Viljakaisen liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerille (kesk) osoittama kirje sai käyntiin huhumyllyn "haamukaapeleista" ja laajakaistamahdollisuuksista, joita operaattorit eivät suostuisi myymään asiakkaille.
DNA:n Väisänen pitää erittäin epätodennäköisenä sitä, että "haamukaapelia" kaivurilla itse etsivä löytäisi DNA:n kaapelin, josta yhtiö itse ei olisi tietoinen.
"Haja-asutusalueiden kuiduttaminen on liiketoiminnallisesti kohtuullisen haastava yhtälö. Operaattorille paljon mielekkäämpi ratkaisu on kuiduttaa tukiasemat siellä, missä rakennetaan mobiili-infraa ja tarjota laajakaistapalvelut mobiilipalveluna", Väisänen sanoo.
Väisäsen mukaan kuluttajat äänestävät rahoillaan ja vaihtavat vanhoja kupari-ADSL-yhteyksiä mobiililaajakaistoihin.
"Asiakkaat siirtyvät 4g-mobiililaajakaistan käyttöön, koska saavat sitä kautta parempaa palvelun laatua edullisempaan hintaan", Väisänen sanoo.
Mobiililaajakaista ei kuitenkaan yllä lähellekään kuituyhteyden huippunopeuksia.
"Tarjoamme kuitupohjaisella kaapelilla kotitalouksille gigan nopeuksia, kun mobiililaajakaistassa puhutaan käytännössä muutamista kymmenistä megabiteistä sekunnissa. Suurimmalle osalle kuluttaja-asiakkaista mobiililaajakaistan nopeus on täysin riittävä, kun sillä pystyy katsomaan televisiota tai videota teräväpiirtona", Väisänen sanoo.
"Ymmärrän, että yritystoiminnan osalta erityisvaateita nopeuksilta voi olla ja kuitua tarvitaan. Jokaiseen kotitalouteen sitä ei kuitenkaan tarvita", Väisänen lisää.
Isoimmat operaattorit eivät kommentoi
Elisa ja Sonera eivät halua kommentoida asiaa Kauppalehdelle.
"Soneralla ei ole mitään lisättävää FiComin maanantaiseen kannanottoon", sanoo viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Tatu Tuominen Kauppalehdelle.
Elisa on samoilla linjoilla.
ICT-alan edunvalvoja FiCom ry toimitti maanantaina julkisuuteen kannanoton, jonka mukaan operaattorit kyllä tuntevat omien verkkojensa sijainnin ja tarjoaisivat yhteyksiä asiakkaille, jos ylimääräisiä kuituja olisi saatavilla.
"Operaattorit tietävät erittäin hyvin omat kaapelinsa. Naapuriyhtiöiden kaapeleista heillä ei ole tietoa", FiComin toimitusjohtaja Petri Aaltonen sanoo.
Aaltosen mukaan valokuituyhteyksistä on tiheästi asutuilla seuduilla jopa ylitarjontaa. Syrjäseuduille yksittäisen valokuitukaapelin vetäminen voi olla hankalaa ja urakan hintahaitari on laaja.
"Tässä Viljakaisen tapauksessa kyseessä voi olla perinteisen teleoperaattorin syöttökuitu tai jonkun tukiaseman yhteyskuitu. Nämä eivät ole millään tavalla tuotteistettuja kuluttajien tarpeeseen vaan ne ovat yhtiön sisäistä tuotantoverkkoa. Esimerkiksi 1980-90-luvun taitteessa kuitutekniikka ja sen käyttötarkoitus oli erilaista, joten ei olisi aina edes mahdollista ottaa samasta kuidusta kapasiteettia useampaan käyttötarkoitukseen", Aaltonen tarkentaa.
Aaltosen mukaan pelkän runkoyhteyden tai tukiasemakuidun käyttäminen yksittäisiin kotitalouksiin tai yrityksiin voi vaarantaa yhteyksien toimivuuden laajemmin.
Viljakainen vaatii operaattoreita julkistamaan kaikki 30 viime vuoden aikana maahan kaivetut kuidut. Aaltosen mukaan tietoverkkojen sijaintitietojen julkistaminen on turvallisuuskysymys, eikä yksistään teleyritysten päätettävissä.
Entä heiluvatko nämä "haamukaapeleihin" uskovat kuluttajat Viljakaisen innoittamana pian pihoissaan kaivurien kanssa?
"Laajamittaista keskustelua "haamukaapeleista" ei ole korviini kantautunut. Ja on muistettava, että ilman tarkkoja sijaintitietoja tehtävä kaivuutyö saattaa vaarantaa tietoliikenneyhteyksien toiminnan suurellakin alueella", Aaltonen toppuuttelee.
"Huonot yhteydet eivät saa estää yrittämistä"
Viljakainen osoitti avoimen kirjeensä liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerille (kesk). Ministeri vastasi, että huonot tietoliikenneyhteydet eivät saa olla yrittämisen ja työllistymisen esteenä missään päin Suomea.
Bernerin mukaan hallitus on sitoutunut parantamaan huippunopeiden verkkoyhteyksien kehittämistä koko maassa. Asiaan liittyen on käynnissä hankkeita, kuten yhteisrakentamislaki ja laajakaistatukilaki.
"Yhteisrakentamislailla edistetään televerkkojen yhteisrakentamista muiden infrastruktuurin rakentajien kanssa ja hyödynnetään olemassa olevaa infraa teleyritysten käytettäväksi. Lakiin liittyy myös Viestintävirastoon ensi vuoden alussa avattava verkkotietopiste, johon infran omistajien on määrä ilmoittaa olemassa ja suunnitteilla olevat infrastruktuurit", Berner totesi maanantaina.
Berner on FiComin Aaltosen kanssa samaa mieltä siitä, että verkkojen tarkkoja sijaintitietoja ei ole tarkoituksenmukaista julkaista sellaisenaan tietoturvasyistä.
Pekka Viljakaisen kaapelikirjoitus sytytti "jouluräyhän" - 2000 henkilökohtaista sähköpostia
Kuva: Juha ROININEN / EUP-IMAGES
Liikemies
Pekka Viljakaisen maanantain Kauppalehteen kirjoittama avoin kirje
liikenneministeri Anne Bernerille tuntuu koskettelevan monen suomalaisen
tuntoja.
Viljakainen pyysi kirjoituksessaan
ministeriä puuttumaan suomalaisten teleoperaattoreiden toimintaan,
jotta "maaseudun mullassa käyttämättöminä olevat" kaapelit saataisiin
käyttöön.
Pekka Viljakainen kertoo Kauppalehdelle saaneensa kirjoituksen julkistamisen jälkeen asian tiimoilta 2000 henkilökohtaista sähköpostia ja 750 Facebook-kommenttia.
”Noin 700 viestiä on ollut rakentavia. Osa on ihan mahdottomia. Minulta on nyt pyydetty jopa sitä, että vaihtaisin tässä samalla ministeri Anne Bernerin uuteen ministeriin. Se on hupsua, sillä eihän kirjoitukseni ollut ketään vastaan", Viljakainen sanoo.
"Halusin nostaa esille tämän epäkohdan ja kertoa asiasta. En arvannut millaisen myllerryksen tämä synnyttää. Tästä on tullut jouluräyhä. ”
Viljakaisen kirjoitus on herättänyt myös joukon jatkokysymyksiä. Monia on kiinnostanut esimerkiksi se, minkä operaattoreiden kaapelit Viljakainen maasta kaivoi ylös?
”Soneran kaverit sen kaivoivat. En minä itse lähde toisten kaapeleita kaivelemaan.”
Mitä kaapeleita nämä tarkalleen ottaen olivat?
”Uskon, että ne olivat DNA:n ja Mikkelin Puhelimen vanhoja kaapeleita, joita ei oltu tarkoitettu tietoliikennekäyttöön.”
"Tilasin yhteyden Telia Soneran yritysmyynnistä. Ei siinä ollut mitään erikoista.”
Miten operaattorit selittivät Viljakaiselle sen, etteivät itsekään tiedä, missä kaapelinsa menevät?
”Ne perustelivat asiaa kertomalla, että maahan on kaivettu oman aikansa tekniikka ja työn takana ovat olleet eri liiketoimintayksiköt kuin nykyään noita töitä tekevät.”
Entä miten Elisa perusteli alkuperäistä 135 000 euron hintatarjoustaan?
”Se on matematiikkaa. Tuollainen yhteys maksaa siinä kympin metri. Itse tarvitsen yritykselleni tuollaisen yhteyden.”
Pekka Viljakainen kertoo Kauppalehdelle saaneensa kirjoituksen julkistamisen jälkeen asian tiimoilta 2000 henkilökohtaista sähköpostia ja 750 Facebook-kommenttia.
”Noin 700 viestiä on ollut rakentavia. Osa on ihan mahdottomia. Minulta on nyt pyydetty jopa sitä, että vaihtaisin tässä samalla ministeri Anne Bernerin uuteen ministeriin. Se on hupsua, sillä eihän kirjoitukseni ollut ketään vastaan", Viljakainen sanoo.
"Halusin nostaa esille tämän epäkohdan ja kertoa asiasta. En arvannut millaisen myllerryksen tämä synnyttää. Tästä on tullut jouluräyhä. ”
Viljakaisen kirjoitus on herättänyt myös joukon jatkokysymyksiä. Monia on kiinnostanut esimerkiksi se, minkä operaattoreiden kaapelit Viljakainen maasta kaivoi ylös?
”Soneran kaverit sen kaivoivat. En minä itse lähde toisten kaapeleita kaivelemaan.”
Mitä kaapeleita nämä tarkalleen ottaen olivat?
"Tilasin yhteyden Telia Soneran yritysmyynnistä. Ei siinä ollut mitään erikoista.”
Miten operaattorit selittivät Viljakaiselle sen, etteivät itsekään tiedä, missä kaapelinsa menevät?
”Ne perustelivat asiaa kertomalla, että maahan on kaivettu oman aikansa tekniikka ja työn takana ovat olleet eri liiketoimintayksiköt kuin nykyään noita töitä tekevät.”
Entä miten Elisa perusteli alkuperäistä 135 000 euron hintatarjoustaan?
”Se on matematiikkaa. Tuollainen yhteys maksaa siinä kympin metri. Itse tarvitsen yritykselleni tuollaisen yhteyden.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti